• Rasismin määritelmiä ja lähikäsitteitä
    • Etnosentrismi
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Etnosentrismi

Etnosentrismi on näkemys, jonka mukaan oman kansan arvojärjestelmä, ominaisuudet ja tavat ovat ainoat oikeat tai ne mielletään muita paremmiksi. Etnosentristinen näkemys korostaa oman kansan ihailua ja vastaavasti muut kansat ja niiden jäsenet nähdään toisarvoisina tai alemmalla tasolla olevina. Etnosentrismi on ajatusrakennelma, joka tuottaa sekä yltiöisänmaallisuutta että piilevää rasismia.

Monet vanhan ajan korkeakulttuurit olivat voimakkaan etnosentrisiä, mutta eivät ilmeisistikään pitäneet rotueroja laadullisina. Ne katsoivat halveksivasti "barbaarista" ympäristöään pitäen sitä sosiaalistaloudellisessa kehitys- ja arvovaltahierarkiassa alemmalla asteella olevana.

Ei ole sattuma, että "barbaari"- sana on eräs vähäisistä säilyneistä sanoista sumeerista, ensimmäisen korkeakulttuurin kielestä. Kulttuurikansojen halveksiva suhtautuminen "barbaareihin" sai äärimmäisen muotonsa Antiikin Kreikassa ja keisarillisessa Kiinassa. Antiikin Kreikassa barbaarien halveksuntaan yhdistyi oikeutus tehdä heistä orjia.

Hellenismin aikakausi heikensi vähitellen erilaisten kansojen ja kulttuurien kohdatessa kreikkalaisen kulttuuriylpeyden esirasistisia piirteitä: kreikkalaiseksi saattoi tulla se, joka omaksui kreikkalaisen kulttuurin. Rooman valtakunta puolestaan omasi hämmästyttävän horisontaalisen ja vertikaalisen liikkuvuuden. Myöhemmin rotuteoreetikot ovat esittäneet tämän kansojen, "rotujen" ja yhteiskuntakerrosten sekoittumisen kauhistuttavana esimerkkinä, joka se johti Rooman valtakunnan tuhoon.

Etnosentrismi merkitsee myös sitä, että kansat tarkastelevat itseään maapallon ja maailmanhistorian keskipisteenä ja näkevät siksi historian myös painottuneesti oman kansallisen historiansa näkökulmasta.

[JJ]