  |
|
|
|
|
|
Saamelaisten uskonto ja identiteettiArtikkelin sisältö:1. Uskonto
1. Uskonto1.1 Kristinuskon ja muinaisuskon suhdeKäyttäessään sanaa "uskonto" saamelainen tarkoittaa yleensä kristinuskoa, joka kattaa lähinnä mielikuvan kirkosta ja seuroista. Kristinusko on säilynyt heille usen vieraana, sillä kristillinen sanoma on yleensä kuultu kunkin valtion valtakielellä saamenkielisen tulkin välityksellä. Tästä on seurannut, että vielä virallisen uskonnon "pyhä kieli" on vieras ja etnisen uskon kieli on äidinkieli. Tämän vuoksi virallisesta uskonnosta on pidettävä erillään etninen, kansan perinteinen usko, joka on kulkenut suusta suuhun vuosisatojen ajan. Virallinen uskontokin on saanut saamelaisia piirteitä, sillä kasteeseen riitti pelkkä uskontunnustuksen ulkoaosaaminen eikä uskonnon sanomaa tarvinnut sisäistää.Sana "uskonto" pitäisi saamenkielessä määritellä erilailla, kuin esimerkiksi suomen tai latinan kielessä. Nils Aslak Valkeapää kuvaa "pohjoisen ihmisen mielenmaisemaa" ja maailmankaikkeuden luomista ja saamelaisten syntyä ilmeikkäästi runossaan "Aurinko, Isäni" Maa 1.2 Eläimet ja luonto saamelaisessa mytologiassaEläimet ovat aina olleet tärkeä osa saamelaisten elämänmuotoa. Keskeisimmin ympäristöön kuuluneet eläimet ovat keränneet ympärilleen myyttejä ja uskomuksia. Esimerkiksi karhu, poro ja tunturisopuli ovat saaneet merkki- ja enneodotuksia. Pedoilla, kuten ahmalla ja sudella on tärkeä osa saamelaisessa mytologiassa. Lisäksi myyttejä on pikkupedoista, linnuista, käärmeistä ja joistakin uhrieläiminä käytetyistä kotieläimistä. Ennen poronhoidon tuloa vallinneen pyyntikulttuurin aikana tärkein eläin oli karhu. Myöhemmin sen aseman peri poro. Porokultti sai pysyviä muotoja, kun suurlaitumet, jutamis-, vasomis-, ja rykimispaikat vakiintuivat. Muodostui reittijumalten ja -pyhäkköjen verkosto.Pyyntikulttuurille oli tärkeää, että suhde eri haltijoihin oli hyvä. Suhteet turvattiin suorittamalla rituaaleja. Koko Pohjoiseuraasian kansoille on tyypillistä oman kansan liittäminen johonkin eläinlajiin. Kulttuuriantropologiassa tätä kutsutaan totemismiksi. Saamelaisille toteemieläin on suvun kantaisä ja suojelija. 1.3 Luonnon enteet ja merkitSaamelaiset uskoivat, että tulevaisuudesta voi saada tietoa tarkkailemalla luonnon enteitä ja merkkejä. Tähän liittyivät myös riitit, joilla enteitä pyrittiin saamaan samaanin ja noitarummun välityksellä. Saamelaiselle enneuskolle on ominaista niin sanottu passiivinen enteiden tarkkailu, joita tulkitaan vasta jälkeenpäin.1.4 Pyhät paikat luonnossa ja saamelaisten mielessäOn ymmärrettävää, että kosmologialla on suuri merkitys saamelaisessa kulttuurissa pitkän ja pimeän kaamosajan takia. Siitä ei kuitenkaan ole muodostunut yhtenäistä dogmaattista järjestelmää. Kosmologia on paikantunut tiettyihin paikkoihin, joita edustavat eri taivaankappaleet. Tärkeimpiä pyhän ilmentymiä ovat seidat, paikat jotka ovat paikantuneet saamelaisessa folkloressa 'pyhiin' paikkoihin.Luulajan saamelaisten uskonnollista perinnettä tutkinut Håkan Rydving on jaotellut pyhät paikat kolmeen kategoriaan: 1) Sellaiset harvat paikat, joissa kaikki yhteisön jäsenet käyvät suorittamassa rituaaleja, 1.5 Saamelaisen käsitys ympäristöstäänSaamelaiselle "koti" on ympäristö, jonka hän tuntee omakseen, ei niinkään rakennettu talo tai kota. Liikkuvaa elämää viettäneiden paimentolaisten kosmos oli syklinen. Sen