Islamin todelliset kasvot
On merkillepantavaa, että islamista ihmisillä on yleensä
mielipide. Buddhalaisuudesta tai shintolaisuudesta ei jokaisella ole välttämättä
mitään käsitystä, ei positiivista eikä negatiivista,
mutta syystä tai toisesta islam herättää yleensä
voimakkaita reaktioita.
Näin ei kuulemma aina ole ollut. Vuosisadan alkupuolella suomalaisten
käsitys islamista oli varsin myönteinen. Turkin sodassa olleet
sotilaat toivat ensikäden tietoa itäisistä maista ja silloisessa
lehdistössämme julkaistiin paljon viehättyneitä matkakuvauksia
islamin maailmasta. Minunkin eräs kaukainen sukulainen tunnetaan nimellä
Becker-Bey, arvoniemen Bei hän sai Turkin sulttaanille tekemistään
palveluksista.
Myöhemmin tällä vuosisadalla varsinkin pienistinen kristillisyys
otti omaksi tehtäväkseen islamin vastustamisen - aivan samoin
kun suomalaiseen hengenelämään on kuulunut topeliaaninen
erittäin kielteinen kuva katolisuudesta. Uskaltaisin väittää,
että edelleen valtaosalla suomalaisista on hyvin kielteinen ensimielle
esimerkiksi jesuiitoista. Tällä käsityksellä ei kuitenkaan
ole oikeastaan mitään muuta historiallista perustaa kuin se,
että Suomessa on haluttu korostaa luterilaisuuden erinomaisuutta taantumukselliseen
katolisuuteen nähden.
Jostakin syystä Israelin valtion perustaminen koettiin Suomessakin
varsin myönteisenä seikkana ja siitä lähtien asetelma
on ollut selvästi islam-kielteinen nykyaikaan asti. Suomalaiset ovat
monesti kokeneet oman suomalaisuutensa jotenkin samalla tavalla kuin Israel
valittuna kansana ja maana. Aniharvassa ovat olleet palestiinalaisten kannalta
myönteiset suomalaiskäsitykset.
Omana aikanamme historiattomuus on hämmästyttävää,
varsinkin kun ajattelee, miten ylpeillen nykyihminen ajattelee elävänsä
tietoyhteiskunnassa. Lähi-idän tilanne on niin monimutkainen,
ettei juuri kenelläkään ole enää tietoja sen taustoista.
Moni ei tule ajatelleeksi, että muslimit ja juutalaiset ovat eläneet
verraten rauhallista rinnakkaiseloa 1300 vuotta ennen tätä oman
vuosisatamme katastrofia. Islamin suhde juutalaisuuteen on ollut huomattavasti
neutraalimpi kuin kristinuskon suhde siihen. Jos suvaitsevaisuutta ajattelee
noin aivan yleisenä teemana, niin tuskin historia tuntee toista yhtä
suvaitsematonta uskontoa kuin kristinusko. Tähänkin on tietysti
historialliset syynsä.
Islamin suhteen kristinusko joutui altavastaajan asemaan. 700-luvulla
kristinuskon asema oli Euroopassa vielä verraten heikko, eikä
kristinusko voinut mitään sille, että islam levisi kulovalkean
tavoin syvälle Eurooppaan asti. Poitiers, jonka kaikki tunnemme Kaarle
Martellin sankaruudesta, on käytännössä Pariisin porteilla,
joten hieman toisenlainen tapahtumien kulku olisi saattanut hyvinkin tehdä
koko Euroopasta osan islamilaista maailmaa ja Helsingin suurkirkon paikalla
olisi moskeija.
No, näin ei käynyt ja itse asiassa Poitiersin taistelusta
on kehitetty paljon merkittävämpi tapahtuma kuin se konsanaan
oli. Muslimien historiankirjoituksessa tuo paikka tunnetaan sinä käännekohtana,
jossa muslimit totesivat olevansa liian pohjoisessa ilmanalassa keskellä
barbaarien maailmaa. He halusivat palata takaisin lämpimämpään
ilmastoon ja sivistyksen pariin. Tämä voi kuulostaa nyt hassulta,
mutta on hyvä muistaa, miten pitkään Eurooppa säilyi
pimeänä maanosana. 1300-luvun lopussa saattoi islamilaisen maailman
maineikkain sosiologi Ibn Khaldun kirjoittaa filosofian historiaa käsittelevässä
teoksessaan, että jotakin kuuluu filosofian alalla Euroopassakin tapahtuvan,
mutta hän lisäsi tähän "luoja yksin tietää,
mitä noissa pimeissä metsissä tapahtuu".
