• Romanit
    • Lainsäädännön kehitys
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

 
 
 
 
 
 
 
 

 

Lainsäädännön kehitys

Toisen maailmansodan jälkeen alkanut hyvinvointivaltion kehitys toi 1960-luvun lopulla tasa-arvo ja oikeudenmukaisuuskysymykset yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kansainvälisen kehityksen myötävaikutuksella Suomessa oli tultu siihen pisteeseen, että romaniväestön kysymykset oli nostettava poliittisille arenoille väestön syrjäytymiskehityksen takia. Romaniväestön asema oli vaikea Pohjoismaisen hyvinvointivaltioideologian toteutuminen ontui pahiten romaniväestön kohdalla. 1970-luvulla jouduttiin ryhtymään erityistoimenpiteisiin väestön aseman parantamiseksi.

1970-luvulla satiin aikaan romaniväestön asemaa parantamaan pyrkivää sosiaalipoliittista lainsäädäntöä. Romaniväestöä koskevalla erityisasuntolailla yritettiin korjata väestön terveydelle haitallisia asumisolosuhteita. Syrjinnän kriminalisoinnilta pyrittiin parantamaan väestön mahdollisuuksia tymarkkinoilla sekä ehkäisemään etnisen taustan perusteella tapahtuvaa syrjintää. Pienillä lainsäädännöllisillä muutoksilla ei voitu kuitenkaan korjata suuria rakenteellisten tekijöiden aiheuttamia ongelmia. Sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä ei voitu turvata poliittisia oikeuksia eikä syrjinnän kriminalisoinnilla voitu lisätä yhteiskunnallista osallistumista. Syrjinnän kriminalisointi ja romaniväestön erityisasuntolaki olivat toki tärkeiä toimenpiteitä, mutta ne eivät oleellisesti parantaneet väestön suhteellista asemaa.

Suomen romaniväestön vähemmistöaseman tunnustaminen tapahtui vasta vuoden 1995 perustuslakiuudistuksen yhteydessä. Laissa (14§) kansalaisten perusoikeuksien kohdalla todetaan seuraava:

"Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan."

Saamelaisväestön oikeuksien kohdalla huomattava edistysaskel tapahtui perustuslakiuudistuksen yhteydessä. Laki saamelaiskäräjistä turvasi saamelaisväestölle kulttuuri-itsehallinnon saamelaiskunnissa. Vastaavanlaista kehitystä romaniväestön kohdalla edustaa vuonna 1996 alkanut läänikohtainen alueellisten romaniasian neuvottelukuntien kokeilu.