 |
|
|
|
|
|
Katsotaanpa peiliinSana rasismi on toisen maailmansodan jälkeen vähä vähältä juurtunut suomen kieleen. Joskus se suomennetaan "rotuvihaksi", mutta se on liian voimakas vastine. "Rotusyrjintä" on jo parempi, "toisrotuisten vieroksunta" ehkä paras.Olennaista avoimelle rasismille - jota ei Suomessa onneksi ole kovin paljon - on suuren huomion kiinnittäminen ihonväriin ja muihin täysin epäolennaisiin ominaisuuksiin. Yhtä hyvin jotkut muunmaalaiset rasistit saattavat vieroksua meitä suomalaisia siksi, että meillä on tavallista korkeammat poskipäät. Rasismi on vain yksi osa yleisempää ilmiötä, jonka nimi kansainvälisessä kirjallisuudessa on etnosentrismi. Suomen kielessä sitä ei vielä useinkaan näy. Sen suomennos voisi olla vaikkapa "erilaisuuden" (ehkä myös toisenlaisuuden) vieroksunta". Tätä ilmiötä tutkinut Karmela Liebkind on sanonut, että hän on tai voisi olla etnosentrismin kohde kolmesta syystä: hän on suomenruotsalainen, juutalainen ja nainen. Tyyppiesimerkki erilaisuuden vieroksunnasta on suomalainen seurue matkalla afrikkalaisessa kehitysmaassa tai vaikkapa lähellä omia rantojamme Virossa. Jos hotellissa tarjottava kahvi poikkeaa suomalaisesta, se on automaattisesti huonompaa. Jos ihmisten pukeutuminen on erilaista kuin meillä, se on kehnoa tai jotekin kummallista. Swahilin kieli tai Afrikassa puhuttava englanti tai viron kieli on mongerrusta. Jos suomalainen urheilija epäonnistuu Saksassa, Saksa on "paska maa" - vitsi ehkä mutta tuskin kovin hyvä. Erilaisuuden vieroksunta on vakava este yhteisymmärryksen tiellä. Tiedotusvälineet yrittävät edistää suvaitsevaisuutta, mutta saattavat silti itse hairahtua etnosentrismiin. Ajattelepa mitä väitetään Suomeen asettuneiden ulkomaalaisryhmien tavoista; millä perustein voisit pitää niitä huonompina kuin omia tapojamme? Ainoa poikkeus ovat väkivaltaiset, jopa laissamme kielletyt tavat.
Niitä ei pidä suvaita. Mutta sellaisia tapojahan on myös
meillä suomalaisilla, esimerkkinä surullisen yleinen lasten pahoinpitely.
Katsotaanpa peiliin.
|