Saamelaiset 1800-luvun rotuteorioissa
1800-luvun puolivälissä rotututkijat ryhtyivät keskustelemaa,
mihin rotuihin Euroopan ensimmäiset asukkaat olivat kuuluneet. Ongelmaa
täydennettiin kysymyksellä, olivatko eurooppalaiset rodut sukua
jääkauden aikaisille roduille? 1900-luvun vaihdetta lähestyttäessä
kysymys alkoi saada entistä selvemmin muodon, millä tavalla ja
missä järjestyksessä rodut yleensä ovat kehittyneet
toisistaan?
Saamelaisten rodullinen määrittely liittyi läheisesti
kaikkiin näihin kysymyksiin. Vastaukset voi jakaa kolmeen pääteoriaan
saamelaisista:
1) Keskustelun avasivat kielitieteestä virikkeitä saaneet
turaanilais- ja skyyttiläisteoriat, joiden mukaan saamelaiset olivat
Skandinavian ja jopa koko Euroopan alkukansa. Tätä oletusta on
kutsuttu turaanilais- tai suurlevinnäisyysteoriaksi, ja sitä
kannatti mm. ruotsalainen eläintieteilijä ja harrastaja-antropologi
Sven Nilsson. Rotututkijat ympäri Eurooppaa keskustelivat vilkkaasti
Nilssonin käsityksistä.
2) Saksalainen anatomi Rudolph Virchow oletti, että saamelaiset
ovat huonoissa olosuhteissa patologisesti, sairaalloisesti surkastunut
rotu. Tämä tunnetaan ns. patologisuushypoteesina.
3) 1800-luvun loppupuolella ja tämän vuosisadan alussa syntyivät
ns. protomorfisuusteoriat. Niiden mukaan saamelaiset olivat muiden rotujen
esiaste tai jäänne alkurodusta, josta valkoinen (kaukasialainen)
ja keltainen (mongolinen) rotu olivat myöhemmin kehittyneet.
(Kts. myös Saamelaiset rotuteorioissa
ja Saamelaiset klassisissa
rotuteorioissa)
[PI] |