  |
|
|
|
|
|
Uudisasutus ja saamelaisetJo keskiajan lopulla oli käynyt selväksi, että tuhoisinta saamelaiskulttuurille oli uudisasutus. Se oli Norjan ja Ruotsin puolella pysähtynyt varsin tehokkaasti "Lapin rajoille". Norjalaisasutus ulottui Tromssan eteläpuolelle, sillä pohjoisempana ei viljely kannattanut. Ruotsin puolella uudisasukkaita vastaan vahvistettiin ns. lapinraja, joka erotti toisistaan uudisastutusalueet ja lappalaisten maat.Laajempi uudisasutus lapinkylien mailla tuli mahdolliseksi vuosien 1673 ja 1695 uudisasutusplakaattien myötä. Perinteinen näkemys uudisasutuksen ja saamelaisten suhteesta kiteytyy lauseessa "Lappi pakenee, Lanta [suomalaisuus, eteläläisyys] sakenee". Sen mukaan lappalaiset karkotettiin jatkuvasti pohjoiseen päin tunkeutuvien suomalaisten uudisasukkaiden tieltä. Käsitys on yksipuolinen, koska vetäytymiseen tai pakenemiseen ei ollut paljon mahdollisuuksia. Syynä esimerkiksi Sodankylän seutujen suomalaistumiseen 1600-luvun loppupuolella oli saamelaisten itsensä ryhtyminen uudisasukkaiksi. Uudisasukkaiksi alkaminen ja yleinen suomalaistuminen johtivat kuitenkin 1700-luvulla siihen, että ns. lappalaisasutuksella ja lappalaiselinkeinoilla ei sittemmin ollut enää merkitystä pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Muutokseen kuului selvä kulttuurinvaihdos. Siirtyessään
uudisasukkaaksi ja suomalaismallisen kyläjärjestelmän piiriin
saamelainen suomalaistui niin elintavoiltaan kuin kieleltäänkin.
Entinen saamelainen alkoi puhua suomea myös lapsilleen, jotta tämä
menestyisi uudessa ympäristössä.
|