• Vähemmistöt
    • Alkuperäiskansat
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Alkuperäiskansat

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa numero 169 määritellään alkuperäiskansoiksi kansat, joille on ominaista, että ne
a) polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen tai asuttamisen tai nykyaikaisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui maassa,
b) ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa, laitoksensa.
YK:n erikoistutkija J. Martinez-Cobo on ehdottanut seuraavaa määritelmää alkuperäiskansoista:

"Alkuperäisillä yhteisöillä, väestöillä ja kansoilla on historiallinen jatkuvuus niistä yhteisöistä, jotka kehittyivät heidän alueillaan ennen valloitusta ja kolonialismia. Ne katsovat eroavansa nykyisten yhteisöjen tai niiden osien muista sektoreista. Ne muodostavat nykyään yhteisön ei-hallitsevan osan ja ovat sitoutuneet säilyttämään, kehittämään ja siirtämään tuleville sukupolville muinaiset alueensa ja etnisen identiteettinsä. Ne muodostavat perustan alkuperäiskansojen olemassaolon jatkumiselle kansoina sopusoinnussa näiden kulttuuristen mallien, sosiaalisten instituutioiden ja oikeuskäytännön kanssa."

Oleellisen tärkeää on, että kansa itse pitää itseään alkuperäiskansana. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa asuvat saamelaiset täyttävät tällaisen alkuperäiskansan määritelmän ehdot. Myös Suomen valtio on tunnustanut sen, tosin vasta vuonna 1995 perustuslakiuudistuksen yhteydessä. Hallitusmuodon 14. pykälässä säädetään, että saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

(Kts. myös Vähemmistöt ja Alkuperäiskansojen oikeudet)
[PI]