 |
|
|
|
|
|
Pakolaisterveydenhoitajan kokemuksiaTerveys ja sairaus ovat kulttuurisidonnaisiaOllessamme tekemisissä ulkomaalaisten kanssa ja hoitaessamme esimerkiksi pakolaisia, meitä alkavat vaivata "kulttuuriasiat". Näiden ihmisten kanssa työskentely sisältää paljon epävarmuustekijöitä. Emme itse ymmärrä heidän käyttäytymistään tai reagointiaan tai meitä ei ymmärretä tai ymmärretään väärin. Kysymys ei ole edes pelkästään kielestä, sillä mukana voi olla hyvä tulkki tai henkilö osaa jo suomea. Taustalla on tällöin todennäköisesti kulttuurieroavaisuuksia.Jokainen meistä kantaa mukanaan omaa kulttuuria ja katsoo asioita omasta kulttuuritaustastaan käsin. Oma kulttuuri on meille niin itsestään selvää, ettemme yleensä huomaa sitä ennen kuin joudumme tekemisiin toisenlaisen kulttuurin kanssa. Kulttuuri ei periydy geeneisssä,vaan se on opittua.Tavat ja ajatustavat omaksutaan huomaamatta kasvettaessa yhteisön jäseneksi. Kulttuuritausta muodostaa voimakkaan minäidentiteetin ihmiselle. Omista kulttuuriarvoista on hyvin vaikea luopua. Mitä kulttuuri tarkoittaa, pitää sisällään? Kulttuurin käsite on laaja. Kulttuuria on tapa ajatella ja kokea maailma, asenteet ja uskomukset elämästä, kuolemasta, avioliitosta, naisen ja miehen roolista, lapsista ja vanhuksista, luonnosta, maailmankaikkeudesta. Kulttuuria ovat kielet, käsitteet, ei-kielellinen kommunikaatio eli ilmeet, eleet, katsekontakti, kätteleminen, tilan käyttö. Puhutaan ruokakulttuurista, musiikkki-, taide-, rakennuskulttuurista jne. Jokaisella kulttuurilla on myös käsitykset siitä, mitä pidetään sairautena ja mitä normaalina. Erilaisten kulttuuritapojen ymmärtäminen saati sitten niiden hyväksyminen ei ole aina helppoa. Vaikeita asioita ovat esimerkiksi naisen rooli ja asema joissain kulttureissa, myöhästeleminen sovitusta, ylidramaattisuus sairauden oireiden ilmaisussa, tapa suhtautua virkamiehiin, uuvutustekniikka jne. Toisaalta suomalaista ilahduttaa joidenkin kulttuurien tapa suhtautua ihmisiin vieraanvaraisesti ja kohteliaasti: tervehtimisrituaalit, kättelyt ja kuulumisten vaihto. Toisaalta kun tutustuu vieraista maista tulleisiin ihmisiin ja oppii tuntemaan erilaisia kulttuuritapoja, sitä helpompi on sietää sellaista erilaisuuttakin, mistä ei pidä. Suvaitsevaisuus on usein sellaisen suvaitsemista, mistä emme pidä. Oulun pakolasterveydenhuollossa on asiakkaina pakolaisia on eri puolilta maapalloa: Aasiasta, Afrikasta, Arabimaista, Bosniasta. Vaikka jokaisella ryhmällä on oma kulttuuritaustansa, on myös eräitä yhteisiä piirteitä, jotka liittyvät mm. talonpoikaiskulttuuriin. Seuraavassa esittelen joitakin olennaisia kulttuuripiirteitä ja kerron terveyttä ja sairautta koskevista käsityksistä. 1) Kosmosentrinen maailmankuva Kaikessa tapahtuu Jumalan tahto. Uskonto on elämänmuoto. Uskonnossa ei ole kysymys sen voimasta, vaan laajuudesta eri elämänalueilla: esimerkiksi islamilaisuudessa on säännöt ja ohjeet rukoilemisesta, hygieniasta, ruokailusta, pukeutumisesta... 2) Menneisyyden korostaminen Luovuus ei uuden luomista vanhaa tuhoamalla, vaan sen pohjalta keksien. Vanhus on ihmisenä tärkeämpi. Vietnamilaisessa perheessä vanhempien sana on laki. Vanhusten arvoa kuvaa patsas-symboli. Se kuvaa kolmea ihmistä, äitiä, jonka rinnoilla on pieni vauva ja äidin jalkojen juuressa istuvaa isoäitiä. Heillä on nälkä, he ovat nääntymäisillään. Äidin rinnoissa on enää pieni pisara maitoa. Kenellä äiti sen pisaran antaa, vauvalleen vai vanhalle äidilleen? Perinteisestä kulttuurista tullut ihminen asettaisi vanhan äitinsä etusijalle. Hän on tärkeämpi, koska hänen kauttaa välittyvät taidot ja kokemukset. 