Vastaavasti 1100-luvulla Toledon yliopistossa opetti kansantieteitä
eräs Said Ibn Ahmad niminen oppinut, joka teki universaalin kansojen
luokituksen. Hän luokitteli ihmiset sivistyskansoihin, joihin kuuluivat
arabit, egyptiläiset, kreikkalaiset, persialaiset, intialaiset ja
kiinalaiset. Näiden eteläpuolella elävät mustat barbaarit
ja näiden pohjoispuolella valkoiset barbaarit. Sen sijaan hän
todisti vahvasti, että käsitys siitä, että valkoihoiset
olisivat mustia barbaareita heikkolahjaisempia ei pidä paikkaansa.
Ilmeisesti tuon ajan oppineissa piireissä eli yleisenä sellainen
käsitys, että pohjoisen valkoihoiset kansat ovat kansojen pohjasakkaa.
Arabiankielisessä kirjallisuudessa tunnetaan eräs laji, jonka
nimike on "maailman kummallisuudet ja luomakunnan ihmeet". Tässä
kirjallisuuslajissa on suuret määrät anekdootteja valkoihoisten
pohjoisten kansojen tyrmistyttävistä tavoista ja metsäläisyydestä.
Maantieteilijöiden mukaan tämä pohjoisten kansojen onneton
asema johtuu yksinkertaisesti auringon valon vähyydestä. Puuttuva
auringon valo hidastaa ihmisen kaikkia toimintoja, ennen kaikkea ymmärryskykyä
ja tunne-elämää. Valkoisilla pohjoisen kansoilla on heikosti
kehittynyt tunne-elämä ja jähmeä ymmärrys.
Ainoa ase, mikä kristikunnalla oli islamia vastaan oli panetelu.
Ja siinä paavi ja hänen kuuriansa kehittyivät Göbbelsin
veroisiksi propagandamestareiksi. Vuosisatojen saatossa Islam maalailtiin
eurooppalaisten silmissä saatanalliseksi erehdykseksi, harhaopiksi,
kerettiläisyydeksi ja jumalanpilkaksi. Profeetta Muhammedista tehdiin
elosteleva huorapukki - Lutherin termi muuten - joka raa'alla väkivallalla
ja barbaarisella hulluudell pakotti ihmispolot tuohon julmaan ja sivistymättömään
uskontoon. Ja tästä tuli varsin laajalle levinnyt yleinen käsitys
Euroopassa. Saraseeneistä ja mussulmaaneista tuli mörköjä,
joilla äidit saattoivat uhata lapsiaan, mikäli nämä
eivät olleet kunnolla. Tämä käsitys islamista eli käytännöllisesti
katsoen ainoana eurooppalaiena käsityksenä islamista aina valistusaikaan
asti.
Valistusfilosofeilla oli poikkeuksellisen myönteinen kanta islamiin
järkevänä uskontona ja joissakin piireissä Goethen
mieltymys islamiin saattoi muuttaa älymystön asenteita. Myös
Napoleonilla oli korkea käsitys islamista ja joidenkin mukaan hänellä
oli Egyptin valloituksensa yhteydessä suunnitelmat marssia Mekkaan,
kääntyä siellä muslimiksi ja valloittaa sitten koko
tunnettu maailma muslimikeisarina.
Islamin ylivertaisuus säilyi pitkälle 1600-luvulle asti. Islamin
alueellinen laajeneminen jatkui Balkanilla tuon vuosisadan loppuun asti.
Mutta sitten punnukset maailman politiikassa kääntyivät
nopeasti. Löytäretket ja niiden ryöstösaaliina vohkittu
kulta nostivat uudet kuningashuoneet Euroopassa ennennäkemättömään
rikkauteen. Ruudin soveltaminen sotatekniikkaan sekä nopeasti laajentunut
kaivostoiminta sotateollisuuden varustamiseksi nostivat Euroopan kyseenalaiseen
kukoistukseen. Jatkuvat sodat edellyttivät yhä suurempia armeijoita
ja näiden varustamiseen tarvittiin teollisuutta.
Islamin pahin vihollinen on aina ollut islam itse. Euroopassa ei ollut
todellista vaaraa sille ennen 1700-lukua. Ristiretkien synkkää
kautta tai mongolien tuhoisaa 1200-luvun hävitystä lukuunottamatta
islamilaisessa maailmassa elettiin kaikessa rauhassa niin kuin oli ennenkin
eletty. 1600-luvun perspektiivissä islam merkitsi vuosituhannen jatkunutta
kulttuuruperinnettä, vakautta, jota meidän nykyihmisten on hyvin
vaikea edes kuvitella. Mutta islamin sisällä on aina ollut omat
ongelmansa. Ideaalista yhtä kalifaattia ei ole oikeastaan koskaan
toteutunut.
