• Vähemmistöt
• Suomen juutalainen vähemmistö

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Suomen juutalainen vähemmistö

Suomeen juutalaisia on saapunut Ruotsin ja keisarillisen Venäjän kautta 1700-luvun lopulla. Asumisoikeuden tuolloisessa Ruotsin valtakunnassa, johon Suomi kuului, saivat Tukholman, Göteborgin ja Karlskronan ulkopuolella ainoastaan kristinuskoon kääntyneet juutalaiset. Suomen siirtyessä Venäjän alaisuuteen muiden Ruotsin lakien ohella myös vuoden 1782 juutalaisohjesääntö jäi voimaan. Kuvernööreillä oli mahdollista harkinnan mukaan myöntää juutalaisille väliaikaisia oleskelulupia.

Suomen nykyinen juutalaisväestö on valtaosaltaan peräisin tsaarin armeijan juutalaisista sotilaista ja heidän perheenjäsenistään sekä myöhemmin Venäjältä saapuneista muuttajista. Vuoden 1782 juutalaisohjesääntö ei koskenut Venäjän armeijan juutalaisia sotilaita, jotka saattoivat suorittaa sotapalvelustaan Suomessa jopa 25 vuotta. Vuoden 1858 määräyksen mukaan Venäjän armeijasta vapautuneilla sotilailla, myös juutalaisilla, oli oikeus asettua Suomeen asumaan. 1870-luvulla he saivat luvan myydä elatuksekseen mm. käsityötuotteitaan. Juutalaisten lukumäärä oli 1890-luvun puolivälissä ainoastaan n. 750 henkeä. Helsingissä synagoga vihittiin käyttöön elokuussa 1906.

Suomessa asuvat juutalaiset saivat täydet kansalaisoikeudet 26.7.1917 senaatin hyväksyessä niitä koskevan lain. Voimaan laki astui 1.1.1918. Laki takasi juutalaisille pääsyn kaikkiin virkoihin, kirkon virkoja lukuunottamatta. Euroopan maista ainoastaan Romania oli ollut Suomea hitaampi kansalaisoikeuksien myöntämisessä juutalaisille.

Itsenäisyyden jälkeen juutalaisten määrä kasvoi vähitellen lähes kahteentuhanteen. Suurin osa heistä oli paennut Suomeen vallankumouksen ja kansalaissodan sekavia oloja Venäjältä. Monille venäläisille juutalaisemigranteille Suomi oli ainoastaan välietappi matkalla esim. Amerikkaan. Kuitenkin juutalaisten määrän kasvu merkitsi Suomen juutalaisten yhteisöjen vakiintumista.

1920-ja 30-luvuilla esiintyi Suomessa antisemitismiä huolimatta juutalaisten vähäisestä lukumäärästä. Paradoksaalista oli se, että Suomeen siirtyneitä venäläisiä juutalaisemigrantteja saatettiin syyttää bolshevismista, koska tuon ajan antisemitistisen näkemyksen mukaisesti lokakuun vallankumous oli "juutalaisen bolshevismin" tulos. Äärioikeistolaisissa piireissä juutalaisvastaisuus yhdistyi "ryssävihaan". Tämä tuli esiin myös joissakin yhteyksissä jatkosodan alkuvaiheessa Suomen liittyessä sotaan Hitlerin Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Sanomalehti Uuden Suomen kirjoituksessa 10.09.1941 tämä suuntaus ilmeni seuraavasti: Bolshevismi on "... mätäpaise", jonka ovat "juutalaiset aivoissaan ajatelleet, tataarit teoissaan toimeenpanneet ja slaavilaiset sietäneet."

Vuonna 1933 käynnistyneet juutalaisvainot Saksassa ajoivat myös pakolaisia Suomeen, joka otti heitä hyvin vastahakoisesti. Kaikkiaan maahamme saapui noin 500 juutalaispakolaista, joista 350 oli ennen kesää 1941 jatkanut matkaansa Ruotsiin, Yhdysvaltoihin tai johonkin muuhun kolmanteen maahan.

Suomen juutalaisten asema toisen maailmansodan aikana oli hyvin ainutlaatuinen ja ongelmallinen. Suomi osallistui Hitlerin Saksan aseveljenä Neuvostoliiton vastaiseen sotaan 1941-1944. Näin yli 300 Suomen juutalaista osallistui yhteisiin sotaponnisteluihin Saksan rinnalla samaan aikaan kun toisaalla natsien tuhoamiskoneisto Auschwitzissa ja muilla kuolemanleireillä toteutti Euroopan juutalaisten kansanmurhaa. Tammikuussa 1942 Hitlerin Saksan juutalaisten tuhoamiskoneiston keskeiset byrokraatit kokoontuivat ns. Wannsee-konferenssiin, jossa käytännössä tehtiin päätöksiä 11 miljoonan Euroopan juutalaisten tuhoamisesta. Tuhottavien Suomen juutalaisten lukumääräksi mainittiin kokouksessa 2300. Saksan sotaonnen kääntyminen ja ennen kaikkea tappio Stalingradissa merkitsi myös Suomen juutalaisyhteisön jäsenten säilymistä hengissä.

Suomeen Saksasta ja Saksan hallitsemilta alueilta paenneitten juutalaisten asema vaikeutui keväällä 1942. Jatkosodan syttyessä maassamme oli noin 150 juutalaispakolaista, jotka oli koottu Hauholle ja Lammille tai lähetetty työleirille. Samaan aikaan kun Norjan juutalaisväestö tuhottiin, vaativat saksalaiset pakolaisten luovuttamista Suomesta Saksaan. Suomen Valtiollinen poliisi luovutti 6.10.1942 kahdeksan juutalaispakolaista, joista ainoastaan yksi jäi henkiin. Loput pakolaiset jäivät Suomeen tai matkustivat myöhemmin maasta.

Helsingin ja Turun juutalaisten seurakuntien yhteinen jäsenmäärä oli vuoden 1985 lopussa hieman yli 1300 henkeä. Nykyisin juutalaisten avioituminen keskenään on harvinaisuus. Avioliitot ovat seka-avioliittoja. Tätä on pidetty nykyisin suurimpana vaarana juutalaisvähemmistön tulevaisuudelle. Seka-avioliitoista syntyneistä lapsista ainoastaan juutalaisen äidin lapset katsotaan juutalaisiksi ja juutalaisen seurakunnan mahdollisiksi jäseniksi. Jos lapsi, jonka vanhemmista ainoastaan isä on juutalainen, halutaan liittää seurakuntaan, on molempien vanhempien suostumus välttämätön. Lisäksi tarvittaan joitakin erikoisjärjestelyjä, mm. kolmen rabbin yhtäaikaista paikalla oloa.
[JJ]