• Islamin todelliset kasvot

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Islamin todelliset kasvot

Näin ei kuulemma aina ole ollut. Vuosisadan alkupuolella suomalaisten käsitys islamista oli varsin myönteinen. Turkin sodassa olleet sotilaat toivat ensikäden tietoa itäisistä maista ja silloisessa lehdistössämme julkaistiin paljon viehättyneitä matkakuvauksia islamin maailmasta. Minunkin eräs kaukainen sukulainen tunnetaan nimellä Becker-Bey, arvoniemen Bei hän sai Turkin sulttaanille tekemistään palveluksista.

Myöhemmin tällä vuosisadalla varsinkin pienistinen kristillisyys otti omaksi tehtäväkseen islamin vastustamisen - aivan samoin kun suomalaiseen hengenelämään on kuulunut topeliaaninen erittäin kielteinen kuva katolisuudesta. Uskaltaisin väittää, että edelleen valtaosalla suomalaisista on hyvin kielteinen ensimielle esimerkiksi jesuiitoista. Tällä käsityksellä ei kuitenkaan ole oikeastaan mitään muuta historiallista perustaa kuin se, että Suomessa on haluttu korostaa luterilaisuuden erinomaisuutta taantumukselliseen katolisuuteen nähden.

Jostakin syystä Israelin valtion perustaminen koettiin Suomessakin varsin myönteisenä seikkana ja siitä lähtien asetelma on ollut selvästi islam-kielteinen nykyaikaan asti. Suomalaiset ovat monesti kokeneet oman suomalaisuutensa jotenkin samalla tavalla kuin Israel valittuna kansana ja maana. Aniharvassa ovat olleet palestiinalaisten kannalta myönteiset suomalaiskäsitykset.

Omana aikanamme historiattomuus on hämmästyttävää, varsinkin kun ajattelee, miten ylpeillen nykyihminen ajattelee elävänsä tietoyhteiskunnassa. Lähi-idän tilanne on niin monimutkainen, ettei juuri kenelläkään ole enää tietoja sen taustoista. Moni ei tule ajatelleeksi, että muslimit ja juutalaiset ovat eläneet verraten rauhallista rinnakkaiseloa 1300 vuotta ennen tätä oman vuosisatamme katastrofia. Islamin suhde juutalaisuuteen on ollut huomattavasti neutraalimpi kuin kristinuskon suhde siihen. Jos suvaitsevaisuutta ajattelee noin aivan yleisenä teemana, niin tuskin historia tuntee toista yhtä suvaitsematonta uskontoa kuin kristinusko. Tähänkin on tietysti historialliset syynsä.

Islamin suhteen kristinusko joutui altavastaajan asemaan. 700-luvulla kristinuskon asema oli Euroopassa vielä verraten heikko, eikä kristinusko voinut mitään sille, että islam levisi kulovalkean tavoin syvälle Eurooppaan asti. Poitiers, jonka kaikki tunnemme Kaarle Martellin sankaruudesta, on käytännössä Pariisin porteilla, joten hieman toisenlainen tapahtumien kulku olisi saattanut hyvinkin tehdä koko Euroopasta osan islamilaista maailmaa ja Helsingin suurkirkon paikalla olisi moskeija.

No, näin ei käynyt ja itse asiassa Poitiersin taistelusta on kehitetty paljon merkittävämpi tapahtuma kuin se konsanaan oli. Muslimien historiankirjoituksessa tuo paikka tunnetaan sinä käännekohtana, jossa muslimit totesivat olevansa liian pohjoisessa ilmanalassa keskellä barbaarien maailmaa. He halusivat palata takaisin lämpimämpään ilmastoon ja sivistyksen pariin. Tämä voi kuulostaa nyt hassulta, mutta on hyvä muistaa, miten pitkään Eurooppa säilyi pimeänä maanosana. 1300-luvun lopussa saattoi islamilaisen maailman maineikkain sosiologi Ibn Khaldun kirjoittaa filosofian historiaa käsittelevässä teoksessaan, että jotakin kuuluu filosofian alalla Euroopassakin tapahtuvan, mutta hän lisäsi tähän "luoja yksin tietää, mitä noissa pimeissä metsissä tapahtuu".

