  |
|
|
|
|
|
Romanit Ruotsi-Suomessa1500-luvun alussa Ruotsin valta-kunnan alueelle saapuneita romaneja pidettiin tataareina. Suomessa syntyneen nimityksen "mustalaiset" arvellaan johtuneen kansalle ominaisesta hyvin tummasta tukasta.Rominivastainen lainsäädännön kehitys alkoi Ruotsi-Suomessa varhain. Romaneja vaadittiin poistumaan maasta vuonna 1550 säädetyllä lailla. Vaihtoehtona oli hengen menetys. Arkkipiispa Laurentius Petri kielsi pappeja hautaamasta romaneja ja kastamasta heidän lapsiaan vuonna 1617. Myös sairaanhoito kiellettiin. Vuoden 1682 säädöksen mukaan romanit tuli ottaa kiinni ja heitä odottaisi kuolemanrangastus. Kirkkolaki vuodelta 1689 muutti radikaalisti suhtautumista romaneihin. Sen mukaan papiston tehtäväksi tuli pyrkiä saamaan mustalaiset asettumaan paikoilleen ja antamaan lapsensa kristillisen kasvatuksen piiriin. Pietari Brahe yritti muodostaa romaneista etuvartion suomalaisten pohjoiselle itärajalle. Yritys epäonnistui romanien hylätessä kannattamattomat pientilat, jotka oli annettu heidän käyttöönsä. Kaarle VI:n säädös vuodelta 1726 merkitsi merkittävää linjamuutosta romanien historiassa. Sen mukaan kaikki mustalaismiehet tulisi teloittaa sekä naisilta ja lapsilta olisi leikattava toinen korva. Vuonna 1772 valtiovalta muutti jyrkän väkivaltaista linjaansa pyrkien nyt romanien sulauttamiseen valtaväestöön. Romaneja tavattiin Suomessa todennäköisesti ensimmäisen kerran vuonna 1559. Lähteissä heistä on maininta seuraavan kerran vuonna 1580. Vuonna 1812 miespuoliset kiertävät "tataarit" ja "mustalaiset" määrättiin Viaporin työlaitokselle ja naispuoliset Turun kehruu-huoneisiin. Vasta vuonna 1852 romaneille myönnettiin osittainen, muodollinen, yhdenvertaisuus maan valtaväestön kanssa. Romanien laajamittaisempi kaupungistuminen tapahtui vasta 1960-ja 70-luvuilla.
Sen myötä myös romanien muutto Ruotsiin lisääntyi
1970-luvulla ja osa Suomen romaneista asuukin enemmän tai vähemmän
vakinaisesti Ruotsissa.
|