Etnosentrismi
Etnosentrismi on näkemys, jonka mukaan oman kansan arvojärjestelmä,
ominaisuudet ja tavat ovat ainoat oikeat tai ne mielletään muita
paremmiksi. Etnosentristinen näkemys korostaa oman kansan ihailua
ja vastaavasti muut kansat ja niiden jäsenet nähdään
toisarvoisina tai alemmalla tasolla olevina. Etnosentrismi on ajatusrakennelma,
joka tuottaa sekä yltiöisänmaallisuutta että piilevää
rasismia.
Monet vanhan ajan korkeakulttuurit olivat voimakkaan etnosentrisiä,
mutta eivät ilmeisistikään pitäneet rotueroja laadullisina.
Ne katsoivat halveksivasti "barbaarista" ympäristöään
pitäen sitä sosiaalistaloudellisessa kehitys- ja arvovaltahierarkiassa
alemmalla asteella olevana.
Ei
ole sattuma, että "barbaari"- sana on eräs vähäisistä
säilyneistä sanoista sumeerista, ensimmäisen korkeakulttuurin
kielestä. Kulttuurikansojen halveksiva suhtautuminen "barbaareihin"
sai äärimmäisen muotonsa Antiikin Kreikassa ja keisarillisessa
Kiinassa. Antiikin Kreikassa barbaarien halveksuntaan yhdistyi oikeutus
tehdä heistä orjia.
Hellenismin aikakausi heikensi vähitellen erilaisten kansojen ja
kulttuurien kohdatessa kreikkalaisen kulttuuriylpeyden esirasistisia piirteitä:
kreikkalaiseksi saattoi tulla se, joka omaksui kreikkalaisen kulttuurin.
Rooman valtakunta puolestaan omasi hämmästyttävän horisontaalisen
ja vertikaalisen liikkuvuuden. Myöhemmin rotuteoreetikot ovat esittäneet
tämän kansojen, "rotujen" ja yhteiskuntakerrosten sekoittumisen
kauhistuttavana esimerkkinä, joka se johti Rooman valtakunnan tuhoon.
Etnosentrismi merkitsee myös sitä, että kansat tarkastelevat
itseään maapallon ja maailmanhistorian keskipisteenä ja
näkevät siksi historian myös painottuneesti oman kansallisen
historiansa näkökulmasta.
[JJ] |