 |
|
|
|
|
|
Kuinka monta henkilöä tarvitaan, jotta syntyy pakolaistulva?Tiedät miten tärkeä asia on kieli, kuten tämä oma suomen kielemme. Se ei vain kuvaa todellisuutta puolueettomasti, vaan se myös painottaa joitakin asioita muiden kustannuksella, kärjistää, liioittelee, jopa vääristelee.Outi Blomqvist on tutkinut, miten vuodenvaihteessa 1990-91 Suomeen saapuneista somalipakolaisista kirjoitettiiin sanomalehdissä. Hän on tehnyt kiintoisia havaintoja. Pakolaisten tuloa käsiteltiin samalla tavoin kuin luonnonkatastrofeja, jotka tapahtuvat ihmisistä riippumatta. Pakolaiset nähtiin vaarallisena, ei-inhimillisenä massana. Puhuttiin esim. "pakolaisaallosta, -virrasta ja tulvasta", vaikka heitä tuli vain 250 henkilöä. Yhdenkin lehtijutun väliotsikko "Ruuhka purkaantuu hitaasti" vahvisti tunnetta siitä, että kyseessä on jokin epämiellyttävä ilmiö. Ruuhka-sanan mielleyhtymät ovat useimmiten kielteisiä: jouluruuhka, liikenneruuhka, ruuhka-aika. Saman jutun mukaan Valkealassa itärajan lähellä ryhdyttiin purkamaan ruuhkaa tiettynä päivänä, "jolloin paikallispoliisi aloittaa turvapaikanhakijoiden puhuttelut". Kyseessä ei siis ollut esim. haastattelu tai keskustelu, vaan "puhuttelu",jonka voi pitää vain ylempi alemmalleen. Entä miltä kuulostaa lause "Pakolaisten on määrä viipyä Valkealassa enintään kuukauden". Sana "määrä" ilmaisee tässä välttämättömyyttä. Pakolaiset ovat kokijan tai kohteen roolissa; joku muu päättää, milloin heidän on lähdettävä ja minne. Blomqvist kiinnittää huomiota myös sanaan "vastaanottokeskus", joka saattaa vaikuttaa hyvinkin neutraalilta. Lukijalle jää epäselväksi, mikä erottaa sen "pakolaiskeskukseta", "vastaanottoasemasta" ja "tilapäismajoituksesta". "Vastaanottokeskus" tuo helposti mieleen postin "lajittelukeskuksen", jossa ei käsitellä eläviä ihmisiä vaan kirjeitä ja paketteja. Tarkkaile Suomeen asettuneita ulkomaalaisia koskevien lehtijuttujen
sekä radio- ja tv-ohjelmien kieltä. Kuvataanko niissä ulkomaalaisia
oman elämänsä subjekteina eli toimijoina vai kohteina?
|