hahmotus muuttui aina keskipisteen, oman asuinpaikan muuttuessa. Aina kotaa pystytettäessä oli omat rituaalinsa, joilla kosmos otettiin huomioon ilmansuuntien kautta.1.6 Taivas ja sen ilmiötAurinko ja kuu ovat olleet erityisen, jumalallisen huomion kohteena. Ne elävät tähdistön lailla noitarumpujen symboliikassa. Rumpu on sen tuntijalle maailmankaikkeuden kognitiivinen kartta. SIihen sisältyy niin taivaalliset, maalliset kuin inhimillisetkin symbolit.Aurinko esiintyy noitarumpujen keskellä joko ympyränä tai nelikulmiona. Auringon jumaluus on ollut joko epäpersoonallinen tai feminiinen. Auringolle on uhrattu sairaustapauksissa ja jotta menestyttäisiin poronhoidossa. Kuun palvonnasta ei juuri ole yleistä tietoa, vaan tarinat poikkeavat alueellisesti paljonkin toisistaan. 1.7 Saamelaisten pyhät paikatSaamelaisessa kulttuurissa "pyhällä" on taipumus paikantua. Se näyttää liittyvän korkeisiin paikkoihin, kuten Inarijärven Ukonsaari. Tärkein perhetason kulttipaikoista on ehkä kodan peränurkkaus, boassu, posio. Siellä säilytettiin perheen rumpua ja naisille se oli tabu, vaikka sen jumaluus katsottiinkin feminiiniseksi. Jokaisella perheellä on oma uhritunturi, jossa sen suojelushenget asuvat. Siellä asuvat myös noidan suojelushenget ja noidan oppiin piti mennä nimenomaan tunturiin. Kristinuskon tullessa yhteiset uhripaikat korvautuivat kirkoilla.1.7.1 SàivaTermi sàiva tunnetaan koko saamelaisalueella, mutta sen merkitys vaihtelee Kuolassa se tarkoittaa ilmansuuntaa, mutta muualla yleensä vettä tai järveä. Sàiva-järviä pidettiin pyhinä ja miehet uhrasivat niiden asukkaille ja hengille perinteisten uhrieläinten sarvia ja muita ruhon osia.Saamelaisessa mytologiassa sàiva-henget olivat suojelushenkiä, jotka toivat isännilleen elinkeino-onnea, opastusta ja suojelusta. Vastalahjaksi he vaativat uhreja. Sanan merkitys on heterogeeninen tarkoittaen pyhää järveä, tunturia ja niissä asuvia henkiä ja ylipäätään pyhää. 1.7.2 SeitaSeita-käsite tunnetaan ympäri saamelaisalueen ja tarkoittaa pyhää kulttipaikkaa, joita on sadoittain ympäri saamelaisalueen. Niitä on kahta tyyppiä: kivi- ja puuseitoja. Kiviseidat ovat suuria puuttomalta tundralta hyvin erottuvia ja poikkeuksellisen muotoisia. Puuseitoja on metsäalueilla ja ne ovat saamelaisten vuotuiskietton kannalta tärkeitä.Seita-kultti lienee alunperin siidan organisoima suku- ja perheinstituutio, jonka kohde riippui tilanteesta ja tehtävästä. 1.8 EskatologiaSaamelaisen eskatologia mukaan maailmanajan päättymistä seuraa suuri, sekä elollisen että elottoman luonnon tuho, jonka jälkeen ei ole mitään. Etniseen uskontoon ei liity käsitystä siitä, että maailmanloppu johtuisi jumalten toiminnasta, eivätkä myytit edes kerro, mitä supranormaaleille olennoille tapahtuu maailmanlopun jälkeen. Enteillä ei ole suurta eskatologista merkitystä, vaan suuri pakkanen voi tulla ja jäädyttää kaiken milloin vain. Myöskään viimeistä tuomiota ei tunneta etnisissä uskonnoissa, vaan ne käsittävät idean, että elämä vain loppuu.2 Saamelaisten identiteetti2.1 Lappalainen vai saamelainenAikaisemmin saamelaisista käytettiin yksinomaan nimitystä "lappalainen", mutta nykyisin se on etnisen ja poliittisen tiedostamisen myötä korvautunut termillä "saamelainen".Sana "lappalainen" viittaakin lähinnä kiinteistöoikeudellisiin yhteyksiin. Sillä on tarkoitettu henkilöä, joka on osallistunut lapinkylän osana