Vastaavasti 1100-luvulla Toledon yliopistossa opetti kansantieteitä eräs Said Ibn Ahmad niminen oppinut, joka teki universaalin kansojen luokituksen. Hän luokitteli ihmiset sivistyskansoihin, joihin kuuluivat arabit, egyptiläiset, kreikkalaiset, persialaiset, intialaiset ja kiinalaiset. Näiden eteläpuolella elävät mustat barbaarit ja näiden pohjoispuolella valkoiset barbaarit. Sen sijaan hän todisti vahvasti, että käsitys siitä, että valkoihoiset olisivat mustia barbaareita heikkolahjaisempia ei pidä paikkaansa. Ilmeisesti tuon ajan oppineissa piireissä eli yleisenä sellainen käsitys, että pohjoisen valkoihoiset kansat ovat kansojen pohjasakkaa. Arabiankielisessä kirjallisuudessa tunnetaan eräs laji, jonka nimike on "maailman kummallisuudet ja luomakunnan ihmeet". Tässä kirjallisuuslajissa on suuret määrät anekdootteja valkoihoisten pohjoisten kansojen tyrmistyttävistä tavoista ja metsäläisyydestä. Maantieteilijöiden mukaan tämä pohjoisten kansojen onneton asema johtuu yksinkertaisesti auringon valon vähyydestä. Puuttuva auringon valo hidastaa ihmisen kaikkia toimintoja, ennen kaikkea ymmärryskykyä ja tunne-elämää. Valkoisilla pohjoisen kansoilla on heikosti kehittynyt tunne-elämä ja jähmeä ymmärrys.

Ainoa ase, mikä kristikunnalla oli islamia vastaan oli panetelu. Ja siinä paavi ja hänen kuuriansa kehittyivät Göbbelsin veroisiksi propagandamestareiksi. Vuosisatojen saatossa Islam maalailtiin eurooppalaisten silmissä saatanalliseksi erehdykseksi, harhaopiksi, kerettiläisyydeksi ja jumalanpilkaksi. Profeetta Muhammedista tehdiin elosteleva huorapukki - Lutherin termi muuten - joka raa'alla väkivallalla ja barbaarisella hulluudell pakotti ihmispolot tuohon julmaan ja sivistymättömään uskontoon. Ja tästä tuli varsin laajalle levinnyt yleinen käsitys Euroopassa. Saraseeneistä ja mussulmaaneista tuli mörköjä, joilla äidit saattoivat uhata lapsiaan, mikäli nämä eivät olleet kunnolla. Tämä käsitys islamista eli käytännöllisesti katsoen ainoana eurooppalaiena käsityksenä islamista aina valistusaikaan asti.

Valistusfilosofeilla oli poikkeuksellisen myönteinen kanta islamiin järkevänä uskontona ja joissakin piireissä Goethen mieltymys islamiin saattoi muuttaa älymystön asenteita. Myös Napoleonilla oli korkea käsitys islamista ja joidenkin mukaan hänellä oli Egyptin valloituksensa yhteydessä suunnitelmat marssia Mekkaan, kääntyä siellä muslimiksi ja valloittaa sitten koko tunnettu maailma muslimikeisarina.

Islamin ylivertaisuus säilyi pitkälle 1600-luvulle asti. Islamin alueellinen laajeneminen jatkui Balkanilla tuon vuosisadan loppuun asti. Mutta sitten punnukset maailman politiikassa kääntyivät nopeasti. Löytäretket ja niiden ryöstösaaliina vohkittu kulta nostivat uudet kuningashuoneet Euroopassa ennennäkemättömään rikkauteen. Ruudin soveltaminen sotatekniikkaan sekä nopeasti laajentunut kaivostoiminta sotateollisuuden varustamiseksi nostivat Euroopan kyseenalaiseen kukoistukseen. Jatkuvat sodat edellyttivät yhä suurempia armeijoita ja näiden varustamiseen tarvittiin teollisuutta.

Islamin pahin vihollinen on aina ollut islam itse. Euroopassa ei ollut todellista vaaraa sille ennen 1700-lukua. Ristiretkien synkkää kautta tai mongolien tuhoisaa 1200-luvun hävitystä lukuunottamatta islamilaisessa maailmassa elettiin kaikessa rauhassa niin kuin oli ennenkin eletty. 1600-luvun perspektiivissä islam merkitsi vuosituhannen jatkunutta kulttuuruperinnettä, vakautta, jota meidän nykyihmisten on hyvin vaikea edes kuvitella. Mutta islamin sisällä on aina ollut omat ongelmansa. Ideaalista yhtä kalifaattia ei ole oikeastaan koskaan toteutunut.

