• Romanit
    • Romanit II
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Romanit II

Artikkelin sisältö:

Johdanto
1. Romanien alkuperä
1.1 Legendat
1.2 Hypoteesejä
2. Mustalaisyhteisö
2.1 Riittejä ja tapoja
2.2 Avioliitot
2.3 Käsite 'puhtaat' ja 'epäpuhtaat'
2.4 Työelämä
2.5 Romaanit ja ei-romaanit
Lopuksi
 

Johdanto

Romanit ovat ihmisryhmä, joka saapui ensimmäisen kerran Ranskaan 1400-luvulla. Romanit asuvat nykyisin kaikkialla maailmassa. He kuuluvat eri kansallisuuksiin, puhuvat eri kieliä, pukeutuvat ja käyttäytyvät eri tavoilla. Heitä myös nimitetään eri nimityksillä, esimerkiksi kaaleiksi, mustalaisiksi tai vaeltajiksi. Tässä tutkielmassa käytän tästä ihmisryhmästä nimitystä romanit ja mustalaiset asian yksinkertaistamiseksi.

On hyvin vaikea sanoa, mikä tekee romanista romanin. Heidän alkuperästään ei ole olemassa varmaa tietoa, joten ei tiedetä, ovatko he olleet alunperin yhtenäinen kansa, joka on sittemmin hajaantunut ympäri maailmaa vai ryhmä eri kansallisuuksiin kuuluvia maankiertäjiä. Romanit itse selittävät alkuperänsä toisistaan poikkeavin legendoin ja tieteellisesti johdetuin hypoteesein, joiden todenperäisyys on vaikeasti todistettavissa. Romanien alkuperän ja historian tutkimus on vaikeaa myös siksi, että heidän varhaisten vaiheidensa aikaisia kirjoitettuja tekstejä tai muuta aineistoa ei ole löydetty kuten esimerkiksi muinaisten egyptiläisten kirjoituksia ja pyramideja. On olemassa vain suullista kertomaperintöä, joka on aina hieman kyseenalaista tietoa. Tarinat ovat voineet muuttua paljonkin vuosisatojen kuluessa, kun ihmiset ovat kertoneet niitä toisilleen muuntaen ja värittäen juttuja persoonallisuutensa mukaan.

Romanien kulttuuri (vaatteet, laulut, tanssit ja rituaalit) eivät myöskään ole paras tiedonlähde heidän kulttuuriaan tutkittaessa. Ne muuttuvat helposti ajan mittaan ja saavat vaikutteita ympäröivistä kulttuureista. Lisäksi romanien kulttuuria tutkineet henkilöt ovat huomanneet, että tavat ja kulttuuri vaihtelevat suuresti jopa eri romaniheimojen kesken. Heillä ei näytä olevan täysin yhtenäistä kulttuuria.

Siitä huolimatta, että romanien alkuperästä ei ole varmaa tietoa, he tiedostavat itsensä hyvin vahvasti romaaneiksi. Matkustaminen ja vaeltelu on romaneille symboli ja heidän identiteettinsä erottaa heidät hyvin vahvasti ei-romaneista. Ehkäpä juuri tämä identiteetti yhdistää romanit yhdeksi kansaksi.

Tässä tutkielmassani luon lyhyen katsauksen romanien kulttuuriin, tapoihin ja arkipäivän elämään yleensä. Päälähteenä olen käyttänyt Jean-Pierre Liégeoisin kirjaa Gypsies - an illustrated history.

1. Romanien alkuperä

1.1 Legendat
Romanien alkuperästä ei ole voitu esittää yhtään tieteellisesti täysin hyväksyttyä tai selitettyä hypoteesiä, mutta sen sijaan romaneilla itsellään on tarjottavana monenlaisia legendoja alkuperästään. Jotkut kertomukset pohjautuvat kristittyjen Pyhän kirjan, Raamatun, kertomuksiin, kuten esimerkiksi Kristuksen ristiinnaulitsemiseen.

Erään legendan mukaan romanit ristiinnaulitsivat Kristuksen ja ovat siksi tuomitut vaeltamaan kodittomina ympäri maailmaa. Toinen legenda kertoo, että romanien esi-isä takoi naulat, joilla Kristus naulittiin ristiin. Kolme naulaa käytettiin, mutta neljäs naula, tulikuuma raudanpala, on seurannut siitä lähtien romaneja ja heidän sukuaan kaikkialle. He eivät pysty viilentämään tai hävittämään sitä. Tästä legendasta on monia eri versioita, mutta on todistettu, että romanit saapuivat Palestiinaan vasta useita vuosisatoja Kristuksen jälkeen, joten tämä legenda ei käytännössä voi olla kovin todenperäinen.

