 |
|
|
|
|
|
RuokakulttuureistaErilaisten kulttuurien kohtaaminen on mielenkiintoista, koska silloin vasta tiedostaa oman kulttuurinsa olemassaolon. Oma kulttuuri on sen piiriin kuuluville niin itsestäänselvää, että sitä ei edes havaitse ennen kuin joutuu tekemisiin erilaisten kulttuurikäytäntöjen kanssa. Kulttuurien kohtaaminen auttaa ihmistä näkemään paitsi muita myös omaa kulttuuriaan.Ruokakultturin voi ajatella koostuvan monista eri asioista: esim. miten ruokaa valmistetaan, mitä ruoka-aineita käytetään, ovatko jotkut ruoat kiellettyjä, millaisia ovat ruokailutavat, millaisia ovat perinteiset ruoat ja ruokatottumukset, milloin paastotaan ja mikä merkitys ruoalla yleensä on elämässä ja sosiaalisissa suhteissa? Erilaisiin ruokakulttuureihin olemme päässeet tutustumaan työssä, kotikäynneillä ja vierailuilla pakolaisperheisiin. Kotikäynneillä voidaan hoitaa virallisiakin asioita, mutta samalla työntekijä on arvostettu vieras, jota kohtaan ollaan hyvin vieraanvaraisia; tarjotaan ruokaa, teetä ja kahvia ja kiirettä ei saa olla. Äitien kerhossa olemme tehneet yhdessä eri maiden perinneruokia ja ruokaan liittyvät asiat ovat usein keskustelun aiheina. Tällä hetkellä suurimmat asiakasryhmämme ovat kansallisuuksiltaan somaleita, Irakin asyyrialaisia ja kurdeja, entisen Jugoslavian kansalaisia ja vietnamilaisia. Näiden ryhmien ruokakulttuureista kerromme nyt jotain mielestämme oleellista. Somalialaisesta ruokakulttuurista Somalien uskonto on islam. Yksi islamin ns. peruspilareista on paasto pyhässä Ramadan kuussa. Paastokuukauden ajankohta vaihtelee. Islamilaisessa kalenterissa vuosi on lyhyempi kuin meidän omassa kalenterissamme, joten paastokuukausi siirtyy vuosittain 11 päivää edellisvuotta aikaisemmaksi eli se kiertää vähitellen läpi kaikki vuodenajat. Paasto on jokaiselle terveelle aikuiselle muslimille velvollisuus. Käsitykseni on, että somalit noudattavat tätä ohjetta hyvin tunnollisesti. Jopa raskaana oleva nainen saattaa osallistua paastoon. Paasto tarkoittaa sitä, että pidättäydytään kaikista ruumillisista nautinnoista ( syöminen, juominen, tupakointi, sukupuoliyhteys ) auringonnoususta auringonlaskuun, joten siis illalla voi syödä. Lasten, sairaiden ja raskaanaolevien ei periaatteessa tarvitse paastota. Ramadan päättyy juhlaan nimeltä Id alfitri. Ihmiset hankkivat juhlaa varten uudet vaatteet. Moskeijassa on juhlat erikseen miehille ja naisille. Siellä pidetään puheita, rukoillaan, onnitellaan toisia ja syödään jotain makeaa esim. halvaa (sesamsiemenistä ja sokerista tehtyä tahnaa). Kotona juhlat jatkuvat syömisen merkeissä: on paistettua kanaa, riisiä, tomaatti-lihakeittoa, sipuli-tonnikalapasteijoita, lättyjä ja leipää, jotka tehdään vehnäjauhoista. Juomana on mehu, alkoholi ei kuulu juhlaan. Illalla käydään vieraisilla, joissa syödään makeisia, kakkuja, teetä ja afrikkalaista kahvia. Tee on sokeroitua ja esim. kardemummalla maustettua. Kahvi maistuu enemmänkin kaakaolta. Somalialainen arkiruoka on riisiä, spagettia ja lihakastiketta tai kevyttä risottoa. Lisukkeina käytetään tomaattia, currya, paprikaa ja valkosipulia. Myös perunaa käytetään riisin seassa pieninä raakana öljyssä kypsytettyinä kuutioina. Somalit pitävät perunasta ja he kertovat sen olevan Somaliassa erikoisen kallista ja harvinaista herkkua. Parasta lihaa olisi vuohenliha, jos sitä olisi saatavilla. Suomessa he käyttävät enimmäkseen kanaa, jota he voivat ostaa tavallisesta kaupasta. Muun lihan Oulun somalit kertovat ostavansa moskeijan yhteydessä olevasta kaupasta, johon liha tulee tietyiltä maatiloilta, joissa somaleilla on mahdollisuus osallistua teurastamiseen. Heti ampumisen jälkeen kaulavaltimo on katkaistava ja veret valutettava pois samalla rukoillen Allahin nimeen. Veriruoat ja sianliha ovat kiellettyjä. Suomalaisten liharuokien suhteen somalit saattavat olla epäluuloisia, koska