|
Romanit II
Artikkelin sisältö:
Johdanto
1. Romanien alkuperä
1.1 Legendat
1.2 Hypoteesejä
2. Mustalaisyhteisö
2.1 Riittejä ja tapoja
2.2 Avioliitot
2.3 Käsite 'puhtaat' ja 'epäpuhtaat'
2.4 Työelämä
2.5 Romaanit ja ei-romaanit
Lopuksi
Johdanto
Romanit ovat ihmisryhmä, joka saapui ensimmäisen kerran Ranskaan
1400-luvulla. Romanit asuvat nykyisin kaikkialla maailmassa. He kuuluvat
eri kansallisuuksiin, puhuvat eri kieliä, pukeutuvat ja käyttäytyvät
eri tavoilla. Heitä myös nimitetään eri nimityksillä,
esimerkiksi kaaleiksi, mustalaisiksi tai vaeltajiksi. Tässä tutkielmassa
käytän tästä ihmisryhmästä nimitystä
romanit ja mustalaiset asian yksinkertaistamiseksi.
On hyvin vaikea sanoa, mikä tekee romanista romanin. Heidän
alkuperästään ei ole olemassa varmaa tietoa, joten ei tiedetä,
ovatko he olleet alunperin yhtenäinen kansa, joka on sittemmin hajaantunut
ympäri maailmaa vai ryhmä eri kansallisuuksiin kuuluvia maankiertäjiä.
Romanit itse selittävät alkuperänsä toisistaan poikkeavin
legendoin ja tieteellisesti johdetuin hypoteesein, joiden todenperäisyys
on vaikeasti todistettavissa. Romanien alkuperän ja historian tutkimus
on vaikeaa myös siksi, että heidän varhaisten vaiheidensa
aikaisia kirjoitettuja tekstejä tai muuta aineistoa ei ole löydetty
kuten esimerkiksi muinaisten egyptiläisten kirjoituksia ja pyramideja.
On olemassa vain suullista kertomaperintöä, joka on aina hieman
kyseenalaista tietoa. Tarinat ovat voineet muuttua paljonkin vuosisatojen
kuluessa, kun ihmiset ovat kertoneet niitä toisilleen muuntaen ja
värittäen juttuja persoonallisuutensa mukaan.
Romanien kulttuuri (vaatteet, laulut, tanssit ja rituaalit) eivät
myöskään ole paras tiedonlähde heidän kulttuuriaan
tutkittaessa. Ne muuttuvat helposti ajan mittaan ja saavat vaikutteita
ympäröivistä kulttuureista. Lisäksi romanien kulttuuria
tutkineet henkilöt ovat huomanneet, että tavat ja kulttuuri vaihtelevat
suuresti jopa eri romaniheimojen kesken. Heillä ei näytä
olevan täysin yhtenäistä kulttuuria.
Siitä huolimatta, että romanien alkuperästä ei ole
varmaa tietoa, he tiedostavat itsensä hyvin vahvasti romaaneiksi.
Matkustaminen ja vaeltelu on romaneille symboli ja heidän identiteettinsä
erottaa heidät hyvin vahvasti ei-romaneista. Ehkäpä juuri
tämä identiteetti yhdistää romanit yhdeksi kansaksi.
Tässä tutkielmassani luon lyhyen katsauksen romanien kulttuuriin,
tapoihin ja arkipäivän elämään yleensä. Päälähteenä
olen käyttänyt Jean-Pierre Liégeoisin kirjaa Gypsies -
an illustrated history.
1. Romanien alkuperä
1.1 Legendat
Romanien alkuperästä ei ole voitu esittää yhtään
tieteellisesti täysin hyväksyttyä tai selitettyä hypoteesiä,
mutta sen sijaan romaneilla itsellään on tarjottavana monenlaisia
legendoja alkuperästään. Jotkut kertomukset pohjautuvat
kristittyjen Pyhän kirjan, Raamatun, kertomuksiin, kuten esimerkiksi
Kristuksen ristiinnaulitsemiseen.
Erään legendan mukaan romanit ristiinnaulitsivat Kristuksen
ja ovat siksi tuomitut vaeltamaan kodittomina ympäri maailmaa. Toinen
legenda kertoo, että romanien esi-isä takoi naulat, joilla Kristus
naulittiin ristiin. Kolme naulaa käytettiin, mutta neljäs naula,
tulikuuma raudanpala, on seurannut siitä lähtien romaneja ja
heidän sukuaan kaikkialle. He eivät pysty viilentämään
tai hävittämään sitä. Tästä legendasta
on monia eri versioita, mutta on todistettu, että romanit saapuivat
Palestiinaan vasta useita vuosisatoja Kristuksen jälkeen, joten tämä
legenda ei käytännössä voi olla kovin todenperäinen.
