• Kulttuurinen moniarvoisuus lukion historian opetuksessa

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Eurooppalaiselle historiankirjoitukselle on ollut ominaista Eurooppa-keskeisyys. Historiaa on kirjoitettu perinteisesti voittajien ehdoilla. Unohdettujen ja häviäjien historia on sen sijaan jäänyt melko tuntemattomaksi. Euroopan ulkopuolisten kulttuurien unohtamisesta ja vähättelystä on seurannut, että monikulttuurisuus ja sen huomioiminen on jäänyt jossain määrin taka-alalle myös historian kouluopetuksessa. Samalla se on merkinnyt sitä, että historiankirjoitus - ja sen myötä varmasti osin myös historianopetus - on vähätellyt länsimaiden voittokulun varjopuolia. Historianopetuksessa myös kansallisten vähemmistöjen tarkastelu on jäänyt vähäiseksi. Ehkä tämäkin johtuu osaltaan historiantutkimuksen valtavirtojen suunnasta ja valtapolitiikasta.

Tämän päivän maailmassa kulttuurien koodien tunteminen on tullut koko ajan tärkeämmäksi. Talouden ehdoilla toimiminenkaan ei sulje pois sitä etteikö kulttuurien "luku-" ja ymmärtämistaitoa tarvittaisi ja arvostettaisi; huolimatta siitä, että toisaalta globalisoituminen merkitsee talousjärjestelmien saattamista samanlaisiksi. Niin Nokian insinööri kuin muuten vaan maailmalla matkaava tai kotimaassaan eri kulttuuripiirejä edustavien ihmisten kanssa työssä tai vapaa-aikana tekemissä oleva on jo huomannut tarvitsevansa tietoja eri kulttuureista. Koska kulttuurien tunteminen on mahdollista syvemmällä tasolla ainoastaan niiden historian tuntemisen kautta, on historia myös oppiaineena avainasemassa monikulttuurisuuden huomioimisessa.

Lukion historian kursseissa kaiken perustana on ensimmäinen kurssi, jossa käsitellään ihmisen ja ympäristön suhteissa tapahtuneita murroksia. Tällä kurssilla opiskelijalle välittyy käsitys siitä, että ihminen on ollut kautta historian sama -  ihminen sinänsä ei ole aikojen kuluessa muuttunut miksikään. Jo tämän ajatuksen oivaltaminen on edellytyksenä monitasoisemmalle ja syvemmälle ymmärtämiselle, mitä myös eri kulttuurien erityispiirteiden ymmärtäminen ja kunnioittaminen edellyttää. Historiatietoisuuden prosessin alkamisen ja kehittymisen kannalta lukion historian ensimmäinen kurssi on erityisasemassa. On tärkeää, että juuri tällä kurssilla herätetään paljon kysymyksiä, joihin opiskelija voi lähteä hakemaan vastauksia niin omalla ajallaan kuin myös tulevilla historian kursseilla. Tärkeintä on siis johdatella oppija historialliseen ajatteluun ja herättää hänen kiinnostuksensa oppiaineeseen.

Eurooppalaista ihmistä käsittelevä kulttuurihistorian kurssi antaa jo melko paljon aineksia kulttuurien välisen vuorovaikutuksen merkityksen ymmärtämiseen. Vaikka kurssia on kritisoitu Eurooppakeskeiseksi, samalla kun kootaan eurooppalaisen ihmisen "rakennusaineita", opitaan myös ymmärtämään eri kulttuurien vaikutuksia ja piirteitä historian eri ajanjaksoina. Omasta kulttuurista ja tästä päivästä opitaan tunnistamaan ja erottelemaan tekijöitä, jotka juontavat eri kulttuuripiirien vaikutuksiin. Kuinka hyvin tässä onnistutaan, riippuu asioiden käsittelytavasta. Mahdollisuuksia on monia - esimerkiksi autenttisen dokumenttimateriaalin läpikäyminen auttaa osaltaan ymmärtämään eri aikoina vallinneita käsityksiä ja suhtautumistapoja syventäen näin eri kulttuurien ja niiden välisten suhteiden tuntemusta.

