  |
|
|
|
|
|
Valtioiden tunkeutuminen SaamenmaahanPohjoismaiset valtiot pyrkivät 1500-luvulta lähtien muuttamaan etupiirinsä pohjoisessa kiinteiksi osiksi valtakuntaansa. Se tapahtui kolmella tavalla: käännytystyön, yhteiskunnallisen haltuunoton ja uudisasutuksen avulla.Käännytystyö Jäämeren rannikolla ja Pohjanlahdella oli alkanut kirkkojen rakentamisella jo 1100-luvulla, Venäjän Lapissa 1400-luvulla. Käännytystyö tehostui 1600-luvun vaihteessa, jolloin Kaarle IX alkoi tietoisesti järjestää sitä. Koska kysymys oli kokonaisen maailmankuvan muuttamisesta, se ei liene - pakkotoimista huolimatta - toteutunut lyhyessä ajassa. Vanha uskonto jatkoi elämäänsä ainakin 1800-luvulla asti. Uhrikulttuuri muuttui salaiseksi seidanpalvonnaksi ja rummunkäytöksi. Maanpäälliset "jumalat" muuttuivat maan alle maahisiksi. Hengellisen hallinnon lisäksi valtiot pyrkivät saattamaan lapinkylät myös maallisen hallinnon piiriin. Kotakäräjät alkoivat korvautua pohjoismaisilla käräjillä. Kylänvanhimpien sijasta ylimmiksi käskynhaltijoiksi tulivat voudit, jotka toimivat käräjätuomareina, veronkantajina ja muuna maallisena esivaltana. Jos voudit käyttivät valtaansa väärin, saamelaisilla oli mahdollisuus vedota kuninkaaseen, joka tutkitutti väärinkäytökset. Perinteisesti on katsottu, että Ruotsin valtio olisi viimeistään
1600-luvulla ominut itselleen myös lapinkylien maat ja vedet. Nykytutkimus
on todennut käsityksen vääräksi. Kaisa Korpijaakko
on osoittanut väitöskirjassaan, että saamelaisten omistusoikeus
vastasi talonpoikien omaisuutta koskenutta pohjoismaista kiinteistöoikeutta
ja säilyi kiistattomana ja viranomaisten tunnustamana ainakin 1700-luvun
puoliväliin.
|