  |
|
|
|
|
|
RomanikieliRomanikieli tunnistettiin 1700-luvulla. Sen huomattiin olevan sukua intialaiselle sanskriitin kielelle. Suomessa kieltä 1800-luvulla tutki Arthur Thesleff. Eri maissa elävien romanivähemmistöjen kieli on pohjimmiltaan sama. Suomen romanikieli on saanut vaikutteita ruotsin- ja suomenkielistä.Vuonna 1900 ilmestyneessä senaatin asettaman komitean mietinnössä pidettiin romanikielen puhumista pakanallisena ja vahingollisena. Romanikieli pyrittiin hävittämään. Vähemmistö suojasi kieltään ja se sai lähes salakielen aseman 1970-luvulle saakka. Tuolloin suomenkieli oli yleisesti omaksuttu aktiivikäyttöön ja oman kielen taito oli heikentynyt. Erityisesti nuorempi polvi oli kadottanut aktiiviyhteyden ruomanikielen käyttöön. Kielen elvyttämiseksi ryhdyttiin toimenpiteisiin romanijärjestöjen aloitteesta. Opetusministeriön toimesta laadittiin vuoden 1970 aikana romanikielen normatiivisanasto. Ensimmäinen aapinen ilmestyi Viljo Koiviston toimittamana 1982. Niin normatiivisanasto kuin Viljo Koivoston aapinenkin olivat ensimmäisiä toimenpiteitä romanikielen kehittämiseksi kirjakieleksi. Kielen elvytyksessä on kuitenkin edistytty tehokkaammin vasta 1990-luvulla. Opetushallitus on kouluttanut romanikielen ja -kulttuurin opettajia. Vuonna 1995 ilmestyi Miranda Vuolasrannan laatima Romano tsimbako drom -romanikielen oppikirja peruskoulun ala-asteen oppilaille. Romanikielen ja kulttuurin opettajille on käsikirjan laatinut Henry Hedman. Hedmanin opettajan käsikirja Sar me sikjavaa romanes ilmestyi vuonna 1995. |