Kun romanit saapuivat ensimmäisen kerran Länsi-Eurooppaan,
he kertoivat, että paavi oli määrännyt heille seitsemän
vuoden katumusharjoituksen, jota he olivat tulleet suorittamaan Länsi-Eurooppaan.
Romanit ovat kertoneet myös, että he ovat Aatamin ja ensimmäiseksi
luodun naisen (ei Eeva) jälkeläisiä. Näin ollen he
olivat siis syntyneet synnissä eivätkä enää tarvitse
mitään katumusharjoituksia tai raskasta työntekoa kuten
muut kansat, jotka Raamattu tuomitsee seuraavin sanoin: otsasi hiessä
sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi
jälleen, sillä siitä sinä olet otettu.
1.2 Hypoteesejä
Romanien alkuperää selittävät hypoteesit ovat kaikki
enemmän tai vähemmän johdettuja romanien sepittämistä
legendoista eikä niillä ole siten kovin suurta tieteellistä
arvoa. Esimerkiksi romanien on selitetty olevan juutalaisia, sillä
romani- ja juutalaisnaisten pukeutumisessa on joitakin samankaltaisuuksia.
Tämä aiheuttaa kuitenkin visaisen pulman. Pelkkä vaatetus
ei nimittäin voi selittää heidän todellista alkuperäänsä;
juutalaiset ja romanit ovat voineet saada toisiltaan vaikutteita pukeutumiseen
asuessaan toistensa lähettyvillä.
Kielitieteilijät ovat osoittaneet, että romanien kieli kuuluu
Intian kieliin, mutta monet romanit pitävät itseään
egyptiläisinä. Heitä myös kutsutaan egyptiläisiksi
monissa eri kielissä. Esimerkiksi englannin sana gypsies, espanjan
gitanos, albaanin evgjit ja kreikan yifti tarkoittavat kaikki egyptiläistä.
Sancho de Moncada kuvasi vuonna 1619 ilmestyneessä kirjassaan,
että romanit ovat ryhmä lainsuojattomia ja rikollisia. Jotkut
puolestaan väittävät, että he tulivat Iberian niemimaalta,
koska heitä kutsutaan muun muassa nimellä cingaros, joka tulee
nimestä Cinga (nykyisin El Cinga). Cinga oli joki, joka virtasi Huescan
maakunnassa. Toiset taas väittävät, että romaneja kutsutaan
yhden heidän johtajansa, kapteeni Cingon mukaan. Mutta kerrotaan myös,
että romaneja kutsutaan tällä nimellä, koska he käyttäytyvät
kuin lintu nimeltä cinclo, joka vaeltelee ympäriinsä ja
tekee pesänsä muiden lintujen rakentamiin pesiin.
Näiden muutamien hypoteesien perusteella voidaan siis todeta, että
ne ovat hyvin epäluotettavia ja epätieteellisiä. Ehkäpä
romanit eivät olekaan vain yhtenäinen kansa, vaan joukko ihmisiä,
joita yhdistävät samankaltaiset tavat ja elämäntyyli.
Romanit kuvailevatkin usein, että romanina oleminen on enimmäkseen
tunneperäinen elämäntapa. Romanit tuntevat kuuluvansa yhteen
ja olevansa sukulaisia keskenään. Tieteelliset todisteet eivät
merkitse heille niin paljon kuin heidän tunteensa.
2. Mustalaisyhteisö
Kuten romanien alkuperää, heidän sosiaalista elämäänsä
on hyvin vaikea kartoittaa. Mustalaisten elämäntavat ja kulttuuri
vaihtelevat maasta toiseen siirryttäessä ja jopa eri mustalaisyhteisöjen
välillä. Ei ole olemassa yhtään ainutta ja oikeaa mustalaisyhteisöä,
joka olisi jollakin tavalla kaikkein aidoin tai alkuperäisin. Mutta
kaikkien kulttuureista on löydettävissä tiettyjä yhtäläisyyksiä,
joita nyt aion kuvailla.