Kansainvälisten suhteiden kurssi sijoittuu maailmansotien molemmille puolille ja niiden väliseen aikaan. Imperialismin ja erityisesti sen seurausten tarkasteleminen välittää käsityksen siitä, miltä pohjalta maailman jako karkeasti rikkaisiin ja köyhiin maihin on tapahtunut; toisin sanoen millä keinoilla ja seurauksilla Eurooppa aikanaan nousi maailman johtavaksi maanosaksi. Huolimatta siitä että iso konflikti, joksi ensimmäistä ja toista maailmansotaa yhdessä voidaan luonnehtia, on hallitseva osa kurssia, myös monikulttuurisuus on huomioitavissa kansainvälisiä suhteita käsittelevällä kurssilla. Tämän päivän konflikteille löytyvät taustat ja käsitys asioiden monimutkaisuudesta avautuu. Konfliktien rauhanomaisten ratkaisumallien merkitys tulee opiskelijalle ilmeiseksi, minkä seurauksena korostuu myös eri kulttuuripiirien ja etnisten ryhmien keskinäisen kunnioituksen ja rinnakkaiselon tärkeys. Myös käsitys siitä, että "sodassa ei ole voittajia ja häviäjiä vaan ainoastaan häviäjiä" valmistelee omalta osaltaan maaperää avoimelle ja toiset huomioivalle kulttuurien kohtaamiselle. Historiatietoisuus avaa näkökulman muutoksen mahdollisuudelle viholliskuvien sijasta.

Suomen historian käännekohtia kurssilla tarkastellaan Suomen historian keskeisiä murroksia autonomian synnystä tähän päivään. Miksi tämä kurssi sitten on tärkeä myös monikulttuurisuuden näkökulmasta katsottuna? Oman maan ja kansan historian tuntemus on perusedellytys muiden kulttuurien tuntemiselle. Eli kun ymmärrät itseäsi ymmärrät myös muita! Kurssi tarjoaa oivan tilaisuuden kytkeä opetukseen myös Suomen vähemmistöjä ja heidän asemaansa ja rooliaan tarkasteltaessa Suomen historian käännekohtia autonomian ja itsenäisyyden ajan osalta. Käytännössä tämä jää varmasti useimmiten melko vähäiseksi - eihän esimerkiksi oppikirjoissa asioita lähestytä juuri lainkaan tällaisesta näkökulmasta. Sen sijaan asetelma hallitsevat/hallitut on jossain muodossa koko ajan läsnä. Voisikin ajatella, että oppiminen mahdollistuu vasta sitten, kun myös rivien välissä oleva "näkymätön" tuodaan esille.

Yhteiskuntaopin kurssi tarjoaisi erinomaisen tilaisuuden monikulttuurisuuden tarkasteluun Suomen vähemmistöjen kautta. Valitettavasti todellisuus on toinen; esimerkiksi kurssille suunnitelluissa oppikirjoissa ei juuri edes mainita Suomen vähemmistöjä kuten esimerkiksi saamelaisia ja romaneja. Tarkasteltaessa suomalaista yhteiskuntaa vallankäytön näkökulmasta olisi erityisen hedelmällistä laajentaa tarkastelua perusrakenteista syvemmälle eli esimerkiksi juuri vähemmistöihin. Samalla tarjoutuisi oiva mahdollisuus suvaitsevaisuuden oppimiseen omien vähemmistöjemme kautta. Luonnollisesti ulkomaalaiset/pakolaiset olisivat oman maan vähemmistöjen rinnalla mukana tarkastelussa . Sen myötä eri vähemmistöjen kohtelussa/asemassa yms. seikoissa olisi mahdollisuus havaita niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksiakin ja edelleen pohtia näiden syitä ja merkitystä.

