  |
|
|
|
|
|
Suomalainen rotututkimusSuomessa rotututkimus alkoi varsinaisesti vasta 1800-luvun lopussa, vaikka lääkäri Carl von Haartman esitteli kraniologisten mittaustensa tuloksia niinkin varhain kuin vuonna 1845. Kansojen alkuperää ja sukulaisuutta pyrittiin Suomessa selvittämään kielitieteen avulla, koska sillä oli vankka asema suomalaisessa tiedemaailmassa.Haartman mittasi useita satoja suomalaisia, mutta hänen johtopäätöksensä vaikuttivat aikalaisistakin epäuskottavilta. Hän mm. kirjoitti, että "karjalaisten alkuperää etsisin samoilta seuduilta kuin arabialaisten". Väitteensä Haartman perusteli matkakuvauksilla ja kallonmittausten tuloksilla.  Haartmanin jälkeen suomalaisista tutkijoista teki laajempia mittauksia vasta Robert Tigersteldt. Hän luovutti tulokset ranskalais-venäläiselle Joseph Denikerille, joka käytti niitä laajassa kirjassaan Euroopan roduista (julkaistiin v. 1900). Lääkintäneuvos F.W. Westerlund mittasi 1900-luvun alussa asevelvollisia ja Kaarlo Hildén teki tutkimusmatkan Altaille. Laajin tutkimushankkeista oli Helsingin yliopiston anatomian professorin Yrjö Kajavan esityksestä vuonna 1924 aloitettu tiedeakatemian hanke, jonka tavoitteena oli selvittää suomalaisten rotupiirteet. Rotututkimuksesta, fyysisestä antropologiasta, ei koskaan kehittynyt Suomessa merkittävää tieteenhaaraa, vaikka tiedeakatemian hanke oli kunnianhimoinen ja laaja. Osittain syynä oli suomalaisen rotututkimuksen viriäminen vasta siinä vaiheessa, kun rotututkimusta ryhdyttiin muualla arvostelemaan epätieteellisyydestä ja ihmisarvoa loukkaavista yhteiskunnallisista johtopäätöksistä. [PI] |