Mustalaisyhteisön muodostaa yksi suuri perhe, joka käsittää
tavallisesti monta sukupolvea vaarista sylivauvaan sekä avioliittojen
kautta sukuun tulleet ihmiset. Yhteisön väliset suhteet ovat
hyvin voimakkaita ja kiinteitä. Mustalaisten keskuudessa vallitsee
syvä kiintymys ja yhteenkuuluvuuden tunne perhettä kohtaan. Kaikki
asiat jaetaan yhteisön jäsenten kesken ja sosiaalinen kontrolli
on vahva; yhteisö sanelee ohjeet ruoanvalmistuksesta ja henkilökohtaisesta
hygieniasta pukeutumiseen ja käyttäytymiseen toisen sukupuolen
kanssa. Lapset hoidetaan ja kasvatetaan yhteisöllisesti, mikä
takaa sen, että lapsi on syntymästään saakka kokonaisvaltainen
ryhmän jäsen eikä hän ole koskaan yksin tai eristynyt.
Yhteisön johtajana toimii yleensä mies, jolla on seuraavat
ominaisuudet: ikää tarpeeksi, kohtalainen terveys, lahjakkuus
työ- tai businesselämässä, puhekyky, kunnioitus toisia
perheenjäseniä kohtaan sekä korkea älykkyys. Riittävä
ikä takaa yleensä sen, että miehellä on suuri perhe,
mikä puolestaan takaa miehen vaikutusvallan suvussa. Puhekykyä
tarvitaan yhteisissä kokouksissa sekä muiden mustalaisyhteisöjen
tapaamisissa. Kaikkein tärkeimpinä johtajan ominaisuuksina pidetään
kuitenkin älykkyyttä ja toisten kunnioittamista.
Eri yhteisöjen väliset mielipiteet saattavat johtaa silloin
tällöin avoimiin erimielisyyksiin ja kahakoihin, joissa saatetaan
turvautua jopa väkivaltaan, vaikka mustalaiset ovat pohjimmiltaan
rauhaarakastavia. Romanit luokittelevat toisten ryhmien romanit näiden
perheiden mukaan; pidetyn perheen jäsenestä pidetään,
ei-pidetyn perheen jäsenestä ei pidetä. Eri suvut kohtaavat
toisensa erityisissä tapaamisissa, joissa nuoret tapaavat toisiaan
ja löytävät usein elämänkumppanin, minkä
seurauksena mustalaisryhmän elämään ja perimään
tulee vaihtelua.
2.1 Riittejä ja tapoja
Romanikielessä ei tunneta sanaa 'tapa' tai 'perinne'. Kaikki käyttäytymismuodot
ja tavat, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, perustellaan sillä,
että heidän esi-isänsä ovat aina tehneet niin, joten
nykyisetkin polvet tekevät niin.
Yhteistyö ja toisten auttaminen sekä vanhempien ihmisten kunnioittaminen
on hyvin tärkeää mustalaiskulttuureissa. Esimerkiksi nuori
romani ei koskaan sylje vanhemman romanin läsnäolossa eikä
istuudu ennen vanhemman lupaa. Nuoret mustalaiset eivät myöskään
asu mielellään kerrostalossa vanhempien mustalaisten asunnon
yläpuolella. Seuraavaksi kerron joistakin tavoista, joita Itä-Euroopan
romanit noudattavat pääpiirteissään.
Lapsen onnellisen lapsuuden varmistamiseksi vastasyntyneen päähän
laitetaan punainen myssy ja hänen käsivarsiinsa kiedotaan punaista
villaa sen jälkeen, kun napanuora on katkaistu. Myöhemmin lapselle
annetaan punainen amuletti, joka suojaa häntä paholaisen pahalta
silmältä. Seitsemäntenä päivänä lapsen
syntymän jälkeen pidetään juhlat lapsen kunniaksi.
Sinä yönä lapsen äiti ei saa nukkua, ettei "lapsen
onni vaivu uneen" . Äidin täytyy myös aina imettää
lastaan ensin oikealla rinnallaan, koska oikea puoli on hyvä ja onnekas
puoli.
Erilaiset tavat seuraavat lasta aikuisuuteen asti, jolloin monet rituaalit
saattelevat lapsen aikuisten maailmaan. Perinteisissä mustalaishäissä
sulhanen polvistuu vasemmalle jalalleen, morsian oikealle jalalleen. He
ovat kasvokkain, ja juhlan juontaja asettaa leivänpalan heidän
polvilleen ja ripottelee suolaa sen päälle. Morsiuspari syö
leivänpalan toistensa polvilta, jolloin juontaja toivottaa heille
onnellista tulevaisuutta ja keskinäistä harmoniaa.
