  |
|
|
|
|
|
LapinkyläjärjestelmäViimeistään viikinkiajalla kehittynyt perinteinen metsäsaamelainen siida- eli lapinkyläjärjestelmä muodostaa saamelaisen yhteiskunnan perusmallin. Se oli sekä kyläyhteisö, joka huolehti kylän toiminnoista, että alue, johon tällä yhteisöllä oli käyttöoikeus. Siida omisti tietyn alueen, jonka rajat oli yleensä määritelty tarkkaan.Käsitys "kuljeskelevista lappalaisista" on siis virheellinen: saamelaiset olivat elämäntavoiltaan liikkuvia, mutta vain omalla tarkasti määritellyllä alueellaan. Myös valtiot tunnustivat siidojen alueiden rajat ja omistusoikeuden 1700-luvulle saakka. Siidan omistamat maat ja vedet oli jaettu nautinta-alueiksi kullekin suvulle ja perheelle, joiden nautinta oli toiset poissulkeva oikeus. Siida-järjestelmä oli siis tietynlainen aluehallinto, jossa päättivät erityiset kotakäräjät. Se oli kylän hallintoelin, joka määritteli ja valvoi nautinta-alueita, määräsi oikeudenkäytöstä, hoiti hallintoasiat ja hoiti muita yhteisiä asioita kuten vahvisti avioliitot ja hyväksyi lapinkylän uudet jäsenet. Kaikilla kyläläisillä oli äänioikeus. Siida-järjestelmä joutui 1500-luvulta lähtien monenlaisten
muutosten kouriin. Ulkoisena syynä niihin olivat valtioiden vaikutuksen
ja uudisasutuksen laajeneminen pohjoiseen. Sisäinen syy oli raju elinkeinojen
muutos, joka johti uuden pääelinkeinon - suurporonhoidon - syntymiseen
1500- ja 1600-lukujen vaihteessa. Suurporonhoidolla eli täyspaimentolaisuudella
tarkoitetaan elämänmuotoa, jossa poronhoito määrää
asumisen ja liikkumisen.
|