• Suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

SUVAITSEVAISUUDEN PERIAATTEIDEN JULISTUS

(Unescon yleiskokouksen julistus 16.11.1995)

Suvaitsevaisuuden merkitys

1.1 Suvaitsevaisuus on meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. Sitä edistävät tietämys, avoimuus, viestintä, ajatuksenvapaus, omatunto ja luottamus. Suvaitsevaisuus on sopusointuista erilaisuutta. Se ei ole pelkästään moraalinen velvollisuus, se on myös poliittinen ja juridinen vaatimus. Suvaitsevaisuus, hyve joka tekee rauhan mahdolliseksi, auttaa korvaamaan sotakulttuurin rauhankulttuurilla.

1.2 Suvaitsevaisuus ei ole myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta eikä suopeutta. Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustetaan toisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Missään tapauksessa sen nojalla ei voida puolustaa näihin perusarvoihin kohdistuvia loukkauksia. Suvaitsevaisuutta tulee osoittaa yksilöiden, ryhmien ja valtioiden.

1.3 Suvaitsevaisuus on velvoite, joka tukee ihmisoikeuksia, moniarvoisuutta (myös kulttuurien moninaisuutta), demokratiaa ja laillisuutta. Se merkitsee ahdasmielisyyden ja itsevaltaisuuden torjumista ja vahvistaa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa esitetyt normit.

1.4 Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.

Artikla 4

Kasvatus

4.1 Kasvatus on tehokkain suvaitsemattomuuden ehkäisykeino. Suvaitsevaisuuskasvatuksen ensi askel on se, että ihmisille opetetaan, mitkä heidän yhteiset oikeutensa ja vapautensa ovat, jotta niitä voidaan kunnioittaa, ja vahvistetaan halua suojella toisten oikeuksia ja vapauksia.

4.2 Suvaitsevaisuuskasvatusta tulisi pitää ehdottoman tärkeänä velvollisuutena; siksi on tarpeen edistää järjestelmällisiä ja järkiperäisiä opetusmenetelmiä, jotka puuttuvat suvaitsemattomuuden kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja uskonnollisiin lähteisiin - väkivallan ja eristämisen merkittäviin juuriin. Koulutuspolitiikan ja -ohjelmien pitäisi olla omiaan kehittämään ymmärtämystä, yhteisvastuuta ja suvaitsevaisuutta yksilöiden välillä samoin kuin kansallisten, sosiaalisten, sivistyksellisten, uskonnollisten ja kielellisten ryhmien ja kansakuntien kesken.