Hautajaiset järjestetään usein sen mukaan, mihin uskontokuntaan
vainaja on kuulunut. Katoliset pitävät siis katoliset hautajaiset,
islamilaiset islamilaiset ja protestantit protestanttiset hautajaiset.
Usein hautaamista seuraa kuitenkin valvojaisyö, jonka aikana omaiset
valvovat ruumiin vieressä siltä varalta, että tämä
ei olisikaan kuollut, vaan heräisi eloon.
Jos joku mustalainen on tapettu, raiskattu tai muuten pahoinpidelty,
hänen läheisensä suorittavat verikoston rikoksen tekijälle.
Romaneilla on myös tiukat säännöt ja traditiot pukeutumisessa.
Esimerkiksi Suomessa romaninaiset pukeutuvat mustiin samettihameisiin ja
kirkasvärisiin ja kimmeltäviin puseroihin sekä pitävät
hiuksiaan kampauksella. Romaniassa asuvan Leiashin maanviljelijäsuvun
miehet eivät puolestaan leikkaa koskaan partaansa tai hiuksiaan. He
uskovat, että hiusten ja parran leikkuun mukana heidän voimansa
katoavat.
2.2 Avioliitot
Mustalaisparit elävät usein yhdessä ilman laillista avioliittoa,
mutta avioliittoon ja myös avosuhteeseen suhtaudutaan vakavasti. Parin
täytyy olla uskollinen toinen toiselleen, erityisesti naisen miehelleen.
Parin vihkii avioliittoon usein suvun päämies, mutta joissakin
suvuissa nuoret karkaavat mennäkseen naimisiin. Joissakin suvuissa
vanhemmat järjestävät lastensa avioliitot. Yleensä
avioliitot solmitaan kuitenkin molempien sukujen suostumuksella ja sukulaisten
kesken, jotta heidän perimänsä pysyisi puhtaana. Tämä
periaate sukulaisavioliitoista on myöskin auttanut mustalaisia säilyttämään
vahvan identiteettinsä ja elämään ei-mustalaisten keskuudessa
heihin sekaantumatta.
Ensimmäisen lapsen syntymä tekee perheestä pysyvän.
2.3 Käsite 'puhtaat' ja 'epäpuhtaat'
Vuosisatojen aikana romanit ovat joutuneet taistelemaan kovasti ryhmänsä
yhtenäisyyden puolesta, sillä vaeltaessaan maasta ja maanosasta
toiseen mustalaiset ovat joutuneet eri kulttuurien vaikutuksille alttiiksi
enemmän kuin kansat, jotka ovat asettuneet asumaan tietylle alueelle.
Tämän vuoksi mustalaiset ovat kehittäneet kaksi vaikuttavaa
käsitettä 'puhtaus' ja 'epäpuhtaus'.
Monet valkoihoisten toimet ovat tabuja mustalaisille, minkä vuoksi
erityisesti nuoria varoitetaan sekaantumasta valkoihoisiin. Yhteyksiä
valkoihoisiin vältetään ja kontrolloidaan ankarasti, jotta
ei saastuttaisi heidän epäpuhtauksistaan (eli tavoista ja toimista,
jotka ovat mustalaisille kauhistus). Epäpuhtaat, tabuja rikkoneet
yhteisön jäsenet eristetään, jotta muut eivät
saastuisi. Joissakin tapauksissa yhteisö saattaa karkottaa jäsenensä
yhteisöstään julistamalla hänet kuolleeksi. Tämä
on kova sosiaalinen ja psykologinen tuomio, sillä usein mustalaisyhteisöstä
erotetun jäsenen on vaikea sopeutua elämään ei-mustalaisten
keskuudessa suurten kulttuurierojen vuoksi.
2.4 Työelämä
Jean-Pierre Liégeois toteaa, että mustalaiset työskentelevät
vain silloin, kun heidän on pakko. He eivät yleensä arvosta
valkoihoisten koulutusta ja niinpä romaniväestössä
lukutaidottomien osuus on suurempi kuin valkoihoisten keskuudessa.
Romanit työskentelevät monilla eri aloilla: metalli-, käsityö-
ja taidealoilla. He korjaavat autoja ja taloja, punovat koreja, pitävät
sirkuksia ja ennustavat ihmisten tulevaisuutta esimerkiksi korteista tai
kahvinporoista, tanssivat ja musisoivat sekä pitävät erilaisia
kiertäviä tai pysyvämpiäkin kauppoja ja liikkeitä.
