  |
|
|
|
|
|
Herder, Johann Gottfried von (1744-1803)Valistuksen yksi suurista ajattelijoista ja tiedemiehistä oli saksalainen filosofi Gottfried Herder. Hän oli Immanuel Kantin oppilas. Herder sai vaikutteita mm. Rousseaun filosofiasta. Hänen keskeisiä teoksiaan on Ideen zur Philosophie der Geschichte der Menschheit (1784-1791), jossa hän vastusti tuon ajan rotuteorioita "eläinlääketiedefilosofiana". Hän ei hyväksynyt ihmiskunnan jakamista eri rotuihin. Herderille ihmiskunta muodosti yhden lajin. Käsite "ihmisrotu" oli hänen mielestään "epäkelpo", sillä on vain yksi ihmissuku. Hänelle amerikkalainen (intiaani) ja "neekeri" ovat veljiä. Herderin mukaan ihmistyypit eivät eroa toisistaan jyrkästi, vaan muuttuvat toisiksi vaihtelevin muodoin.Hän ei langennut täysin silloiselle ajalle tyypillisiin rasistisluontoisiin stereotypioihin. Hän puhui sympatialla "pohjoisnavan kansoista" (eskimot ja lappalaiset) ja "päiväntasaajan kansoista". Herderin näkemykset Afrikasta ja afrikkalaisista poikkeavat olennaisesti tuon ajan yleisistä käsityksistä ja afrikkalaiset voisivatkin hänen mukaansa aivan yhtä oikeutetusti sanoa eurooppalaisille: "Minä, musta, olen perusihminen. Aurinko, elämän lähde, on kaikkein voimakkaimmin kyllästänyt minut. Minuun ja ympäristööni se on .. kaikista syvimmin vaikuttanut. Katsokaan minun .. hedelmällistä maatani, minun korkeankorkeita puitani, minun voimakkaita eläimiäni! Kaikki minua ympäröivä kuhisee elämää, minä olen tämän elonvoiman keskipiste." Hän torjuu uutiset joidenkin afrikkalaisten heimojen kannibalismista "liioiteltuina". Afrikassa tekemiensä rikoksiensa vuoksi eurooppalaiset eivät ole edes oikeutettuja näkemään afrikkalaisten kansojen onnea saati sitä arvioimaan. Herderkään ei kyennyt kiertämään kaikkia oman aikansa rotuajattelun ansoja. Erityisasemassa hänellä olivat kreikkalaiset, jotka ilmensivät hänelle jumalallista kauneutta. Afrikkalaisten ja mongolien fyysisessä olemuksessa hän näki epämuodostumia. Herder oli myös oman aikansa ilmastoteorioiden vanki ja niinpä hänkin uskoo, että hienompaa henkisyyttä ei voinut olla hehkuvan auringon alla. Herder loi ns. geneettisen historiankäsityksen: Jumalan, luonnon ja ihmisen välinen elimellinen yhteenkuuluvuus ilmenee kansan kulttuuriperinnössä ja 'kansan sielun' inspiroimassa suurmiesten saavutuksissa. Tähän "kansansielu" - käsitteeseen (Volksgeist, Volksseele) tukeutuivat myöhemmin osaltaan rasistiset kansakuntatulkinnat. Herder ei käyttänyt rotukäsitettä, mutta hänen tapansa jakaa kansat noudatteli tuon ajan rotujaottelua: pohjoisnavan alueen kansat, aasialaiset kansat, kaunismuotoiset kansat Kasmirin vuoristossa ja Kaspianmeren ympäristössä hinduista kreikkalaisiin, afrikkalaiset, valtameren saarien kansat ja amerikkalaiset. [JJ] |