• Saamelaiset
    • Saamelaiset 1800-luvun rotuteorioissa

    •  
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Saamelaiset 1800-luvun rotuteorioissa 

1800-luvun puolivälissä rotututkijat ryhtyivät keskustelemaa, mihin rotuihin Euroopan ensimmäiset asukkaat olivat kuuluneet. Ongelmaa täydennettiin kysymyksellä, olivatko eurooppalaiset rodut sukua jääkauden aikaisille roduille? 1900-luvun vaihdetta lähestyttäessä kysymys alkoi saada entistä selvemmin muodon, millä tavalla ja missä järjestyksessä rodut yleensä ovat kehittyneet toisistaan? 

Saamelaisten rodullinen määrittely liittyi läheisesti kaikkiin näihin kysymyksiin. Vastaukset voi jakaa kolmeen pääteoriaan saamelaisista: 

1) Keskustelun avasivat kielitieteestä virikkeitä saaneet turaanilais- ja skyyttiläisteoriat, joiden mukaan saamelaiset olivat Skandinavian ja jopa koko Euroopan alkukansa. Tätä oletusta on kutsuttu turaanilais- tai suurlevinnäisyysteoriaksi, ja sitä kannatti mm. ruotsalainen eläintieteilijä ja harrastaja-antropologi Sven Nilsson. Rotututkijat ympäri Eurooppaa keskustelivat vilkkaasti Nilssonin käsityksistä. 

2) Saksalainen anatomi Rudolph Virchow oletti, että saamelaiset ovat huonoissa olosuhteissa patologisesti, sairaalloisesti surkastunut rotu. Tämä tunnetaan ns. patologisuushypoteesina. 

3) 1800-luvun loppupuolella ja tämän vuosisadan alussa syntyivät ns. protomorfisuusteoriat. Niiden mukaan saamelaiset olivat muiden rotujen esiaste tai jäänne alkurodusta, josta valkoinen (kaukasialainen) ja keltainen (mongolinen) rotu olivat myöhemmin kehittyneet. 

(Kts. myös Saamelaiset rotuteorioissa ja Saamelaiset klassisissa rotuteorioissa
[PI]