Kun romanit saapuivat ensimmäisen kerran Länsi-Eurooppaan, he kertoivat, että paavi oli määrännyt heille seitsemän vuoden katumusharjoituksen, jota he olivat tulleet suorittamaan Länsi-Eurooppaan.

Romanit ovat kertoneet myös, että he ovat Aatamin ja ensimmäiseksi luodun naisen (ei Eeva) jälkeläisiä. Näin ollen he olivat siis syntyneet synnissä eivätkä enää tarvitse mitään katumusharjoituksia tai raskasta työntekoa kuten muut kansat, jotka Raamattu tuomitsee seuraavin sanoin: otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu.

1.2 Hypoteesejä
Romanien alkuperää selittävät hypoteesit ovat kaikki enemmän tai vähemmän johdettuja romanien sepittämistä legendoista eikä niillä ole siten kovin suurta tieteellistä arvoa. Esimerkiksi romanien on selitetty olevan juutalaisia, sillä romani- ja juutalaisnaisten pukeutumisessa on joitakin samankaltaisuuksia. Tämä aiheuttaa kuitenkin visaisen pulman. Pelkkä vaatetus ei nimittäin voi selittää heidän todellista alkuperäänsä; juutalaiset ja romanit ovat voineet saada toisiltaan vaikutteita pukeutumiseen asuessaan toistensa lähettyvillä.

Kielitieteilijät ovat osoittaneet, että romanien kieli kuuluu Intian kieliin, mutta monet romanit pitävät itseään egyptiläisinä. Heitä myös kutsutaan egyptiläisiksi monissa eri kielissä. Esimerkiksi englannin sana gypsies, espanjan gitanos, albaanin evgjit ja kreikan yifti tarkoittavat kaikki egyptiläistä.

Sancho de Moncada kuvasi vuonna 1619 ilmestyneessä kirjassaan, että romanit ovat ryhmä lainsuojattomia ja rikollisia. Jotkut puolestaan väittävät, että he tulivat Iberian niemimaalta, koska heitä kutsutaan muun muassa nimellä cingaros, joka tulee nimestä Cinga (nykyisin El Cinga). Cinga oli joki, joka virtasi Huescan maakunnassa. Toiset taas väittävät, että romaneja kutsutaan yhden heidän johtajansa, kapteeni Cingon mukaan. Mutta kerrotaan myös, että romaneja kutsutaan tällä nimellä, koska he käyttäytyvät kuin lintu nimeltä cinclo, joka vaeltelee ympäriinsä ja tekee pesänsä muiden lintujen rakentamiin pesiin.

Näiden muutamien hypoteesien perusteella voidaan siis todeta, että ne ovat hyvin epäluotettavia ja epätieteellisiä. Ehkäpä romanit eivät olekaan vain yhtenäinen kansa, vaan joukko ihmisiä, joita yhdistävät samankaltaiset tavat ja elämäntyyli. Romanit kuvailevatkin usein, että romanina oleminen on enimmäkseen tunneperäinen elämäntapa. Romanit tuntevat kuuluvansa yhteen ja olevansa sukulaisia keskenään. Tieteelliset todisteet eivät merkitse heille niin paljon kuin heidän tunteensa.

2. Mustalaisyhteisö

Kuten romanien alkuperää, heidän sosiaalista elämäänsä on hyvin vaikea kartoittaa. Mustalaisten elämäntavat ja kulttuuri vaihtelevat maasta toiseen siirryttäessä ja jopa eri mustalaisyhteisöjen välillä. Ei ole olemassa yhtään ainutta ja oikeaa mustalaisyhteisöä, joka olisi jollakin tavalla kaikkein aidoin tai alkuperäisin. Mutta kaikkien kulttuureista on löydettävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä, joita nyt aion kuvailla.

