  |
|
|
|
|
|
Voiko suvaitsevaisuus olla rasismia?"Ne, jotka väittävät, että meidän on rakastettava omia maanmiehiämme, eikä vierasmaalaisia, hajottavat ihmiskunnan veljeyttä, mikä johtaa hyvyyden ja oikeuden tuhoon"-Cicero Ovatko motiivini vierasmaalaisten kohtelussa oikeat? Cicero pakottaa sanoillaan valitsemaan. Hänen julistuksensa tunnustaa vain kaksi ajattelutapaa. Kaipaan lisää näkökulmia ja mahdollisuuksia. Löydän Anna-Leena Härkösen puhuttelevan novellin "Oi nuoruus". Kaksi erilaista tekstiä, monta erilaista ajatusta. Niiden kautta jokainen voi pohtia omia tarkoitusperiään sekä maanmiehiensä että vierasmaalaisten kohtelussa. Härkösen novellissa nuori tyttö kertoo matkastaan kaverinsa kanssa Englantiin ja heidän treffeistään kahden mustan miehen kanssa. "Musta mies" ei ole kuitenkaan tytön käyttämä nimitys ulkomaalaisista seuralaisistaan, vaan tarinan edetessä ja vastoinkäymisten ilmetessä miehet muuttuvat "neekereistä" "littuhuuliksi" ja "mokkanaamoiksi", ja rasistinen luonne paljastuu. On mielenkiintoista nähdä, kuinka "lomamatka-asenne" vaikuttaa matkailijaan. Tarinan tytöillä oli tarve osoittaa olevansa vapaita ja suvaitsevaisia, joten he esiintyivät vieraassa maassa vieraiden ihmisten seurassa kuin globaalisen maailmankylän asukkaat ikään. He hyväksyivät miesten illanviettokutsun, ei siksi, että olisivat olleet hurmaantuneita, vaan koska pelkäsivät kieltäytymisen leimaavan heidät epäsuvaitsevaisiksi.. Ciceron lausahduksessa on sanoma, mutta mikä se on? Pitäisikö meidän hyväksyä ja rakastaa kaikkia? Olla jokaisen kaveri? Ainakin itse olen sitä yrittänyt. Olen ollut ylpeä itsestäni, kun olen juhlinut mustan ihmisen kanssa yökerhossa, tai kun olen mennyt oma-aloitteisesti keskustelemaan afrikkalaiselle pojalle. Olen asentanut ajatuskehikkooni ikään kuin "suvaitsevaisuus-suodattimen", jonka avulla katson vain ihmisen pigmenttiä, en hänen pääkoppansa sisältöä. Samalla tavalla kuin villieläimet kuvataan nykyään jaloiksi leijonakuninkaiksi tai nallemaisiksi karhuiksi, on tumma iho 'käskenyt' minua olemaan suvaitsevainen ja ystävällinen. Samaan aikaan toisaalla äärioikeistolainen, ennakkoluuloinen skinhead sylkäisee neekerin ruskealle iholle. Kuinka voin siis väittää, etten ole rasisti, jos käytän täsmälleen samoja keinoja mielipiteitteni muodostukseen kuin rasistiksi leimaamani henkilöt? Tiedän olevani ajatteleva yksilö. Tiedän, että olen suvaitsevainen. Tiedän, että kuulun ylempään yhteiskuntaluokkaan - jaottelen ihmiset eri kasteihin, vaikka en sitä ääneen sanokaan. Meidän ei kuitenkaan pitäisi antaa noiden luokittelujen sumentaa harkintakykyämme. Todellinen suvaitsevaisuus on ihmisten hyväksymistä heidän luonteensa, sanojensa ja tekojensa perusteella, ei tekopyhää ystävällisyyttä tai sokeaa vihaa ihonväriä tai erilaisuutta kohtaan. Cicero oli viisas mies. Mikäpä voisi olla parempaa kuin multilateraalinen rakkaus? Toisaalta, Cicero ei suoraan käske meitä rakastamaan kaikkia vierasmaalaisia, kuten saatetaan väärin ymmärtää - hänen lauseensa ydin onkin siinä, että ei pidä sulkea pois mahdollisuutta rakastaa muitakin kuin maanmiehiään. Anna Rounaja |