  |
|
|
|
|
|
Vähemmistöjen suojaKansainvälisessä keskustelussa ja YK:n ihmisoikeussopimuksissa vähemmistöjen asemaan kiinnitettiin verrattain vähän huomiota aina 1980-luvulle saakka. YK:n yleimaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa (1948) ei vähemmistöjä käsitellä lainkaan. Samoin on asian laita Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Vuonna 1966 YK:n yleiskokouksessa hyväksytyssä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (KP-sopimus) on yksi artikla vähemmistöjen oikeuksista. Se on sopimuksen 27 artikla, joka kuuluu seuraavasti:"Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaa tai käyttää omaa kieltään." Valtioita ei siis velvoiteta oma-aloitteisin toimiin vähemmistöjen oikeuksien toteuttamiseksi, vaan todetaan, että "vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta". Myöhemmin on todettu, että erityisesti kansalliset ja etniset vähemmistöt tarvitsevat järeämpää suojaa. Sosialismin romahtaminen Itä-Euroopassa johti kansallisuuskysymysten, riitojen ja väkivaltaisuuksien leimahtamiseen. Länsi-Euroopassa äärioikeistolaiset ja uusnatsistiset liikkeet ovat lietsoneet muukalaisvihaa. YK hyväksyi vuonna 1992 julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien oikeuksista. Euroopan neuvostossa hyväksyttiin vuonna 1994 puitesopimus kansallisten vähemmistöjen suojelemisesta. Siirtolaisten ja pakolaisten asema on muodostunut erityiseksi ongelmaksi vähemmistöjä koskevista sopimuksista huolimatta. Aikaisemmin on vallinnut näkemys, että kansainvälisen oikeuden suojaa nauttiva vähemmistö ei voi koostua maahan hiljaittain muuttaneista siirtolaisista. KP-sopimusta valvova ihmisoikeuskomitea antoi kuitenkin vuonna 1994 yleisohjeet, joiden mukaan artikla 27 koskee myös uusiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä, siis myös siirtolaisia ja pakolaisia. Suomen perustuslakiuudistuksessa vuonna 1994 hyväksyttiin hallitusmuotoon muutos, jonka mukaan saamelaisilla alkuperäiskansana ja romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Siten Suomen lainsäädäntö vastaa uutta tulkintaa. Syrjintä voi ulottua myös muihin kuin kansallisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin. Niinpä suojaa tarvitaan myös ihonväriin, rotuun, sukupuoleen, omaisuuteen, syntyperään, yhteiskunnalliseen alkuperään tai muuhun tekijään perustuvaa syrjintää vastaan. Suomen hallitusmuodossa mainitaan myös vammaisuus ja ikä. (Kts. myös Euroopan unionin pakolaispolitiikka)
|