|
Alkuperäiskansat
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa
numero 169 määritellään alkuperäiskansoiksi kansat,
joille on ominaista, että ne
a) polveutuvat väestöstä, joka maan valloituksen
tai asuttamisen tai nykyaikaisten valtionrajojen muodostumisen aikaan asui
maassa,
b) ovat säilyttäneet kokonaan tai osittain omat sosiaaliset,
taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset instituutionsa, laitoksensa.
YK:n erikoistutkija J. Martinez-Cobo on ehdottanut seuraavaa määritelmää
alkuperäiskansoista:
"Alkuperäisillä yhteisöillä, väestöillä
ja kansoilla on historiallinen jatkuvuus niistä yhteisöistä,
jotka kehittyivät heidän alueillaan ennen valloitusta ja kolonialismia.
Ne katsovat eroavansa nykyisten yhteisöjen tai niiden osien muista
sektoreista. Ne muodostavat nykyään yhteisön ei-hallitsevan
osan ja ovat sitoutuneet säilyttämään, kehittämään
ja siirtämään tuleville sukupolville muinaiset alueensa
ja etnisen identiteettinsä. Ne muodostavat perustan alkuperäiskansojen
olemassaolon jatkumiselle kansoina sopusoinnussa näiden kulttuuristen
mallien, sosiaalisten instituutioiden ja oikeuskäytännön
kanssa."
Oleellisen tärkeää on, että kansa itse pitää
itseään alkuperäiskansana. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa
asuvat saamelaiset täyttävät tällaisen alkuperäiskansan
määritelmän ehdot. Myös Suomen valtio on tunnustanut
sen, tosin vasta vuonna 1995 perustuslakiuudistuksen yhteydessä. Hallitusmuodon
14. pykälässä säädetään, että saamelaisilla
on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää
omaa kieltään ja kulttuuriaan.
(Kts. myös Vähemmistöt ja
Alkuperäiskansojen oikeudet)
[PI] |
|