  |
|
|
|
|
|
Romanit 15. - 18. vuosisadalla saksalaisella alueellaRomanit mainitaan ensimmäisen kerran saksalaisissa lähteissä vuonna 1407. Suurempien kaupunkien kronikoissa heidän kerrotaan hauskuuttaneen kansaa ja ylhäisöä, jotka lahjoittivat heille viiniä, lihaa ja leipää. Papit puolestaan kannattivat heidän häätämistään "väkivallan avulla".1400-luvun alkupuoli merkitsi romaneille "kultaista aikakautta". He saattoivat elää lähes rauhassa vainoilta ja he saivat kuningas Sigismundilta turvakirjeen vuonna 1423. Tilanne alkoi muuttua ratkaisevasti vuosisadan lopulla. Vuonna 1489 Speyerin valtiopäivillä päätettiin "mustalaisten" (Zigeuner) karkottamisesta Reininmaasta ja Pflanzin kreivikunnasta. Mainzin vaaliruhtinas kerskui tappaneensa kaikki miespuoliset mustalaiset alueellaan ja merkinneensä kaikki naiset ja lapset polttoraudalla. Koventuneeseen romanien kohteluun oli todennäköisesti syynä se, että heitä syytettiin vakoilusta turkkilaisten hyväksi. Heidän ulkomuotonsa, vieras kielensä ja oudot tapansa tekivät heistä helppoja syntipukkeja. Kansainvälispoliittisen tilanteen kärjistyminen johti 1530-luvulla romaneja kohtaan tunnetun vihamielisyyden voimistumiseen. Heitä syytettiin turkkilaisten vakoojiksi ja "kerettiläisten" apureiksi. Jokainen "kunniallinen" mies saattoi vapaasti surmata alueellaan kohtaamansa romanit ja sintit. Vuonna 1545 solmittu aseleposopimus Turkin kanssa lievensi hieman asenteita romaneja kohtaan. Keisari Ferdinand I:n (1556-1564) aikana rajoitettiin romanien ja sintien välitöntä tappamista ja naisten ja lasten surmaaminen kiellettiin. 1600-luvun lopulla vainot voimistuivat. Mutta 1700-luku oli romaneille ja sinteille todellinen kärsimysten vuosisata. Heitä vainottiin, kidutettiin, orjuutettiin ja murhattiin. Heidän pelkkä fyysinen olemassaolonsa paikkakunnalla tulkittiin rikokseksi. Heitä syytettiin liitosta pirun kanssa, kylien sytyttämisestä, lasten varastamisesta sekä ihmissyönnin harjoittamisesta. Ensimmäinen yhtenäinen mustalaislainsäädäntö
luotiin 1700-luvun alussa. Vuoden 1711 lainsäädännön
mukaan "mustalaiset" tuli tavattaessa ensimmäisen kerran tehdä
kuuroiksi ja polttomerkitä, toisella kerralla heidät tuli hirttää.
On korostettava, että kysymys ei ollut "mustalaisen" syyllistymisestä
rikokseen, vaan hänen olemassaolonsa riitti tuomioon. Kuningas Friedrich
Wilhelm I. sääti 5.10.1725 lain, jonka mukaan kaikki yli 18 vuotiaat
mies- ja naispuoliset "mustalaiset" voitiin hirttää ilman oikeudenkäyntiä.
Kaupunkien ja kylien ulkopuolelle asetettiin ns. "mustalaistaulut", joissa
heiltä kiellettiin saapuminen kaupunkiin.
|