  |
|
|
|
|
|
MonikulttuurisuusMaahanmuuttajien määrä Suomessa on viime vuosina nopeasti kasvanut. Silti maamme on edelleenkin maailman yksikulttuurisimpia valtioita. Tosin meilläkin on elänyt joitakin kulttuurivähemmistöjä jo vuosisatoja, esimerkiksi romanit ja saamelaiset, mutta ihmisten lisääntynyt liikkuvuus ja uudet vähemmistöt, pakolaiset ja siirtolaiset tuovat monikulttuurisuuskysymykset ajankohtaisiksi meilläkin. Pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunta PAKSI toteaakin mietinnössään vuodelta 1994, että "Suomi on tullut uuteen kehitysvaiheeseen, jota leimaa tarve kehittyä monokulttuurista monikulttuurisempaan Suomeen". Neuvottelukunnan mukaan meidän tulee kehittää yhteiskuntaamme ja ihmisten asenteita sitä silmälläpitäen, että suomalaisessa yhteiskunnassa tulee olemaan pysyvästi tai määräaikaisesti nykyistä enemmän ulkomaalaistaustan omaavia ihmisiä.Monikulttuurisuus on tullut meille jäädäkseen. Se on jo osa tämän päivän suomalaista todellisuutta. Monikulttuurisuuden rinnalla on viime vuosina alettu puhua kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta ja sen edistämisestä. Monikulttuurisuus ja kulttuurien tasavertaisuus on periaatteellisella tasolla hyväksytty Suomessakin kouluopetuksessa. Lasten oman äidinkielen opetusta pidetään opetushallituksen laatimien opetussuunnitelmien perusteidenkin (1994) mukaan tärkeänä. Valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden mukaan koulun keskeisiä arvoja ovat mm. kansainvälisyys, suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen. Lisäksi koulun tulee tukea vieraskielisten lasten oman äidinkielen ja kulttuuri-identiteetin säilymistä sekä auttaa lasta ymmärtämään itseään kahden eri kulttuurin jäsenenä. Tosin käytäntö on usein kaukana näistä periaatteista - jo yksin resurssisyistä ja vähemmistöryhmien pienuudesta johtuen. Monikulttuurisuus vähemmistöpoliittisena ohjelmana painottaa
sosiaalista tasa-arvoa kieltämättä myöskään
vähemmistöjen oikeutta omaan kulttuuriin. Käytännössä
tasa-arvon toteuttamiseen on kuitenkin usein pyritty vähemmistöjen
oman kulttuurin kustannuksella ja monokulttuurisessa hengessä. Sen
sijaan, että pyrittäisiin luomaan myönteistä tietoisuutta
kulttuurisista eroavuuksista, erot onkin pyritty kieltämään
yksilöllisyyden tai samanlaisuutta edellyttävän samanarvoisuuden
nimissä. Se että samanlaisuutta pidetään tasa-arvon
edellytyksenä johtaa kuitenkin väistämättä sulauttavaan
vähemmistöpolitiikkaan. Myönteinen erityiskohtelu, "erilaisia,
mutta samanarvoisia" -ajattelutapa ei ole käytännön pakolaistyössä
vielä toteutunut huolimatta virallisen pakolaispolitiikan monikulttuurisuustavoitteista.
|