CONDORCET KOLONIALISMISTA

Mitä tulee odotuksiin ihmiskunnan tulevan tilan suhteen, ne palautuvat kolmeen tärkeään seikkaan: kansojen välisen epätasa-arvon poistamiseen, tasa-arvon edistymiseen valtion sisällä; lopulta ihmisen todelliseen täydellistymiseen. Onko kaikkien kansojen välttämätöntä eräänä päivänä lähestyä samanlaista sivilisoitunutta tilaa, jonka valistuneimmat, vapaimmat ja ennakkoluulottomimmat kansat, kuten ranskalaiset ja angloamerikkalaiset, ovat saavuttaneet. Tuleeko vähitellen häviämään se valtava etäisyys, joka erottaa nämä kansat kuninkaiden hallitsemien kansojen orjamaisesta asemasta ja joka ammottaa mainittujen kansojen ja afrikkalaisten heimojen barbarian, villien tietämättömyyden välillä...

Vieläkö voi epäillä, etteikö joko eurooppalaisten kansojen viisaus tai mieletön eripura johda pian Uuden maailman riippumattomuuteen, samalla kun ne auttavat siirtokuntien edistyksen hitaita, mutta väistämättömiä vaikutuksia. Ja eikö silloin eurooppalaisen väestön, samalla kun se näillä valtavilla alueilla lisääntyy ja laajenee, pidä sivistää villejä kansoja, jotka siellä vielä asuttavat laajoja seutuja, tai vetäytyä ilman valloitusta.

Seuratkaapa kerrankin yritystemme historiaa, Afrikan tai Aasian uudisasuttamista? Ja mitä näette? Meidän kauppamonopolimme, meidän kavaluutemme, toisenväristen tai -uskoisten ihmisten julmaa halveksuntaa, laittomien anastusten julkeutta, kohtuuttomia käännytysyrityksiä ja pappiemme juonia! Tulette näkemään, kuinka kaikki tämä tuhoaa kunnioituksen tunteen ja suosion, jonka valistuksemme ylivoimaisuus ja kauppamme edut meille aluksi olivat tuoneet.

Ranskalainen valistusfilosofi ja matemaatikko Marie Jean-Antoine Condorcet kirjassaan Esquisse d`un tableau historique des progrès de l`espirit humain (Luonnos inhimillisen hengen edistymisen historialliseksi kuvaukseksi). Lainaus on saksankielisestä teoksesta Entwurf einer historischen Darstellung der Fortschritte des menschlichen Geistes. Suhr-kamp. Berlin. 1976.