Mustalaisyhteisön muodostaa yksi suuri perhe, joka käsittää tavallisesti monta sukupolvea vaarista sylivauvaan sekä avioliittojen kautta sukuun tulleet ihmiset. Yhteisön väliset suhteet ovat hyvin voimakkaita ja kiinteitä. Mustalaisten keskuudessa vallitsee syvä kiintymys ja yhteenkuuluvuuden tunne perhettä kohtaan. Kaikki asiat jaetaan yhteisön jäsenten kesken ja sosiaalinen kontrolli on vahva; yhteisö sanelee ohjeet ruoanvalmistuksesta ja henkilökohtaisesta hygieniasta pukeutumiseen ja käyttäytymiseen toisen sukupuolen kanssa. Lapset hoidetaan ja kasvatetaan yhteisöllisesti, mikä takaa sen, että lapsi on syntymästään saakka kokonaisvaltainen ryhmän jäsen eikä hän ole koskaan yksin tai eristynyt.

Yhteisön johtajana toimii yleensä mies, jolla on seuraavat ominaisuudet: ikää tarpeeksi, kohtalainen terveys, lahjakkuus työ- tai businesselämässä, puhekyky, kunnioitus toisia perheenjäseniä kohtaan sekä korkea älykkyys. Riittävä ikä takaa yleensä sen, että miehellä on suuri perhe, mikä puolestaan takaa miehen vaikutusvallan suvussa. Puhekykyä tarvitaan yhteisissä kokouksissa sekä muiden mustalaisyhteisöjen tapaamisissa. Kaikkein tärkeimpinä johtajan ominaisuuksina pidetään kuitenkin älykkyyttä ja toisten kunnioittamista.

Eri yhteisöjen väliset mielipiteet saattavat johtaa silloin tällöin avoimiin erimielisyyksiin ja kahakoihin, joissa saatetaan turvautua jopa väkivaltaan, vaikka mustalaiset ovat pohjimmiltaan rauhaarakastavia. Romanit luokittelevat toisten ryhmien romanit näiden perheiden mukaan; pidetyn perheen jäsenestä pidetään, ei-pidetyn perheen jäsenestä ei pidetä. Eri suvut kohtaavat toisensa erityisissä tapaamisissa, joissa nuoret tapaavat toisiaan ja löytävät usein elämänkumppanin, minkä seurauksena mustalaisryhmän elämään ja perimään tulee vaihtelua.

2.1 Riittejä ja tapoja
Romanikielessä ei tunneta sanaa 'tapa' tai 'perinne'. Kaikki käyttäytymismuodot ja tavat, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, perustellaan sillä, että heidän esi-isänsä ovat aina tehneet niin, joten nykyisetkin polvet tekevät niin.

Yhteistyö ja toisten auttaminen sekä vanhempien ihmisten kunnioittaminen on hyvin tärkeää mustalaiskulttuureissa. Esimerkiksi nuori romani ei koskaan sylje vanhemman romanin läsnäolossa eikä istuudu ennen vanhemman lupaa. Nuoret mustalaiset eivät myöskään asu mielellään kerrostalossa vanhempien mustalaisten asunnon yläpuolella. Seuraavaksi kerron joistakin tavoista, joita Itä-Euroopan romanit noudattavat pääpiirteissään.

Lapsen onnellisen lapsuuden varmistamiseksi vastasyntyneen päähän laitetaan punainen myssy ja hänen käsivarsiinsa kiedotaan punaista villaa sen jälkeen, kun napanuora on katkaistu. Myöhemmin lapselle annetaan punainen amuletti, joka suojaa häntä paholaisen pahalta silmältä. Seitsemäntenä päivänä lapsen syntymän jälkeen pidetään juhlat lapsen kunniaksi. Sinä yönä lapsen äiti ei saa nukkua, ettei "lapsen onni vaivu uneen" . Äidin täytyy myös aina imettää lastaan ensin oikealla rinnallaan, koska oikea puoli on hyvä ja onnekas puoli.

Erilaiset tavat seuraavat lasta aikuisuuteen asti, jolloin monet rituaalit saattelevat lapsen aikuisten maailmaan. Perinteisissä mustalaishäissä sulhanen polvistuu vasemmalle jalalleen, morsian oikealle jalalleen. He ovat kasvokkain, ja juhlan juontaja asettaa leivänpalan heidän polvilleen ja ripottelee suolaa sen päälle. Morsiuspari syö leivänpalan toistensa polvilta, jolloin juontaja toivottaa heille onnellista tulevaisuutta ja keskinäistä harmoniaa.

