  |
|
|
|
|
|
Kansallisvaltioideologia ja romaniväestöKansallisuusaate oli merkittävin poliittinen aate 1800-luvulla. Snellmanilainen kansallisvaltioideologia edellytti kansallisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti yhtenäistä väestöä, josta syntyy kansakunta. Suomen romanikansan eriliskulttuuri muodosti ongelman yhtenäistä kansakuntaa rakennettaessa. Kulttuurin yhdenmukaistamisvaatimus nousi kansallisvaltioideologian synnyn myötä ja voimistui ideologian muuttuessa poliittiseksi todellisuudeksi.Romaniväestöä piti vielä 1800-luvulla koossa oma kieli. Lisäksi tuolloiselle matalousyhteiskunnalle oli ominaista kulttuurien eriytyneisyys ja suuri vaihtelu kulttuurin ilmenemismuotojen välillä. Toisaalta sääty-yhteiskunnan rakenne ja toisaalta pienet omaleimaiset talonpoikien ja maatalousväestön paikallisyhteisöt olivat tae kulttuuriselle eriytymiselle. 1800-luvun maatalousyhteiskunnassa kielten ja murteiden vaihtelu oli hämmästyttävän rikasta ja moninaista. Tähän kulttuuriseen moninaisuuteen mahtui erinomaisen hyvin myös romanikulttuuri.
Maata omistamattomana ryhmänä romanit joutuivat kuinekin kiertelemään ja sopeuttamaan elinkeinonsa tähän välttämättömyyteen. Monia elinkeinoja varjeltiin elinkeinonharjoittamista koskevilla luvilla ja lainsäädännöllä. Integraatio erilaisiin ammatteihin ei ollut yksinkertaista. Irtolaisuudesta annettujen lakien (v. 1865 ja v. 1883) soveltaminen romaniväestöön merkitsi usein vankeutta. Kerjääminenkin johti monasti työlaitokseen. Kaikesta huolimatta romaniväestön oli helpompi integroitua 1800-luvun moni-ilmeiseen maatalousyhteiskuntaan kuin myöhempään teolliseksi yhteiskunnaksi muuttuvaan kansallisvaltioon. |