3) Hierarkkia ja roolien opetteleminen Kulttuuri perustuu roolien opettelemiselle ja hyväksymiselle. Naisen rooli on erilainen kuin länsimaissa. Nainen on olemassa miestensä ja lastensa välityksellä. Arvostetuin asema on olla isä tai äiti. Tytön on tärkeä päästä hyviin naimisiin. Nainen suvunjatkajana ja äitinä on suojeltu. Vasta ensimmäinen poikalapsi antaa naiselle arvon. Naista kohtaan ollaan myös ankaria, häntä syytetään helposti moraalittomaksi. Esim. silmiin katsominen joissakin aribimaissa on samaa kuin sänkyyn meneminen. Mies on perheen pää, hänelle ei sanota vastaan. Mies päättää monista naiseen liittyvistäkin asioista kuten ehkäisystä, meneekö vaimo suomen kielen kurssille, pääsekö vaimo äitikerhoon, montako lasta perheeseen tehdään jne. Miehet huolehtivat vaimoistaan kuin lapsista. Mies on perheessä ulospäin aktiivinen; hän hoitaa virastoissakäynnit, kaupasssakäynnit, on mukana vaimon ja lasten sairaskäynneillä, hoitaa raha-asiat, käy virkistymässä kahviloissa ja baareissa. Nainen tekee kotityöt, laittaa ruoat, hoitaa lapset. Naiset kärsivät usein yksinäisyydestä, heillä puuttuu täällä se sosiaalinen verkosto, äiti, anoppi, siskot ja tädit, joka heillä on ollut kotimaassa laajassa perheyhteisössä. Naisten keskinäiset suhteet ja tuki toisilleen on tärkeä. Monesti mies koetaan vieraampana, etäisempänä. Miehen ja naisen avioliitto ei ole ystävyyssuhteen kaltainen kuten meillä länsimaissa.Usein vanhemmat ovat valinneet aviopuolison lapselleen. Irakissa on tavallista, että serkukset ovat naimisissa keskenään. Irakilaisilla on välttämätöntä, että vanhemmat hyväksyvät aviomies- tai vaimoehdokkaan. Avioliittoa pidetään elinikäisenä. Avioerot ovat harvinaisia. Sukupuolielämä kuuluu vasta avioliittoon. Nuoret somali- ja arabimiehet suhtautuvat avioliittomielessä epäilevästi suomalaisiin naisiin. Useat lopulta keräävät rahaa ja matkustavat omaan maahansa tai johonkin turvalliseen naapurimaahan avioitumaan ehkä jo heille aikoinaan valitun tytön kanssa. Tyttären tärkein velvollisuus on hoitaa ja huolehtia omasta äidistään. Ero aiheuttaa paljon tuskaa ja syyllisyyttä täällä oleville aikuisille tyttärille. Naiset valittavat usein erilaisia somaattisia vaivoja, vaikka taustalla onkin surun, yksinäisyyden, ikävän aiheuttama masennus. Naiset valittavat epämääräisiä kipuja, päänsärkyä, vatsavaivoja. Huomattavan useat naiset ovat raskauden alkuvaiheessa hyvin huonovointisia: He eivät pysty syömään, juomaan, he oksentavat ja laihtuvat. Kuivumisen takia heidät on pakko lähettää äitiyspolille ja osastohoitoon joksiin aikaa. Loppuraskaus onneksi sujuu yleensä paremmin. Raskaus on sairaus. Nainen ei tee juuri mitään, mies siivoaa, laittaa ruoan ja on huolissaan vaimostaan. Omassa maassa ilmeisesti naisten verkosto hoivaa ja huolehtii raskaana olevasta naisesta. Täällä se puuttuuu, samoin myös tiedon ja neuvojen antaminen vauvan hoidosta, synnytyksestä ym. puuttuu. Tieto ja neuvonta on annettava muualta. 4) Velvoitepainotteinen kulttuuri. Ihmisellä on runsaasti velvollisuuksia perhettä ja sukua kohtaan. Esim. tyttären tärkein velvollisuus on palvella äitiä. 5) Ryhmäpainotteisuus Sosiaalinen kuuluminen johonkin on elinehto. Suku, perhe tai klaani antavat identiteetin, olemassaolon tarkoituksen, perusturvallisuuden ja mielenterveyden perustan: "Minä olen, koska me olemme". Eräissä afrikkalaisissa kulttuureissa ihmisen elinvoima ei
muodostu ainoastaan ruumiista vaan yhteisyydestä sosiaaliseen ryhmään
ja vainajien henkiin - terveys riippuu siitä. Afrikkalainen saattaa
vastatakin: "Kiitos, me voimme hyvin" tai "Kiitos, minä olen kokonainen".