Kulttuurisesti ja uskonnollisesti islam on kyllä ollut hämmästyttävän yhdenmukainen. Kulta-aikanaan muslimimatkaajat saattoivat matkustaa Espanjasta Kiinaan asti käyttäen samaa rahayksikköä maksuvälineenään ja arabian kieltä kanssakäymisen välineenä. Islamin sisällä kauppasuhteiden harjoittaminen on aina ollut arvostettua ja siksi tavaraa kuljetettiin halki koko imperiumin ja kauppiaat omaksuivat vieraiden kulttuurien käsityksiä ja rikastuttivat omaa kulttuuriaan. Eräs vähäinen mutta tunnettu esimerkki tästä kulttuurivaihdosta on Tuhannen ja yhden yön tarinat, joissa mainiolla tavalla yhdistyy Lähi-idän, Keski-Aasian ja Intian perinteet.

Tämä on olennaista ymmärtää ajatellessamme teemaamme suvaitsevaisuutta. Islam on historiallisesta alustaana sti ollut tekemisissä sitä vanhempien sivistyskansojen kanssa. Islamin opetus ei yritäkään olla mikään uutuus tai kumous maailmassa. Koraanin aivan ydinajatus on se, että ihmiskunnalla on aina ollut johdatuksensa. Jumala on puhunut profeettojensa kautta koko ihmiskunnan historian ajan. Koraani toteaa, että joistakin näistä opastajista Muhammedilla on tietoa, toisista ei. Joidenkin mukaan profeettojen lukumäärä on ollut 124 000, Aatamista alkaen. Tämä moninaisuus on siis islamissa sisäänrakennettuna. Islamiin toki liittyy omat erityiskorostuksensa, jotka tekevät siitä muslimien kannalta ainutlaatuisen ja parhaan uskonnon (inna-l-diinu ind- alaahi-l-islam), mutta muiden uskontojen olemassaolo ja niiden kunnioittaminen on islamissa fakta.

Muhammed itse suhtautui mm. juutalaisiin oppineisiin suuresti arvostaen ja kautta historian on juutalaisia pidetty erinomaisina historioitsijoina ja laintuntijoina. Vastaavasti juutalaisuus on saanut islamista filosofisen argumentaation taidon. Intialaisia arvostettiin vanhastaan astronomian ja matematiikan tuntemuksessa samoin kuin lääketieteen alalla - Ajurveda-lääketiede oli erittäin arvostettua myös islamin piirissä. Persialaiset tunnettiin loistavina esteetikkoina ja runoilijoina, heidän mattotaiteensa, arkkitehtuuri ja ornamentiikan tajunsa oli islamin mailmassa legendaarista. Kiina oli islamin kannalta maailma ääressä, mutta sieltäkin profeetta kehotti muslimeita hakemaan tietoa. Tämä on aivan Islamin ytimessä oleva maailmankäsitys. Kaikkialla on tietoa ja ihmisen velvollisuus on kasvaa tiedossa, oppia toisilta ihmisiltä ja kansoilla näiden viisautta. Koraani on kenties kaikkein tylyin puhuessaan aroganteista ihmisistä, jotka luulevat olevansa jotakin, heidän osansa on Koraanin mukaan todella säälittävä.

Tarkoitan tällä sitä, että kautta historian muslimi on voinut olla iholtaaan minkä tahansa värinen. Hän on voinut kuulua mihin tahansa kansaan ja olla yhtä kaikki samanuskoinen. Jos hän on ollut eriuskoinen, on ollut tärkeää tietää minkä uskoinen hän on. Muslimin kannalta uskonnoton ihminen ei ole niinkään ajattelussaan uskonnottomuuteen päätynyt vaan pikeminkin moraaliton olento, jonka järjenjuoksussa on oltava jotakin vikaa. Tällaisessa maailmassa suvaitsevaisuus ei ole erikseen opeteltava asia vaan äidinmaidossa saatu itsestäänselvyys. Suvaitsevaisuus kuuluu sivistykseen ja mitä laajemmin ihminen tuntee maailmaa, sitä suvaitsevaisempi hänen täytyy olla. Suvaitsemattomuus on tietämättömyyttä ja tietämättömyys on ihmiselle islamin mukaan häpeällistä.