kruunulle maksetun lapinveron maksuun ja harjoittanut niin sanottuja lappalaiselinkeinoja eli lähinnä poronhoitoa. "Lappalaisuus" viittaa siis lähinnä elinkeinoon ja ulkoiseen identiteettiin, kun taas "saamelaisuus" tarkoittaa sisäistä identiteettiä, kansan kulttuuria ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, me-henkeä. Kiista termien käytöstä liittyy kysymykseen siitä, kuka voi määritellä saamelaisten kaltaiset etniset ryhmät. Lisäksi termien käyttö liittyy poliittisiin ja kulttuurillisiin valtasuhteisiin. 2.2 Saamelaisuuden kriteeritKysymys siitä, kuka todella on saamelainen, on paljosta pohdiskelusta huolimatta edelleen auki. Kriteeriksi on esitetty esimerkiksi saamen kieltä, poronhoitoa, yhtäläisen ympäristön, kota-asumisen, joiun ja käsityöt. Lisäksi uusiksi kriteereiksi ovat nouseet myös tietoisuus alkuperästä, etninen samaistuminen ja osallistuminen saamelaisjärjestöjen toimintaan. Saamelaisen kulttuurin säilymisen kannalta tärkeitä arvoja ovat myös saamelainen elämäntapa ja -filosofia, maailmankuva, uskonto, perinteinen pukeutuminen sekä folklore.
Kun saamelaisia jouduttiin evakuoimaan Lapista muualle Suomeen vuonna 1944 saksalaisten miehittäjien tieltä, alkoi merkittävä saamelaisten suomalaistumisvaihe. Jo ennen evakuointeja, saksalaisaikana, alkoi rahatalous ulottua Lapin perukoille. Monille saamelaisille evakkomatka oli ensimmäinen etelänmatka, joka madalsi huomattavasti kuilua suomalaisiin ja oli entistä helpompi lähteä etelään uudelleenkin. Itsekin evakkona Alavieskassa ollut Niilo Aikio onkin sanonut: "Alavieskasta alkoi uusi aika saamelaisten historiassa. Jos jotain jäi sinne, niin jotain tuli myös meidän kanssa takaisin. Kulttuuri-identiteetin kannalta onkin tärkeää "ylisukupolvisen muistin" (generational memory) omaksuminen. Nils-Aslak Valkeapää pohtii runoissaan saamelaista identiteetiä näin: Läpi sukupolvien
Ei kuudella hengellä
2.3 Pohjoisten kansojen yhteinen identiteettiViimeaikoina pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden kansat ovat löytäneet toisensa. Samantapainen elinympäristö ja ongelmat ovat yhdistäneet tätä niin sanottua Neljättä Maailmaa.Murros, jonka maailma on kokenut 2. vuosituhannen lopulla, on nostanut arktiset alueet suurvaltojen resurssialueesta tärkeäksi osaksi maapalloa. Kun luonto on alkanut saastua ja rikkaudet ehtyä, niin pohjoinen Jäämeri on löydetty "Tulevaisuuden Välimerenä". Arktisten alueiden pieniä, uhanalaisia kansoja ei kuitenkaan ole huomioitu tarpeeksi. Vieraiden kulttuurien uhka onkin auttanut pohjoisia kansoja löytämään toisensa, koska se on koettu vaarallisempana uhkana kuin vaikeat elinolosuhteet. Maailman alkuperäsikansat vaativatkin osuutta maailmanlaajuiseen päätöksentekoon. Saamelaiset koko alkuperäiskansojen liikehdinnän aloittajina ovat julistaneet itsensä Skandinavian pohjoiseksi alkuperäiskansaksi ja vaativat enemmistöltä erityisesti asemansa oikeudellista tunnustamista. Symbolista tunnustamista oli muun muassa se, että YK julisti vuoden 1993 maailman alkuperäiskansojen vuodeksi sekä se, että Lillehammerin olympialaiset vuonna 1994 huipentuivat Ailun eli Nils-Aslak Valkeapään joikuun ja uldamaahisten tanssiin. Vaikka maailman alkuperäiskansojen vuosi olikin virallisten tavoitteidensa kannalta pettymys, oli siitä hyötyä ainakin symbolisella tasolla, sillä alkuperäiskansojen ongelmat tulivat tunnetuiksi