  |
|
|
|
|
|
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistusIhmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 10.12.1948. Vaikka se on muodoltaan julistus eikä valtiosopimus, sillä katsotaan olevan valtioita velvoittavia vaikutuksia. Se edustaa myös tavanomaiseksi kansainväliseksi oikeudeksi muodostunutta katsomusta siitä, kuinka ihmisoikeudet velvoittavat kaikkia valtioita riippumatta yksittäisten sopimusten ratifioinnista eli vahvistamisesta kansallisella tasolla.Sopimuksen 1 ja 2 artikla ovat ehkä tunnetuimmat ihmisoikeuksia koskevista lausumista. 1 artiklassa todetaan, että "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä." 2 artiklassa lausutaan, että jokainen ihminen on oikeutettu kaikkiin julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin "ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta". Muissa artikloissa esitetään kattavasti ihmisen oikeudet ja
vapaudet. Ne perustuvat perinteiseen läntiseen vapausoikeusperinteeseen
(mm. oikeus elämään, vapauteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen,
kansalaisuuteen, poliittiseen toimintaan, omistamiseen; ajatuksen, omantunnon,
uskonnon, mielipiteen-, sanan- ja kokoontumisvapaus) ja toisaalta sosiaalisiin,
taloudellisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin (mm. oikeus sosiaaliturvaan,
työhön, riittävään palkkaan, samapalkkaisuuteen
samasta työstä, elintasoon, opetukseen ja sivistykseen). Erikseen
kielletään orjuus, kidutus ja julmat, epäinhimilliset tai
alentavat rangaistukset sekä lausutaan, että jokaisella vainon
kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.
|