  |
|
|
|
|
|
RomanikulttuuriEtninen ryhmä antaa ihmisille juuret ja historian. Se voidaan määritellä ryhmäksi ihmisiä, jotka puhuvat samaa kieltä ja tunnustavat yhteisen alkuperänsä ja joilla on yhteinen elämäntapa ja joukko traditioita ja tapoja, jota erottavat kyseisen ryhmän muista ryhmistä. Se omaa jäsenyyden ja identiteetin, jonka myös ryhmän ulkopuoliset tunnistavat. Suomen romanikansa on kehittynyt omaksi etniseksi ryhmäksi 1500-luvulta lähtien. Kielen lisäksi rajansäilyttämismekanismina on toiminut erottautuminen ulkoisten tunnusmerkkien, kuten pukeutumisen avulla valtaväestöstä.
Ryhmä muodostaa myös oman kommunikaatio- ja vuorovaikutuskenttänsä ja sillä on perustavanlaatuisia yhteisiä kulttuuriarvoja, jotka ilmentyvät yhdenmukaisina kulttuurin muotoina. Näitä ovat esimerkiksi puhtaus- ja häveliäisyystavat, jotka opitaan pitkällisen sosialisaation kautta ryhmän sisällä, jossa ne säätelevät ryhmän jäsenen ulkoista käyttäytymistä. Kulttuurin ullkoiset tunnukset tai jäsenten kulttuuriset piirteet voivat muuttua, ryhmän rajan silti säilyessä muihin ryhmiin. Kulttuurin toteutuminen ja kehittyminen on ulkoisista olosuhteista riippuvaa. Vähemmistöpolitiikalla luodaan ja määritellään reunaehdot kulttuurin olemassaololle ja ilmenemiselle. Suomi allekirjoitti kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen helmikuussa 1995. Tässä sopimuksessa se Euroopan neuvostonjäsenvaltiona sitoutuu luomaan tarkoituksenmukaiset olosuhteet myös romanikulttuurin kehittymiselle sekä kunnioittamaan ja tukemaan vähemmistökansojen etnistä ja kielellistä identiteettiä. |