tuhansissa tapahtumissa kautta maailman. Esimerkiksi American Folklore Society järjesti saamelaisten kannalta historiallisen paneelin, jossa käsiteltiin mm. saamelaista folklorea. Siellä mm. Uumajan yliopiston saamenkielen lehtori Krister Stoor teki saamelaista kulttuuria tunnetuksi tervehtimällä kansainvälistä yleisöään saameksi ja esitti sen jälkeen joikunsa pukeutuneena lapinpukuunsa. Hän määritteli saamelaisuuden kolmen kriteerin perusteella: 1. saamenkieliNykysaamelaisten tapaan myös eräs toinen kokoukseen osallistuja; Harald Gaski, antaa joiulle suuren painoarvon saamelaisen identiteetin kannalta. 3 Saamelaisten antropologia3.1 SieluSaamelaiset katsovat muiden suomensukuisten kansojen tapaan, että ihmisessä on useita eri osia, ruumis, sielu ja henki. Saamelaisessa antropologiassa elämän katsotaan liittyvän luihin; jos luuranko on vajavainen, ei vainaja voi saada uutta ruumista eivätkä jumalat pystyneet luomaan luiden ympärille uutta ruumista.Saamelainen käsitys sielusta on ollut vähintään dualistinen. Kuolematon sielu tulee saamelaiseen uskoon kristinuskosta. Sen rinnalla esiintyy joskus ajatus kuolleen haltijoista. 3.2 Etiäiset ja kaksoisolennotSaamelaiselle etiäisperinteelle on tyypillistä usko siihen, että ihminen voi toimia myös fyysisen ruumiinsa ulkopuolella, kaukana fyysisestä olinpaikasta. Kertomusten mukaan etiäiset ovat jonkun ihmisen kaksoisolentoja. Etiäisiin ei yleensä liity mitään pelkoja eikä ahdistuksia, vaan niitä odotetaan ja pidetään aivan normaaleina. Saamenkielisessä terminologiassa niille on useita eri termejä, jotka voidaan mieltää eri olennoiksi.Periaatteessa kaikki voivat nähdä etiäisiä, mutta yleensä niitä näkevät vain "lujaveriset" eli ne jotka voivat nähdä muitakin henkiä. Useimmat etiäishavainnot ovat kuulohavaintoja, kuten koputuksia tai askelten ääniä. 3.3 Saamelaisten elämänkaari ja sen merkkitapaukset3.3.1 NimenantoNimenanto on ensimmäinen siirtymäriitti, joka antaa lapselle statuksen perheen piirissä. Siitä alkaa yksilön sosiaalinen elämä. Nimellä on saamelaisille suuri merkitys, sillä sen ajatellaan olevan yhteydessä sieluun ja vaikuttavan ihmisten kohtaloon. Lapsille annettiin usein aiemmin suvussa esiintyneitä nimiä, sillä ajateltiin isovanhempien tulevan takaisin lapsen muodossa.3.3.2 AvioliittoAvioliiton solmiminen oli seuraava merkkitapaus saamelaisten elämässä. Sitä kontrolloivat monet eri tahot ja siitä riippui sukujen onni ja tulevaisuus. Puolison valinta on perinteisesti ollut koko yhteisöä koskeva asia ja puolisoiden varallisuus ja työkyky ovat olleet tärkeitä tekijöitä. Tunnepuoli oli sivuseikka.3.3.3 Kuolema ja hautausKuolemaan liittyviä enteitä saamelaisilla on paljon. Vaikka jokaisen "päivien luku" olikin ennalta määrätty, saattoi varomattomuudesta seurata rangaistuksena ennenaikainen kuolema.Vainajat haudattiin yleensä kuolinpaikan läheisyyteen ja sitä pidettiin pyhänä. Se merkittiin aina jotenkin, kristillisenä aikana puuristillä. Varhaisimpina aikoina saamelaiset ovat haudanneet vainajansa suoraan maan päälle, esimerkiksi kallionkoloon tai kivipaaden alle. Hautaustapa on kuitenkin ollut sidoksissa vuodenaikaan ja ympäristöön, jossa kylä oli kuolemantapauksen sattuessa. Kelirikon tai roudan takia voitiin joutua käyttämään väliaikaista hautausta erityisesti kristillisten hautausmaiden yhteydessä, kun vainaja haluttiin haudata "siunattuun maahan". |
