|
Kristillinen antijudaismi
Modernin antisemitismin idut ovat syvällä länsimaitten uskonnollisperäisessä
juutalaisvastaisuudessa. Kristillinen antijudaismi oli ennen kaikkea eurooppalainen
ilmiö. Se on tuottanut ja vahvistanut lähes tuhannen viidensadan
vuoden ajan juutalaisvastaisia ennakkoluuloja ja stereotypioita. Kristillisen
kirkon piirissä eivät syntyneet ainoastaan modernin antisemitismin
monet keskeiset asenteet, vaan vuosisatojen ajan sen puitteissa kehittyi
myös juutalaisvastainen lainsäädäntö. Katolisen
kirkon piirissä muotoutui juutalaisvastaisen politiikan hallinnollinen
prosessi. Se asetti juutalaisen väestön tilanteeseen, jonka vaihtoehtoina
olivat pakkokääntyminen kristinuskoon tai joutuminen eristetyksi
yhteiskunnan ulkopuolelle.
Vuosisatojen aikana kirkolliskokoukset säätivät juutalaisvastaisia
lakeja, jotka muodostivat keskiajalla melko yhtenäisen "kansainvälisen
juutalaisoikeuden". Esimerkiksi vuoden 306 synodissa juutalaisten ja kristittyjen
väliset avioliitot ja sukupuolisuhteet kiellettiin. Sen jälkeen
mm. evättiin juutalaisilta oikeus päästä julkisiin
virkoihin (535), kiellettiin kristittyjä kääntymästä
juutalaisten lääkärien puoleen (692), pakotettiin juutalaisten
kantamaan vaatteissaan erottavia tunnuksia (1215) ja sallittiin heidän
asuvan ainoastaan juutalaisille tarkoitetuissa asuinkortteleissa (1267).
Niistä tuli myös valtiollisten toimenpiteiden ohjenuora. Amerikkalainen
tutkija Hilberg on todennut, että katolisen kirkon juutalaisvastaiset
hallinnolliset toimenpiteet olivat niin kattavat, että Hitlerin Saksan
byrokratian säätämä juutalaisvastainen lainsäädäntö
ei luonut sen suhteen mitään uutta.
Yksi kristillisen antijudaismin keskeisistä lähtökohdista
oli kirkon näkemys, että juutalaiset oli tuomittu elämään
kurjuudessa rangaistukseksi Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja heidän
kieltäytymisestään tunnustaa Jeesus Messiaksi. Juutalaisten
väitettiin tehneen Jumalanmurhan. Väitettä, että juutalaiset
olisivat a priori murhaajia ja valehtelijoita, on perusteltu kristinuskon
piirissä usein Johanneksen Evankeliumilla. Sen mukaan Jeesus oli sanonut
juutalaisille selittäessään heidän kyvyttömyyttä
ymmärtää häntä seuraavasti: "Te olette isästä
perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän
on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy..., sillä
hän on valehtelija ja sen isä" (Evankeliumi Johanneksen mukaan
8, 44). Tämä käsitys juutalaisista Kristuksen murhaajina
ja antikristittyinä säilyi pitkään. Näkemyksestä
katolinen kirkko luopui virallisesti vasta Vatikaanin II konsiilissa 1960-luvulla.
Kansallissosialismin ideologit hyödynsivät tätä
vuosituhantista kristillisen antijudaismin perinnettä omassa juutalaisvastaisessa
politiikassaan. He antoivat rotuantisemitismille myös uskonnolliskristillisen
sisällön.
[JJ] |
|