Esihistoriaa ja Ruotsinvallan aikaa käsittelevällä kurssilla syvennytään Suomen alueen varhaisvaiheisiin. Vaikka Suomen historia on ollut pienten eränkäyntiä ja maanviljelyä harjoittavien yhteisöjen liikehdintää, koskaan Suomi ei kuitenkaan ole ollut täysin eristyksissä. Vuosituhansien ajan kulttuurivirtaukset - joihin myös suomalaiset ovat jättäneet oman jälkensä -  ovat kulkeneet suuntaan ja toiseen. Yhteydet niin itään kuin länteen ovat jättäneet suomalaiseen kulttuuriin oman leimansa. Yhtä tärkeää kuin on tuntea antiikin kulttuurin perusta on oman "suomalaisen" perustamme tunteminen. Itsetunto on yksi merkittävimmistä peruselementeistä niin kaiken sivistyksen kuin myös kulttuurien kohtaamisen tiellä.

Syventävällä Maailmankulttuurit kurssilla käsitellään varsinaisesti Euroopan ulkopuolisten kulttuurien historiaa. Näkökulmana on paitsi kulttuurien ominaispiirteiden tarkastelu myös eri kulttuurien kohtaaminen ja siitä aiheutuneet ongelmat. Eurooppakeskeinen historiankirjoitus saa selitysperustansa tarkasteltaessa näitä kulttuurien kohtaamisia, joissa alkuperäiskulttuurit ovat useimmiten jääneet laajentumishaluisen eurooppalaisen kulttuurin jalkoihin. Maailmankulttuurien tarkastelu osoittaa, ettei ole olemassa korkeampia ja alhaisempia kulttuureja vaan ainoastaan erilaisia kulttuureja, joilla kaikilla on annettavaa. Toisaalta myös oman identiteetin säilyttämisen merkitys tulee esille. Näin kurssi palvelee erinomaisesti ajatusta kulttuurien rauhanomaisesta ja myönteisestä vuorovaikutuksen ja toistemme ymmärtämisen tärkeydestä. Mikäli mahdollista, oppitunneille voi pyytää eri kulttuurien edustajia kertomaan kulttuuristaan, jolloin aiheet tulevat ikään kuin todemmiksi ja lähemmäksi. Kaiken kaikkiaan kurssilla tulisi tarjota mahdollisimman monipuolisesti aineksia omaehtoiseen pohdiskeluun.

Kuten edellä selvitetyt esimerkit osoittavat, lukion historian kurssit mahdollistavat kulttuurisen moniarvoisuuden merkityksen esilletuomisen. Johtavana periaatteena - ikään kuin läpäisyaiheena - tulisikin olla ihmiskunnan monimuotoisuuden kunnioittaminen ja ymmärtäminen. Opettajan rooli ei jää tässä mitättömäksi. Olipa luokkayhteisössä eri etnisten ryhmien edustajia tai ei, kulttuurisen moniarvoisuuden toteutuminen lähtee oppilaiden tasa-arvoisesta kohtelusta. Opettaja voi näin esimerkillään viedä eteenpäin käsitystä eri elämäntapojen oikeutuksesta. Parhaimmat eväät tarjotaan silloin, kun oppilaille tarjotaan ajan tasalla olevaa tietoa ja kannustetaan myös heitä itseään tiedonhaussa juuri tähän suuntaan. Historian ja yhteiskuntaopin kursseilla lakitietoa ja taloustietoa myöten on hyvä tilaisuus laajentaa oppilaiden tietämystä eri yhteiskuntaryhmien tavoista, arvoista ja saavutuksista. Samalla kun opettajan on huomioitava oppilaiden yksilöllisyys on hänen annettava myös ohjeita siitä, mitkä ovat hyväksyttyjä ja ei-hyväksyttyjä arvoja, asenteita ja toimintatapoja. Monenlaisista kulttuurieroista huolimatta on olemassa myös arvoja ja asenteita, joihin kaikki voivat sitoutua. Opettajan persoonallisuus on työvälineenä yhtä merkittävä kuin hänen tietämyksensä aihealueestaan. Mikäli opettajalta, oppimistilanteen ohjaajalta, puuttuu rohkeus, uuden oppiminen ei liioin ole mahdollista. Luovuutta käyttämällä ja ideoimalla aiheeseen kuin aiheeseen on kytkettävissä myös ituja kulttuurisesta moniarvoisuudesta, mikä varmasti tuottaa tulosta pidemmällä tähtäimellä.
 

Tuula Siira
Historian ja yhteiskuntaopin lehtori
Oulun Lyseon lukio