  |
|
|
|
|
|
Romanivainojen historiallinen taustaSyitä romanien julmaan vainoamiseen on monia. Yleisen rasistisen perustelun antaa vuonna 1914 julkaistu suomalainen tietosanakirja: "Aluksi m:ia kaikkialla kohdeltiin hyvin, mutta pian heitä petostensa ja varkauksiensa vuoksi ruvettiin vieromaan ja vainoomaan. Joskin vainon aika on lakannut, ovat he kaikkialla pysyneet hyljittyinä mierolaisina."Romanien vainoaminen oli ensinnäkin olennaisesti yhteydessä Euroopassa vallinneeseen turkkilaispelkoon. "Mustalaisten" katsottiin toimineen turkkilaisten vakoojina. Toiseksi vainojen taustalla oli heidän elämäntapansa yhteensovittamattomuus teollisen palkkatyön kanssa. Romanit joutuivat kohtaamaan saman lainsäädännön, jonka tarkoituksena oli pakottaa "tuotantovälineistä vapaa" talonpoikaisto palkkatyöhön. Länsi-Euroopassa tilansa menettäneiden talonpoikien pakottaminen palkkatyöhön alkoi 1400-luvun lopulla. Nämä toimeentulonsa perustan menettäneet ihmiset eivät vapaaehtoisesti halunneet sopeutua palkkatyön vaatimaan kuriin. He muuttuivat joukoittain kerjäläisiksi, rosvoiksi ja maankiertäjiksi usein olojen pakosta. Sen seurauksena 1400-luvun lopulla ja 1500-luvulla julkaistiin koko Länsi-Euroopassa julmia lakeja irtolaisuutta vastaan. Romanit joutuivat niiden kohteeksi perinteisten ammattiensa ja kiertävän elämäntapansa vuoksi. He joutuivat samaan kurimukseen kuin kehityksen alle sortuneet talonpojat. Esimerkiksi Englannissa 1500-luvun puolivälin jälkeen se, joka toisen kerran tavattiin irtolaisuudesta, ruoskittiin uudelleen ja häneltä leikatiin puolet korvasta ja kolmannella kerralla hänet mestatiin suurena rikoksentekijänä ja yhteiskunnan vihollisena. Kuningatar Elibeth sääti vuonna 1527 lain, jonka mukaan 14 vuotta vanhempia kerjäläisiä, joilla ei ole kerjuuoikeutta, on ankarasti ruoskittava ja heidän vasempaan korvalehteensä on poltettava merkki, jollei joku tahdo ottaa heitä 2 vuodeksi palvelukseensa. Rikoksen uusiutuessa tuli yli 18 vuotiaat mestata, ellei kukaan ota heitä kahdeksi vuodeksi palvelukseensa. Kolmannella kerralla heidät olisi armotta mestattava valtiopetokseen syyllistyneinä. Ranskassa puolestaan vielä 1770-luvulla jokainen terve 16-60 vuoden ikäinen henkilö, joka oli ilman toimeentuloa eikä harjoittanut mitään ammattia, oli määrättävä kaleeriorjaksi. Tämä lainsäädäntö kohteli yhtä julmasti romaneja, jotka eivät halunneet sopeutua palkkatyön rautaiseen kuriin. He säilyttivät vuosisataiset perinteensä, jonka elementteinä olivat kaupankäynti, ennustaminen, erilaisten sirkusammattien harjoittaminen ja kiertävä elämäntapa. Lainsäädäntö ei suinkaan suuntautunut pääosiltaan romaneja vastaan, vaan yleensä maankiertelijöitä, irtolaisia, kerjäläisiä ja "vieraita" vastaan. Romaneja ko. lainsäädäntö kohtasi erityisen ankarasti heidän ulkonäkönsä, kulttuurinsa ja tapojensa erilaisuuden vuoksi. Kolmantena syynä on mainittava nationalismin nousu ja kansallisvaltion muodostuminen. Nationalismin henkeen ja kansallisvaltion puitteisiin ei sopinut ryhmä, joka "epäisänmaallisesti" siirtyi maasta toiseen olematta minkään maan kansalainen sen edellyttämin velvollisuuksin (asevelvollisuus, veronmaksu jne). Neljäs syy syrjintään liittyy kristinuskoon ja kirkon suhtautumiseen. Useasti romanien esitettiin olevan Kainin jälkeläisiä. Heitä syytettiin myös pakanallisuudesta tai näennäisestä kristinuskon hyväksymisestä. Suomalainen tietosanakirja 1914 ilmaisi asia seuraavasti: "Mitään varsinaista uskontoa m:lla ei ole: mutta he omaksuvat mielellään ja useimmiten mukavuussyistä ympäristönsä uskonnolliset käsitykset." Noitavainot ja inkvisitio ja niihin liittyneet uskomukset magiasta,
taikuudesta, ennustamisesta eli yleisesti taikauskon leviäminen voimisti
osaltaan romaneihin kohdistuneita epäluuloja ja vainotoimenpiteitä.
16. ja 17. vuosisadan kollektiivinen paranoia salli hallitsevien polttomerkitä
mustalaiset 'tekijöiksi', jolloin hänestä tuli ihmisten
taikauskon uhri. 1700-luvulla noituuden lisäksi romaneja syytettiin
sen ajan rosvojoukkioiden tekosista. Heidät samaistettiin murhaajiin,
rosvoihin ja varkaisiin.
|