Käsitykset suomalaisten ja saamelaisten sukulaisuudesta
Käsitykset suomalaisten ja saamelaisten sukulaisuudesta vaihtelivat
rotuteorioissa. 1800-luvun loppupuolella alkoivat yleistyä käsitykset,
että suomalaiset ja saamelaiset eivät ole rodullisesti sukulaiskansoja.
Tosin muutamat vaikutusvaltaiset antropologit kuten ranskalainen Armand
de Quotrefages ja saksalaiset Rudolph Virchow ja Johannes
Ranke olivat toista mieltä. He pitivät saamelaisia ja suomalaisia
rotusukulaisina.
Suomessa käsitykset muuttuivat 1800-luvun kuluessa. Vuosisadan
alussa saamelaisia pidettiin sukulaiskansana, jolla tosin oli erilainen
kieli, erilaiset tavat ja elämänmuoto. Vuosisadan puolivälin
jälkeen sukulaisuutta ryhdyttiin epäilemään ja vuosisadan
lopussa se kiistettiin. Siihen vaikutti ulkomaisten rotuteorioiden omaksuminen.
Zacharias
Topelius kirjoitti kokoomateoksessa Finland i 19:de seklet seuraavasti:
"Lappalainen
ei ole suomalaisen velipuoli, tuskin serkkukaan. Hän on [...] luonnonlapsi,
jolta sekä ulkoisesti että sisäisesti puuttuvat suomalaisen
tyypin peruspiirteet ja syvyys."
Saamelaisten ja suomalaisten ero myös hierarkkisoitiin: saamelaisia
ryhdyttiin pitämään alempana tai huonompana rotuna. Joissakin
historiallisissa teoksissa kuten Väinö Wallinin (Väinö
Voionmaa) Kuvauksia Suomen Kansan Esihistoriasta -kirjassa ja J.R. Aspelinin
Suomen asukkaat pakanuuden aikana -kirjassa uudisasutuksen tunkeutuminen
saamelaisten asuma-alueille esitettiin rotutaisteluna, jossa heikompien
oli väistyttävä voimakkaamman valloittajarodun tieltä.
[PI] |