Hautajaiset järjestetään usein sen mukaan, mihin uskontokuntaan vainaja on kuulunut. Katoliset pitävät siis katoliset hautajaiset, islamilaiset islamilaiset ja protestantit protestanttiset hautajaiset. Usein hautaamista seuraa kuitenkin valvojaisyö, jonka aikana omaiset valvovat ruumiin vieressä siltä varalta, että tämä ei olisikaan kuollut, vaan heräisi eloon.

Jos joku mustalainen on tapettu, raiskattu tai muuten pahoinpidelty, hänen läheisensä suorittavat verikoston rikoksen tekijälle.

Romaneilla on myös tiukat säännöt ja traditiot pukeutumisessa. Esimerkiksi Suomessa romaninaiset pukeutuvat mustiin samettihameisiin ja kirkasvärisiin ja kimmeltäviin puseroihin sekä pitävät hiuksiaan kampauksella. Romaniassa asuvan Leiashin maanviljelijäsuvun miehet eivät puolestaan leikkaa koskaan partaansa tai hiuksiaan. He uskovat, että hiusten ja parran leikkuun mukana heidän voimansa katoavat.

2.2 Avioliitot
Mustalaisparit elävät usein yhdessä ilman laillista avioliittoa, mutta avioliittoon ja myös avosuhteeseen suhtaudutaan vakavasti. Parin täytyy olla uskollinen toinen toiselleen, erityisesti naisen miehelleen. Parin vihkii avioliittoon usein suvun päämies, mutta joissakin suvuissa nuoret karkaavat mennäkseen naimisiin. Joissakin suvuissa vanhemmat järjestävät lastensa avioliitot. Yleensä avioliitot solmitaan kuitenkin molempien sukujen suostumuksella ja sukulaisten kesken, jotta heidän perimänsä pysyisi puhtaana. Tämä periaate sukulaisavioliitoista on myöskin auttanut mustalaisia säilyttämään vahvan identiteettinsä ja elämään ei-mustalaisten keskuudessa heihin sekaantumatta.

Ensimmäisen lapsen syntymä tekee perheestä pysyvän.

2.3 Käsite 'puhtaat' ja 'epäpuhtaat'
Vuosisatojen aikana romanit ovat joutuneet taistelemaan kovasti ryhmänsä yhtenäisyyden puolesta, sillä vaeltaessaan maasta ja maanosasta toiseen mustalaiset ovat joutuneet eri kulttuurien vaikutuksille alttiiksi enemmän kuin kansat, jotka ovat asettuneet asumaan tietylle alueelle. Tämän vuoksi mustalaiset ovat kehittäneet kaksi vaikuttavaa käsitettä 'puhtaus' ja 'epäpuhtaus'.

Monet valkoihoisten toimet ovat tabuja mustalaisille, minkä vuoksi erityisesti nuoria varoitetaan sekaantumasta valkoihoisiin. Yhteyksiä valkoihoisiin vältetään ja kontrolloidaan ankarasti, jotta ei saastuttaisi heidän epäpuhtauksistaan (eli tavoista ja toimista, jotka ovat mustalaisille kauhistus). Epäpuhtaat, tabuja rikkoneet yhteisön jäsenet eristetään, jotta muut eivät saastuisi. Joissakin tapauksissa yhteisö saattaa karkottaa jäsenensä yhteisöstään julistamalla hänet kuolleeksi. Tämä on kova sosiaalinen ja psykologinen tuomio, sillä usein mustalaisyhteisöstä erotetun jäsenen on vaikea sopeutua elämään ei-mustalaisten keskuudessa suurten kulttuurierojen vuoksi.

2.4 Työelämä
Jean-Pierre Liégeois toteaa, että mustalaiset työskentelevät vain silloin, kun heidän on pakko. He eivät yleensä arvosta valkoihoisten koulutusta ja niinpä romaniväestössä lukutaidottomien osuus on suurempi kuin valkoihoisten keskuudessa.