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö islamin piirissä esiintyisi myös tietämättömyyttä. Totta kai esiintyy, ja vieläpä yhä enenevässä määrin siksi, että yhä useampi nuori muslimi ei löydä itselleen elämässä paikkaa. Välimeren eteläpuolisissa maissa on kaikissa likipitäen sama väestörakenne. Väestöstä n. 40 % on alle 16-vuotiaita. Tälle valtavalle joukolle tulevaisuus ei ole valoisa. He katselevat toiveikkaina Eurooppaan, joka puolestaan sulkee rajojaan entistä voimakkaammin Schengenin sopimuksen kaltaisilla toimilla.

Kaikkialla maailmassa lisääntyvä työttömyys, toimettomuus ja sivistymättömuus ovat todellisia ongelmia. Islamin piirissä perinteinen islamin opetus on opettanut ihmisiä olemaan ihmisiksi. Se on vastustanut liian räikeitä sosiaalisia kuiluja eri yhteiskuntaluokkien välillä ja se on painottanut ihmisen autonomiaa, vastuuta omasta elämästään. Nyt se elää keskellä maailmaa, jossa nämä opetukset eivät näytä pätevän. Palestiinalaisäitien suurin huoli on, miten he voisivat kasvattaa lapsistaan kunnon ihmisiä, kun nämä eivät ole koskaan nähneet muuta kuin sotaa ja terroria. Öljyrikkaat islamilaiset ovat niin korruptoituneita länsimaiden vasalleja, ettei kukan ajatteleva nuori ihminen niissä voi ajatella korkeasti omasta maastaan.

Saddam Hussein on epäilemättä suuri konna, ja monen irakilaisen painajainen. Mutta on silti totta, että hänen maassaan kansalaisten keskimääräinen koulutustaso on arabimaiden huippuluokkaa. Ei hän olisi mikään ongelma länsimaille, ellei hän johtaisi vahvaa valtiota, jolla on monipuolista osaamista verrattuna ökyrikkaisiin öljysheikkeihin, jotka ovat myyneet sielunsa suurelle rahalle, länsimaille.

Musliminuoren kannalta melkein missä tahansa islamilaisessa maassa maan johto on enemmän tai vähemmän velkaantunut länsimaille, ja Maailmanpankin osuus näiden maiden taloudellisessa ja elinkeinorakenteen köyhtymisessä on merkittävä. Saddam Husseinin Irakista oli tulossa taloudellisesti länsimaista riippumaton valtio, ja siksi se on nyt ollut viisi vuotta YK:n kauppasaarrossa.

Tällaisessa maailmassa muslimin katkeruus purkautuu helposti islamin kautta. Nuori ajattelee, että hänen valtionsa johtomiehet ovat korruptoituneita ja myyneet maansa länsimaille. Syy tähän on siinä, että ne ovat hyljänneet islamin ja parannus siihen on palata takaisin islamin arvomaailmaan. Tuoksi arvomaailmaksi sanotaan länsimaiden vastustamista. Tämä on mielestäni täysin käsitettävää ajatuksenjuoksua. Pelkkä kova kapitalistinen maailma ei tuota onnelaa, sen tietää varmaan jokainen kapitalisti! Musliminuorella on vielä muistissan suuruuden aika, jota jatkui pitkään. Mitä sille on tapahtunut! Olen kuullut monen egyptiläisnuoren haikeana kertoneen Ibn Thulunin moskeijan valtavista porteista, että siihen aikaan - 800-luvulla - miehet karauttivat ratsuilla moskeijaan rukoilemaan ja kohta taas jatkaakseen korruptoituneen maailman järjestykseen panemista. Tuollaiset kuvat sankaruudesta vaikuttavat nuorissa miehissä vahvasti.

Perinteinen islamilainen ihmisen identiteetti on erittäin vahva. Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei koe itseään millään tavalla uhatuksi. Maailma ei ole häntä vastaan, vaan se on mielenkiintoinen paikka, jonka runsaudessa ja monimuotoisessa elämän kirjossa on aina uteliaalle mielelle opittavaa. Kun ihminen kokee olonsa turvalliseksi, hän ei tarvitse uhkakuvia eikä suvaitsemattomuutta. Hänellä ei ole mitään syytä olla suvaitsematon. Suvaitsemattomuutta ihminen tarvitsee vasta kokiessaan oman asemansa uhatuksi ja elämän epävarmaksi. Valitettavasti me kaikki elämme maailmassa, jossa tämä asianlaita näyttää olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Ahdinkoon joutuva ihminen on arvaamaton, oli hän sitten kristitty, juutalainen, buddhalainen tai muslimi. Sellaista elämä on!

Mikko Telaranta