Yhteisöstä erottaminen on pahinta, mikä ihmistä voi
kohdata. Sairaus ei ole yksilön oma asia, vaan koko yhteisön
asia.
Käsityksiä terveydestä ja sairaudesta Käsitykset sairauksien syistä vaihtelevat. Hoitokeinot ovat kuitenkin aina loogisessa yhteydessä sairauden uskottuun syyhyn. Esim. antibiooteilla hoidetaan bakteeritulehduksia ja Koraania luetaan parannuskeinona pahojen henkien aiheuttamiin tiloihin. Virukset ja bakteerit ovat monille pakolaisille vieraita käsitteitä. Sairauden syy saattaa olla jumalan tahto; ihminen on elänyt väärin, jättänyt noudattamatta uskontoon kuuluvia rituaaleja. Toinen ihminen on kiroamisellaan aiheuttanut sairauden. Muslimit suhtautuvat kielteisesti yleensä lääkkeisiin, niiden tehoon ei luoteta, pelätään riippuvaisuutta ja sitä, että lääke sisältää aineita, jotka islamin mukaan ovat kiellettyjä, kuten alkoholi. Ongelmia aiheutti aikaisemmin siasta valmistettu insuliini, mutta nyt on saatavilla muunkinlaista insuliinia. Omia hoitomenetelmiä saatetaan käyttää. Esim. vietnamilaisilla on kolikkohierontaa, laastarihoitoa, kuumennetulla lasilla hierontaa ja kuppausta. Koraanissa mainitaan hunaja, kuppaus ja ihon polttaminen kuumalla raudoilla. Tapa ilmaista sairauden oireita ja tuntemuksia poikkeaa totutusta. Arabit liioittelevat kipujaan, käyttäytyvät ylidramaattisesti. Halutaan lääkärin vastaanotolle pääsyä heti, mieluiten erikoislääkärin vastaanotolle. Hyvän lääkärin on pystyttävä löytämään joka vaivaan sopiva lääke. Myös käsitteet poikkeavat meillä käytetyistä ja kieli aiheuttaa omat ongelmansa. On yleinen sanonta on että ihmisellä on kuuma sisällä. Ei tarkoita kuumetta, vaan yleistä pahanolon tunnetta. Aasialaisessa kulttuurissa on häpeällistä, jos on mielenterveyden ongelmia. Pahaolo koetaan ja ilmaistaan erilaisina somaattisina oireina kuten päänsärkynä. Monilta pakolaisilta, etenkin naisilta, puuttuu tietoa oman ruumiin anatomiasta ja fysiologiasta. Vaikuttaa siihen, miten kuvataan oireita ja tulkitaan niitä. Islaminuskoinen, raskaana oleva nainen saattaa aloittaa ramadankuukauden paaston, jolloin ei saa syödä eikä juoda auringon nousun ja auringon laskun välisenä aikana. Koraani ei käske raskaana olevaa tai sairasta tai lasta paastoamaan. Islaminuskoiselle Koraani antaa tiettyjä sääntöjä esim. riisuuntumisesta ja lääkärissäkäynistä. Alastomuus on kiellettyä. Naisilla pitää olla naislääkäri ja kaikki mukana olevat oikeaa sukupuolta. Ulkopuolinen ei saa poiketa sisään kesken ehkä arkaluonteisen tutkimuksen. Joskus nainen ei suostu gynegologiseen tutkimukseen pelkästä häveliäisyydestä tai kivun pelon takia. Naisasiakkaalla on mukana usein oma mies tai joku muu miesppuolinen henkilö. Vieras mies ja nainen eivät saa olla kahdestaan. Somalinaisista suurin osa on ympärileikattuja, vieläpä laajimmasssa mitassa eli pienet ja isot häpyhuulet ja häpykieli on poistettu. Pienin leikattu tyttö oli 10- vuotias. Leikkaamatonta tyttöä pidetään likaisena ja avioliittoon kelpaamattomana. Nykyään imaamit puhuvat ympärileikausta vastaan. Ympärileikkaus ei ole sunna eli sitä ei määrätä Koraanissa. Suomessa se on rikos, josta enimmäisrangaistus on 10 vuotta vankeutta (törkeä pahoinpitely). Työ vieraasta kulttuurista tulevan asiakkaan kanssa perustuu samalle ammattitaidolle kuin suomalaisen kanssa.Työntekijän on hyvä tulla ajatelleeksi omien kulttuurikäsitysten ja käytöksen sidonnaisuuksia. Kyky kyseenalaistaa itsestäänselvänä pitämiään asioita helpottaa kanssakäymistä. Soili Korhonen-Sohlo
|