 |
|
|
|
|
|
Vanha rasismi ja uusiKun seuraat kotoisia tiedotusvälineitä, tuskin törmäät usein avoimeen rasismiin. Se ei "istu" hyvin Suomeen ja eräät sen ilmenemismuodot ovat laissa kiellettyjä.Lähetetyistä kirjoituksista saatat kuitenkin löytää vieraiden "rotujen" halveksuntaa, joskus jopa niihin kohdistuvaa vihaa. Mikään ei estä sinua vastaamasta rasistisiin väitteisiin. Vähemmän avointa koko- tai puolirasistista ajattelua sen sijaan esiintyy julkisuudessa tavan takaa, esim. väärinä yleistyksinä tai katteettomina väitteinä. Saat otteen siitä ns. lähiluvulla, taidolla lukea rivien lisäksi niiden välitkin. Avoimen rasismin suhteellinen vähyys saattaa selittyä mm. sillä, että se vakuuttaa ihmisiä vähemmän kuin ennen. Joillakuilla on tieto ja monilla varmaan aavistus siitä, että "rodun" ongelmiin erikoistuneet biologit korostavat "rodullisten" erojen vähämerkityksisyyttä. Yhden laskelman mukaan kaikkien ihmisten yhteinen perimä kattaa noin 93 % geeneistä ja ryhmäkohtaisten eli siis mm. "rodullisten"erojen osuus on loput 7 %. Miksi olla huolestunut seitsemästä prosentista, joka sitä paitsi yhä pienenee "rotujen" sekoittuessa jatkuvasti? Alan johtavat tutkijat ovatkin jo vuosikymmeniä sitten ehdottaneet, että ihmis"roduista" ei enää puhuttaisi lainkaan. Sama rotu - nyt siis ilman sitaatteja - on kuitenkin yhä käyttökelpoinen, mutta vain silloin kun kysymys on eläimistä. Vanhan "rotu"pohjaisen rasismin rinnalle ja myös tilalle onkin tullut uudempi ja uudentyyppinen, ovela tapa yrittää oikeuttaa joidenkin ihmisryhmien syrjintä. Jos korostetaan kovin paljon esim. kantasuomalaisten ja tänne asettuneiden ulkomaalaisten kulttuurisia eroja, saavutetaan ehkä sama tulos kuin jos puhuttaisiin "roduista". Kulttuuriset erot ovatkin tosiasia, mutta niistä tulee syrjinnän
väline jos annetaan se kuva että suomalaisten arvot, normit ja
tavat ovat ainoita oikeita ja kaikki niistä poikkeava on huonompaa.
Kenellä on oikeutta väittää sellaista? Ole tarkka uuden
rasismin suhteen!
|