• Antisemitismi
    • Kristillinen antijudaismi
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Kristillinen antijudaismi

Modernin antisemitismin idut ovat syvällä länsimaitten uskonnollisperäisessä juutalaisvastaisuudessa. Kristillinen antijudaismi oli ennen kaikkea eurooppalainen ilmiö. Se on tuottanut ja vahvistanut lähes tuhannen viidensadan vuoden ajan juutalaisvastaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Kristillisen kirkon piirissä eivät syntyneet ainoastaan modernin antisemitismin monet keskeiset asenteet, vaan vuosisatojen ajan sen puitteissa kehittyi myös juutalaisvastainen lainsäädäntö. Katolisen kirkon piirissä muotoutui juutalaisvastaisen politiikan hallinnollinen prosessi. Se asetti juutalaisen väestön tilanteeseen, jonka vaihtoehtoina olivat pakkokääntyminen kristinuskoon tai joutuminen eristetyksi yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuosisatojen aikana kirkolliskokoukset säätivät juutalaisvastaisia lakeja, jotka muodostivat keskiajalla melko yhtenäisen "kansainvälisen juutalaisoikeuden". Esimerkiksi vuoden 306 synodissa juutalaisten ja kristittyjen väliset avioliitot ja sukupuolisuhteet kiellettiin. Sen jälkeen mm. evättiin juutalaisilta oikeus päästä julkisiin virkoihin (535), kiellettiin kristittyjä kääntymästä juutalaisten lääkärien puoleen (692), pakotettiin juutalaisten kantamaan vaatteissaan erottavia tunnuksia (1215) ja sallittiin heidän asuvan ainoastaan juutalaisille tarkoitetuissa asuinkortteleissa (1267). Niistä tuli myös valtiollisten toimenpiteiden ohjenuora. Amerikkalainen tutkija Hilberg on todennut, että katolisen kirkon juutalaisvastaiset hallinnolliset toimenpiteet olivat niin kattavat, että Hitlerin Saksan byrokratian säätämä juutalaisvastainen lainsäädäntö ei luonut sen suhteen mitään uutta.

Yksi kristillisen antijudaismin keskeisistä lähtökohdista oli kirkon näkemys, että juutalaiset oli tuomittu elämään kurjuudessa rangaistukseksi Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja heidän kieltäytymisestään tunnustaa Jeesus Messiaksi. Juutalaisten väitettiin tehneen Jumalanmurhan. Väitettä, että juutalaiset olisivat a priori murhaajia ja valehtelijoita, on perusteltu kristinuskon piirissä usein Johanneksen Evankeliumilla. Sen mukaan Jeesus oli sanonut juutalaisille selittäessään heidän kyvyttömyyttä ymmärtää häntä seuraavasti: "Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy..., sillä hän on valehtelija ja sen isä" (Evankeliumi Johanneksen mukaan 8, 44). Tämä käsitys juutalaisista Kristuksen murhaajina ja antikristittyinä säilyi pitkään. Näkemyksestä katolinen kirkko luopui virallisesti vasta Vatikaanin II konsiilissa 1960-luvulla.

Kansallissosialismin ideologit hyödynsivät tätä vuosituhantista kristillisen antijudaismin perinnettä omassa juutalaisvastaisessa politiikassaan. He antoivat rotuantisemitismille myös uskonnolliskristillisen sisällön.

[JJ]