Esimerkiksi Itä-Euroopassa mustaiset tekevät usein puutöitä,
ennustus on hyvin yleistä Yhdysvalloissa ja joissakin maissa jotkut
mustalaiset työskentelevät myös lääkäreinä,
lakimiehinä ja kirjailijoina. 1970-luvulla Romanian Tieteiden Akatemian
presidenttinä toimi romanimies, matematiikan professori Moron Niculescu.
Romanian Kansallisen Filharmonisen Orkesterin johtajana toimii myös
romani, Ion Voicu.
Yleensä romanit eivät kuitenkaan hanki pysyvää työpaikkaa,
vaan he välttävät sitovia ja pitkäaikaisia työsopimuksia,
jotta olisivat vapaita tulemaan ja menemään silloin kun tahtovat.
He eivät myöskään hanki mielellään itselleen
suuria sijoituksia vaativia asuntoja tai taloja, jotka sitovat heidät
tiettyyn paikkaan. Niinpä kausiluonteiset työt kuten vilja- ja
vihannessatojen korjaaminen sekä hedelmien ja kukkien poiminta ovat
olleet suosittuja mustalaisten keskuudessa. Tilapäiset työt ovat
antaneet mustalaisille vapauden elää ennaltasuunnittelematonta
elämää ja työnantajille kaivattua lisätyövoimaa
sadonkorjuun aikana.
Romanit välttävät kaikenlaista riippuvuutta heitä
ympäröivästä valtayhteiskunnasta. He pyrkivät
käyttämään kaikki sosiaaliset hyödyt hyväkseen,
mutta eivät anna niiden sitoa itseään millään
tavalla. Mustalaisyhdyskunnassa kaikki huolehtivat kaikista. Jos joku sairastuu
ja joutuu sairaalaan, koko perhe menee hänen kanssaan. Tulipalon tai
muiden onnettomuuksien sattuessa perheyhteisön jäsenet auttavat
uhria ja omaisia selviytymään takaisin jaloilleen. Englantilainen
kirjailija on tiivistänyt mustalaisten periaatteet seuraaviin sanoihin:
Auta aina veljiä, älä koskaan vahingoita veljeäsi,
avusta aina veljiäsi, jos sinulla on vähänkin rahaa äläkä
koskaan pelkää.
2.5 Romaanit ja ei-romaanit
Romanien ja ei-romaanien keskinäiset suhteet eivät ole koskaan
olleet täysin ongelmattomia. 1300-luvun lopussa ja 1400-luvulla Länsi-Eurooppa
eli voimakasta valtioiden organisoinnin ja kontrollin aikaa. Romanit ilmestyivät
juuri tällöin kuvaan eivätkä suostuneet osallistumaan
kontrolliyhteiskunnan elämään. Romanit olivat hyvin pieni
vähemmistö, usein alle yksi prosentti valtaväestöstä,
mutta he aiheuttivat käytöksellään ja elämäntavallaan
huolta ja pelkoa hallitsijoissa. Heidän kulttuuriaan ei ymmärretty.
Niin Ranskassa kuin Tsekinmaassa, Venäjällä ja Espanjassa
romaneja on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Heitä on syrjitty
ja he ovat eläneet kaikkialla halveksittuna vähemmistönä.
Joissakin maissa mustalaisten vaeltaminen paikasta toiseen on kielletty
erillisin laein. Romaneja on kidutettu, tapettu ja suljettu keskitys- ja
vankileireihin, heille on varattu omia asuinalueita ja jopa ajettu pois
paikkakunnilta ja valtioista. Heidän lapsiaan on pakkosijoitettu orpokoteihin
ja heidän omaisuuttaan on takavarikoitu. Toisen maailmansodan aikaan
mustalaisia vainottiin useissa Saksan valtaamissa Itä-Euroopan maissa
samalla tavalla kuin juutalaisia. Tällöin yli puoli miljoonaa
mustalaista kohtasi kuolemansa natsi-Saksan ja sen liittolaisten kaasukammioissa.
Joissakin maissa on yritetty saada mustalaisia vakiintumaan perustamalla
heille leirintä- ja asuinalueita, joissa lapsille on tarjottu normaalia
perusopetusta sekä sosiaalisia palveluja. Mutta mustalaiset ovat suhtautuneet
tällaisiin tarjouksiin epäilevästi. Ne on koettu lähinnä
poliisien keinoksi pitää mustalaisia silmällä, jotta
he voivat vangita nämä milloin haluavat.