Kulttuurisesti ja uskonnollisesti islam on kyllä ollut hämmästyttävän
yhdenmukainen. Kulta-aikanaan muslimimatkaajat saattoivat matkustaa Espanjasta
Kiinaan asti käyttäen samaa rahayksikköä maksuvälineenään
ja arabian kieltä kanssakäymisen välineenä. Islamin
sisällä kauppasuhteiden harjoittaminen on aina ollut arvostettua
ja siksi tavaraa kuljetettiin halki koko imperiumin ja kauppiaat omaksuivat
vieraiden kulttuurien käsityksiä ja rikastuttivat omaa kulttuuriaan.
Eräs vähäinen mutta tunnettu esimerkki tästä kulttuurivaihdosta
on Tuhannen ja yhden yön tarinat, joissa mainiolla tavalla yhdistyy
Lähi-idän, Keski-Aasian ja Intian perinteet.
Tämä on olennaista ymmärtää ajatellessamme
teemaamme suvaitsevaisuutta. Islam on historiallisesta alustaana sti ollut
tekemisissä sitä vanhempien sivistyskansojen kanssa. Islamin
opetus ei yritäkään olla mikään uutuus tai kumous
maailmassa. Koraanin aivan ydinajatus on se, että ihmiskunnalla on
aina ollut johdatuksensa. Jumala on puhunut profeettojensa kautta koko
ihmiskunnan historian ajan. Koraani toteaa, että joistakin näistä
opastajista Muhammedilla on tietoa, toisista ei. Joidenkin mukaan profeettojen
lukumäärä on ollut 124 000, Aatamista alkaen. Tämä
moninaisuus on siis islamissa sisäänrakennettuna. Islamiin toki
liittyy omat erityiskorostuksensa, jotka tekevät siitä muslimien
kannalta ainutlaatuisen ja parhaan uskonnon (inna-l-diinu ind- alaahi-l-islam),
mutta muiden uskontojen olemassaolo ja niiden kunnioittaminen on islamissa
fakta.
Muhammed itse suhtautui mm. juutalaisiin oppineisiin suuresti arvostaen
ja kautta historian on juutalaisia pidetty erinomaisina historioitsijoina
ja laintuntijoina. Vastaavasti juutalaisuus on saanut islamista filosofisen
argumentaation taidon. Intialaisia arvostettiin vanhastaan astronomian
ja matematiikan tuntemuksessa samoin kuin lääketieteen alalla
- Ajurveda-lääketiede oli erittäin arvostettua myös
islamin piirissä. Persialaiset tunnettiin loistavina esteetikkoina
ja runoilijoina, heidän mattotaiteensa, arkkitehtuuri ja ornamentiikan
tajunsa oli islamin mailmassa legendaarista. Kiina oli islamin kannalta
maailma ääressä, mutta sieltäkin profeetta kehotti
muslimeita hakemaan tietoa. Tämä on aivan Islamin ytimessä
oleva maailmankäsitys. Kaikkialla on tietoa ja ihmisen velvollisuus
on kasvaa tiedossa, oppia toisilta ihmisiltä ja kansoilla näiden
viisautta. Koraani on kenties kaikkein tylyin puhuessaan aroganteista ihmisistä,
jotka luulevat olevansa jotakin, heidän osansa on Koraanin mukaan
todella säälittävä.
Tarkoitan tällä sitä, että kautta historian muslimi
on voinut olla iholtaaan minkä tahansa värinen. Hän on voinut
kuulua mihin tahansa kansaan ja olla yhtä kaikki samanuskoinen. Jos
hän on ollut eriuskoinen, on ollut tärkeää tietää
minkä uskoinen hän on. Muslimin kannalta uskonnoton ihminen ei
ole niinkään ajattelussaan uskonnottomuuteen päätynyt
vaan pikeminkin moraaliton olento, jonka järjenjuoksussa on oltava
jotakin vikaa. Tällaisessa maailmassa suvaitsevaisuus ei ole erikseen
opeteltava asia vaan äidinmaidossa saatu itsestäänselvyys.
Suvaitsevaisuus kuuluu sivistykseen ja mitä laajemmin ihminen tuntee
maailmaa, sitä suvaitsevaisempi hänen täytyy olla. Suvaitsemattomuus
on tietämättömyyttä ja tietämättömyys
on ihmiselle islamin mukaan häpeällistä.
Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö islamin
piirissä esiintyisi myös tietämättömyyttä.