Romanit työskentelevät monilla eri aloilla: metalli-, käsityö- ja taidealoilla. He korjaavat autoja ja taloja, punovat koreja, pitävät sirkuksia ja ennustavat ihmisten tulevaisuutta esimerkiksi korteista tai kahvinporoista, tanssivat ja musisoivat sekä pitävät erilaisia kiertäviä tai pysyvämpiäkin kauppoja ja liikkeitä. Esimerkiksi Itä-Euroopassa mustaiset tekevät usein puutöitä, ennustus on hyvin yleistä Yhdysvalloissa ja joissakin maissa jotkut mustalaiset työskentelevät myös lääkäreinä, lakimiehinä ja kirjailijoina. 1970-luvulla Romanian Tieteiden Akatemian presidenttinä toimi romanimies, matematiikan professori Moron Niculescu. Romanian Kansallisen Filharmonisen Orkesterin johtajana toimii myös romani, Ion Voicu.

Yleensä romanit eivät kuitenkaan hanki pysyvää työpaikkaa, vaan he välttävät sitovia ja pitkäaikaisia työsopimuksia, jotta olisivat vapaita tulemaan ja menemään silloin kun tahtovat. He eivät myöskään hanki mielellään itselleen suuria sijoituksia vaativia asuntoja tai taloja, jotka sitovat heidät tiettyyn paikkaan. Niinpä kausiluonteiset työt kuten vilja- ja vihannessatojen korjaaminen sekä hedelmien ja kukkien poiminta ovat olleet suosittuja mustalaisten keskuudessa. Tilapäiset työt ovat antaneet mustalaisille vapauden elää ennaltasuunnittelematonta elämää ja työnantajille kaivattua lisätyövoimaa sadonkorjuun aikana.

Romanit välttävät kaikenlaista riippuvuutta heitä ympäröivästä valtayhteiskunnasta. He pyrkivät käyttämään kaikki sosiaaliset hyödyt hyväkseen, mutta eivät anna niiden sitoa itseään millään tavalla. Mustalaisyhdyskunnassa kaikki huolehtivat kaikista. Jos joku sairastuu ja joutuu sairaalaan, koko perhe menee hänen kanssaan. Tulipalon tai muiden onnettomuuksien sattuessa perheyhteisön jäsenet auttavat uhria ja omaisia selviytymään takaisin jaloilleen. Englantilainen kirjailija on tiivistänyt mustalaisten periaatteet seuraaviin sanoihin: Auta aina veljiä, älä koskaan vahingoita veljeäsi, avusta aina veljiäsi, jos sinulla on vähänkin rahaa äläkä koskaan pelkää.

2.5 Romaanit ja ei-romaanit
Romanien ja ei-romaanien keskinäiset suhteet eivät ole koskaan olleet täysin ongelmattomia. 1300-luvun lopussa ja 1400-luvulla Länsi-Eurooppa eli voimakasta valtioiden organisoinnin ja kontrollin aikaa. Romanit ilmestyivät juuri tällöin kuvaan eivätkä suostuneet osallistumaan kontrolliyhteiskunnan elämään. Romanit olivat hyvin pieni vähemmistö, usein alle yksi prosentti valtaväestöstä, mutta he aiheuttivat käytöksellään ja elämäntavallaan huolta ja pelkoa hallitsijoissa. Heidän kulttuuriaan ei ymmärretty. Niin Ranskassa kuin Tsekinmaassa, Venäjällä ja Espanjassa romaneja on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Heitä on syrjitty ja he ovat eläneet kaikkialla halveksittuna vähemmistönä.

Joissakin maissa mustalaisten vaeltaminen paikasta toiseen on kielletty erillisin laein. Romaneja on kidutettu, tapettu ja suljettu keskitys- ja vankileireihin, heille on varattu omia asuinalueita ja jopa ajettu pois paikkakunnilta ja valtioista. Heidän lapsiaan on pakkosijoitettu orpokoteihin ja heidän omaisuuttaan on takavarikoitu. Toisen maailmansodan aikaan mustalaisia vainottiin useissa Saksan valtaamissa Itä-Euroopan maissa samalla tavalla kuin juutalaisia. Tällöin yli puoli miljoonaa mustalaista kohtasi kuolemansa natsi-Saksan ja sen liittolaisten kaasukammioissa.

Joissakin maissa on yritetty saada mustalaisia vakiintumaan perustamalla heille leirintä- ja asuinalueita, joissa lapsille on tarjottu normaalia perusopetusta sekä sosiaalisia palveluja. Mutta mustalaiset ovat suhtautuneet tällaisiin tarjouksiin epäilevästi. Ne on koettu lähinnä poliisien keinoksi pitää mustalaisia silmällä, jotta he voivat vangita nämä milloin haluavat.