Vuosisatojen kuluessa suhtautuminen romaneihin ei ole juurikaan muuttunut,
vaikka nyt 2000 vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä heidän
arvostus on noussut. Valkoihoiset yleistävät edelleen hyvin mielellään
kaikki mustalaiset samanlaisiksi: pelottaviksi varkaiksi, sivistymättömiksi
ja likaisiksi vaeltajiksi, jotka leiriytyvät ihmisten takapihoille
lupaa kysymättä. Mutta jos romanit ovat tarpeeksi kaukana, poissa
näkyvistä, heidät mielletään usein hyvin romanttiseksi,
taiteelliseksi kansaksi, joka uhraa vapautensa puolesta pysyvän ja
paikoilleen vakiintuneen elämäntavan. Usein elokuvien ja kirjojen
romantisoitu mustalaiselämä ei vastaa alkuunkaan todellista mustalaiselämää.
Romanit eivät myöskään ilahdu, jos heitä erehdytään
kuvailemaan "kuin valkoihoiseksi", esimerkiksi kuin suomalaiseksi tai ruotsalaiseksi.
Katarina Taikon kirjoitti ruotsalaisessa Zigenaren -lehdessä, että
he haluavat yksinkertaisesti olla sitä mitä ovat ja elää
vapaasti. Tuleminen yhdeksi ruotsalaisista tuntui hänestä epäterveelliseltä,
sillä ruotsalaisten elämä oli vain tyhjän mallin apinoimista,
johon hän ei halunnut sortua.
Nykyään romanit ovat yhdistäneet voimansa ja järjestäneet
muun muassa romanikonferensseja, joissa he ovat tavanneet toisiaan ja miettineet
keinoja, joilla vaikuttaa ja ajaa asiaansa eteenpäin valtayhteiskunnassa.
He ovat myös tehneet enemmän yhteistyötä valtakulttuurien
kanssa, minkä seurauksena molemminpuoleinen yhteisymmärrys ja
hyväksyntä on kasvanut. Useissa maissa romanien oloja yritetäänkin
parantaa ja tunnustaa heidät yhtenäiseksi kansakunnaksi.
Lopuksi
Romanit elävät ja asuvat eri puolilla maailmaa erilaisissa olosuhteissa.
Heidän tapansa ja uskomuksensa ovat toisistaan poikkeavia. Silti heidän
identiteettinsä on harvinaisen voimakas. He tietävät keitä
ovat, ja ovat siitä ylpeitä.
Mustalaisten yhteistyö ja vapaa elämäntapa teki minuun
suuren vaikutuksen. Vieläkin on olemassa ihmisiä, jotka eivät
ole unohtaneet ihmisten alkuperäistä elämänmallia,
jossa vain välttämättömistä asioista on huolehdittu.
Samalla havahduin jälleen kerran huomaamaan sen, että vaikka
ihminen on keksinyt suuria tieteellisiä ja teknologisia asioita, hänen
suvaitsevaisuutensa ja ymmärryksensä erilaisia ihmisiä kohtaan
ei ole kehittynyt eikä kasvanut vuosisatojen mittaan.
Juutalaiset ja romanit, kristityt ja mustat sekä kymmenet muut
vähemmistökansat ja -ryhmät ovat saaneet kärsiä
"parempien" ihmisten ennakkoluuloista. Mutta he kaikki ovat selviytyneet.
Juutalaiset ja kristityt muodostavat nykyisin kannattajamäärältään
suurimmat uskontokunnat maailmassa, mustia asuu kaikkialla maapallolla
eivätkä romanitkaan ole kuolleet sukupuuttoon.
Minusta olisi hienoa, jos voisimme kohdata vähemmistöryhmät,
romaanit mukaan luettuna, tasavertaisina ihmisinä. Voisimme ottaa
oppia toinen toiseltamme ja säästyisimme turhilta verenvuodatuksilta
ja murhenäytelmiltä.
Historian tutkielma 1996
Merja Ahonen
Oulun Lyseo
LÄHDELUETTELO
Liégeois, Jean-Pierre: Gypsies - an Illustrated History.
Iso-Britannia: Al Saqi Books, 1986
McDowell, Bart: Gypsies: Wanderers of the World. National Geographic
Society, 1970
Raamattu. Turku - Helsinki, Suomen Pipliaseura, 1975
Tomasevic, Nebojsa Bato: Gypsies of the World. Lontoo: Flint River
Press Ltd. 1989 |
|