Totta kai esiintyy, ja vieläpä yhä enenevässä
määrin siksi, että yhä useampi nuori muslimi ei löydä
itselleen elämässä paikkaa. Välimeren eteläpuolisissa
maissa on kaikissa likipitäen sama väestörakenne. Väestöstä
n. 40 % on alle 16-vuotiaita. Tälle valtavalle joukolle tulevaisuus
ei ole valoisa. He katselevat toiveikkaina Eurooppaan, joka puolestaan
sulkee rajojaan entistä voimakkaammin Schengenin sopimuksen kaltaisilla
toimilla.
Kaikkialla maailmassa lisääntyvä työttömyys,
toimettomuus ja sivistymättömuus ovat todellisia ongelmia. Islamin
piirissä perinteinen islamin opetus on opettanut ihmisiä olemaan
ihmisiksi. Se on vastustanut liian räikeitä sosiaalisia kuiluja
eri yhteiskuntaluokkien välillä ja se on painottanut ihmisen
autonomiaa, vastuuta omasta elämästään. Nyt se elää
keskellä maailmaa, jossa nämä opetukset eivät näytä
pätevän. Palestiinalaisäitien suurin huoli on, miten he
voisivat kasvattaa lapsistaan kunnon ihmisiä, kun nämä eivät
ole koskaan nähneet muuta kuin sotaa ja terroria. Öljyrikkaat
islamilaiset ovat niin korruptoituneita länsimaiden vasalleja, ettei
kukan ajatteleva nuori ihminen niissä voi ajatella korkeasti omasta
maastaan.
Saddam Hussein on epäilemättä suuri konna, ja monen irakilaisen
painajainen. Mutta on silti totta, että hänen maassaan kansalaisten
keskimääräinen koulutustaso on arabimaiden huippuluokkaa.
Ei hän olisi mikään ongelma länsimaille, ellei hän
johtaisi vahvaa valtiota, jolla on monipuolista osaamista verrattuna ökyrikkaisiin
öljysheikkeihin, jotka ovat myyneet sielunsa suurelle rahalle, länsimaille.
Musliminuoren kannalta melkein missä tahansa islamilaisessa maassa
maan johto on enemmän tai vähemmän velkaantunut länsimaille,
ja Maailmanpankin osuus näiden maiden taloudellisessa ja elinkeinorakenteen
köyhtymisessä on merkittävä. Saddam Husseinin Irakista
oli tulossa taloudellisesti länsimaista riippumaton valtio, ja siksi
se on nyt ollut viisi vuotta YK:n kauppasaarrossa.
Tällaisessa maailmassa muslimin katkeruus purkautuu helposti islamin
kautta. Nuori ajattelee, että hänen valtionsa johtomiehet ovat
korruptoituneita ja myyneet maansa länsimaille. Syy tähän
on siinä, että ne ovat hyljänneet islamin ja parannus siihen
on palata takaisin islamin arvomaailmaan. Tuoksi arvomaailmaksi sanotaan
länsimaiden vastustamista. Tämä on mielestäni täysin
käsitettävää ajatuksenjuoksua. Pelkkä kova kapitalistinen
maailma ei tuota onnelaa, sen tietää varmaan jokainen kapitalisti!
Musliminuorella on vielä muistissan suuruuden aika, jota jatkui pitkään.
Mitä sille on tapahtunut! Olen kuullut monen egyptiläisnuoren
haikeana kertoneen Ibn Thulunin moskeijan valtavista porteista, että
siihen aikaan - 800-luvulla - miehet karauttivat ratsuilla moskeijaan rukoilemaan
ja kohta taas jatkaakseen korruptoituneen maailman järjestykseen panemista.
Tuollaiset kuvat sankaruudesta vaikuttavat nuorissa miehissä vahvasti.
Perinteinen islamilainen ihmisen identiteetti on erittäin vahva.
Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei koe itseään millään
tavalla uhatuksi. Maailma ei ole häntä vastaan, vaan se on mielenkiintoinen
paikka, jonka runsaudessa ja monimuotoisessa elämän kirjossa
on aina uteliaalle mielelle opittavaa. Kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi,
hän ei tarvitse uhkakuvia eikä suvaitsemattomuutta. Hänellä
ei ole mitään syytä olla suvaitsematon. Suvaitsemattomuutta
ihminen tarvitsee vasta kokiessaan oman asemansa uhatuksi ja elämän
epävarmaksi. Valitettavasti me kaikki elämme maailmassa, jossa
tämä asianlaita näyttää olevan pikemminkin sääntö
kuin poikkeus.
Ahdinkoon joutuva ihminen on arvaamaton, oli hän sitten kristitty,
juutalainen, buddhalainen tai muslimi. Sellaista elämä on!
Mikko Telaranta |