he eivät tiedä varmasti, mitä lihaa on käytetty. Somalien ruoka on mielestäni kevyttä. Ruoanvalmistuksessa käytetään aina öljyä, lihan määrä on vähäinen sekä se useimmiten keitetään. Maitotuotteita he eivät yleensä käytä. Poikamiehillä varsinkin ruokavalio on yksipuolinen; spagettia ja kanaa ja vaaleata leipää päivästä toiseen. Islamilaisen tavan mukaan miehet ja naiset syövät erikseen, mutta ilmeisesti täällä Suomessa tämä tapa on jäämässä pois. Joskus somalinainen ei syö vieraiden, etenkään vieraan miehen, nähden. Joitakin ruokia, esimerkiksi risottoa, syödään vanhan tavan mukaan sormin. Syönnin jälkeen kuuluu asiaan tuoda pöytään hajuvesiä, joita jokainen laittaa käsiin ja muualle peittääkseen ruoan tuoksut. Jotkut somalit kertovat kaipaavansa Suomessa kamelinlihaa ja -maitoa ja myös halvaa, joka on erilaista kuin Suomessa saatava. Eräällä kotikäynnillä saimme maistaa pieniksi kuutioiksi pilkottua kamelinlihaa, jota syötiin jälkiruokana makean teen kera. Entisen Jugoslavian asukkaiden ruokakulttuurista Entisesä Jugoslaviasta tulleet bosnialaiset ja Kosovan albaanit ovat myös uskonnoltaan muslimeja. Heidän paastonsa ja paastoaikansa on periaatteessa sama kuin somaleilla. Toisaalta kuitenkin heidän uskonnollisuutensa on erilaista eikä ilmeisesti ole niin ehdotonta kuin somaleilla paastonkaan suhteen. Esimerkiksi bosnialainen nainen on pukeutumiseltaan länsimaisen kaltainen ja muutenkin ulospäin itsenäisempi ja aktiivisempi kuin perinteinen musliminainen, jota somalinaiset yleisesti edustavat. Bosnialaiset sanovat, että se paastoaa, joka haluaa. Paaston jälkeistä uhlaa vietetään kolme päivää syömällä hyvin. Bosnialaiseen ruokapöytään kuuluu riisi, makarooni ja perunat. Vihanneksista etenkin paprika, kaali ja nauris ovat suosittuja. Pitta ja burek ovat perinneruokia, joita meillekin on usein tarjottu. Pitta valmistetaan kaulitsemalla vehnätaikina hyvin ohueksi. Siitä otetaan uunivuokaan sopivia levyjä ja väliin laitetaan perunaa ja sipulia tai pinaattia ja päälle kaadetaan öljyä. Pitta paistetaan uunissa. Burek tarkoittaa samaisesta taikinasta tehtyjä jauhelihatäytteisiä kääryleitä. Hapankaalikääryleitä tehdään myös usein ja maitoa, piimää, kermaa ja juustoa käytetään. Maidon pitää olla kulutusmaitoa ja kunnollista, tarpeeksi paksua kermaa ei heidän mielestään Suomesta saakaan. Leipä tehdään yleensä itse vehnäjauhoista. Ruoan valmistuksessa käytetään öljyä, voita ja margariinia. Sianlihaa ei mielellään käytetä, koska uskontokin sen kieltää. He kertovat tottuneensa ostamaan kotimaassaan lihan isoina ruhoina tai ruhon osina pienistä lihakaupoista. Heille onkin tuottanut vaikeuksia osata täällä ostaa sievästi paloiteltua lihaa markettien lihatiskiltä. Muutenkin liha kotimaassa maistui paremmalta (merituulen kasvattaman viljan vaikutus). Yleensä he ovat tottuneet ostamaan ruokansa isoissa erissä. Esim. paprikoita ostetaan kilottain, ja niistä sitten tehdään erilaisia ruokia kuten etikkasäilykkeitä. Bosnilaiset juovat paljon kahvia. Kahvi on usein vahvaa pikakahvia, johon lisätään maitoa ja paljon sokeria. Myös makeaa teetä juodaan. Kahvin kanssa tarjotaan hyvin makeita kakkuja, pikkuleipiä ja suklaata. Kahvittelu on usein ennen varsinaista ruokailua ja se on sosiaalista seurustelua; miehet ja naiset istuvat yhdessä ja oleminen on luontevaa. Tupakointi sekä miehillä että naisilla on hyvin yleistä. Uskonto kieltää alkoholin, mutta olutta sensijaan voi käyttää, koska he eivät laske sitä alkoholiksi. Kaikenkaikkiaan bosnialaisessa ruokakulttuurissa on paljon samoja piirteitä kuin Suomessa ennen terveyskasvatuksen vaikutusta eli runsas sokerin, suolan, rasvan, kahvin ja lihan käyttö. Vihanneksia on kuitenkin aina käytetty runsaasti. Bosnialaiset kertovat kaipaavansa Suomessa oman maan papuja ja pinaattia sekä myös pieniä lihakauppoja ja leipomoita. Soili Korhonen-Sohlo
|