Vuosisatojen kuluessa suhtautuminen romaneihin ei ole juurikaan muuttunut, vaikka nyt 2000 vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä heidän arvostus on noussut. Valkoihoiset yleistävät edelleen hyvin mielellään kaikki mustalaiset samanlaisiksi: pelottaviksi varkaiksi, sivistymättömiksi ja likaisiksi vaeltajiksi, jotka leiriytyvät ihmisten takapihoille lupaa kysymättä. Mutta jos romanit ovat tarpeeksi kaukana, poissa näkyvistä, heidät mielletään usein hyvin romanttiseksi, taiteelliseksi kansaksi, joka uhraa vapautensa puolesta pysyvän ja paikoilleen vakiintuneen elämäntavan. Usein elokuvien ja kirjojen romantisoitu mustalaiselämä ei vastaa alkuunkaan todellista mustalaiselämää.

Romanit eivät myöskään ilahdu, jos heitä erehdytään kuvailemaan "kuin valkoihoiseksi", esimerkiksi kuin suomalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Katarina Taikon kirjoitti ruotsalaisessa Zigenaren -lehdessä, että he haluavat yksinkertaisesti olla sitä mitä ovat ja elää vapaasti. Tuleminen yhdeksi ruotsalaisista tuntui hänestä epäterveelliseltä, sillä ruotsalaisten elämä oli vain tyhjän mallin apinoimista, johon hän ei halunnut sortua.

Nykyään romanit ovat yhdistäneet voimansa ja järjestäneet muun muassa romanikonferensseja, joissa he ovat tavanneet toisiaan ja miettineet keinoja, joilla vaikuttaa ja ajaa asiaansa eteenpäin valtayhteiskunnassa. He ovat myös tehneet enemmän yhteistyötä valtakulttuurien kanssa, minkä seurauksena molemminpuoleinen yhteisymmärrys ja hyväksyntä on kasvanut. Useissa maissa romanien oloja yritetäänkin parantaa ja tunnustaa heidät yhtenäiseksi kansakunnaksi.

Lopuksi

Romanit elävät ja asuvat eri puolilla maailmaa erilaisissa olosuhteissa. Heidän tapansa ja uskomuksensa ovat toisistaan poikkeavia. Silti heidän identiteettinsä on harvinaisen voimakas. He tietävät keitä ovat, ja ovat siitä ylpeitä.

Mustalaisten yhteistyö ja vapaa elämäntapa teki minuun suuren vaikutuksen. Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole unohtaneet ihmisten alkuperäistä elämänmallia, jossa vain välttämättömistä asioista on huolehdittu. Samalla havahduin jälleen kerran huomaamaan sen, että vaikka ihminen on keksinyt suuria tieteellisiä ja teknologisia asioita, hänen suvaitsevaisuutensa ja ymmärryksensä erilaisia ihmisiä kohtaan ei ole kehittynyt eikä kasvanut vuosisatojen mittaan.

Juutalaiset ja romanit, kristityt ja mustat sekä kymmenet muut vähemmistökansat ja -ryhmät ovat saaneet kärsiä "parempien" ihmisten ennakkoluuloista. Mutta he kaikki ovat selviytyneet. Juutalaiset ja kristityt muodostavat nykyisin kannattajamäärältään suurimmat uskontokunnat maailmassa, mustia asuu kaikkialla maapallolla eivätkä romanitkaan ole kuolleet sukupuuttoon.

Minusta olisi hienoa, jos voisimme kohdata vähemmistöryhmät, romaanit mukaan luettuna, tasavertaisina ihmisinä. Voisimme ottaa oppia toinen toiseltamme ja säästyisimme turhilta verenvuodatuksilta ja murhenäytelmiltä.

Historian tutkielma 1996
Merja Ahonen
Oulun Lyseo

LÄHDELUETTELO
Liégeois, Jean-Pierre: Gypsies - an Illustrated History. Iso-Britannia: Al Saqi Books, 1986
McDowell, Bart: Gypsies: Wanderers of the World. National Geographic Society, 1970
Raamattu. Turku - Helsinki, Suomen Pipliaseura, 1975
Tomasevic, Nebojsa Bato: Gypsies of the World. Lontoo: Flint River Press Ltd. 1989