• Rasismin määritelmiä ja lähikäsitteitä
• Ksenofobia ja nykyrasismi

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Ksenofobia ja nykyrasismi

Nykyaikaisessa urbanisoituneessa ja anonyymissä yhteiskunnassa muukalaispelko vain lisääntyy ja suuntautuu myös oman kansakunnan jäseniä vastaan. Tämän teorian mukaan on olemassa tiettyjä mekanismeja, jotka ehkäisevät sen tuottamasta liian suurta vahinkoa yhteisön toiminnalle. Sen mukaan valkoinen ihonväri vähentää valkoisten välisistä pelkoa. Näin siirrytään vaivattomasti artikuloimaan rasistisesti. Myös tietyt päivittäiset toiminnot, jotka ovat yhteydessä kulttuurisiin juuriin kuten syöminen, juominen, tervehdysrituaalit, uskonnolliset seremoniat, laulut ja tanssit, vähentävät tämän teorian mukaan pelkoa ko. kulttuuripiiriin kuuluvien ihmisten kesken. Mutta näitä ei pidetä opittuina tai opeteltavissa olevina ominaisuuksina. Väitetään, että "kulttuuriset erikoisuudet ovat kasvaneet heimohistoriallisesti". Tämä mahdollistaa rasistisen argumentoinnin, sillä teorian mukaan "ei ole mahdollista erottaa kulttuuriolentoa ihmisen biologisesta olemuksesta".

Ksenofobia nostetaan ihmiskunnan kehityksen keskeiseksi tekijäksi. Erilaisten ryhmien etninen rajoitus nähdään kulloisenkin kulttuurin syntymisen edellytyksenä. Siten ksenofobialla olisi "luova dimensio", koska se on johtanut maailmanlaajuiseen kulttuuriseen eriytymiseen. Sen mukaan oman kulttuurisen identiteetin säilyttäminen, jossa tärkeän roolin saa ksenofobia, on eloonjäämisen kysymys. Rotujen sekoittumisen sijasta määritellään kulttuurien sekoittuminen aikamme päävaaraksi, koska kulttuurit degenorisoituisivat maailmanlaajuiseksi sivilisaatioksi ja sen mukana hajoaisi ihmiskunnan eloonjäämiselle elintärkeä moninaisuus. Propagandistisesti nostetaan jaloksi tehtäväksi eri kulttuuripiirien pitäminen erillään toisistaan, jotta ihmiskunta säilyisi. Sen onnistumisessa keskeistä roolia näyttelisi ksenofobia. Länsi-Euroopassa se merkitsi sitä, että ulkomaalaisviha olisi katsottava luonnolliseksi puolustusmekanismiksi, koska vieraanpelko on ihmisessä synnynnäistä. Sitä ei tämän teorian mukaan kyetä järjellä tai tahdolla kumoamaan. Rasistisen ulkomaalaisvastaisuuden ideologit vaativat ongelman asiallistamista ja esittävät erityisesti kahta toimenpidettä. Ensinnäkin heidän mukaansa olisi vihdoin yleisesti hyväksyttävä, että vieraanpelko l. ksenofobia ei ole mikään epäinhimillinen pahuuden ilmaus, vaan universaalinen inhimillinen tunne ja reagointitapa. "Tästä voisi kasvaa ... molemminpuolinen kunnioitus toista kulttuuria ja sen ihmisiä kohtaan", kuuluu rasistisen ulkomaalaisvastaisen ideologian yksi keskeinen väite. Toisena toimenpiteenä, joka paljastaa koko teoriarakennelman tarkoituksen, esitetään, että "ulkomaalaisten tulon rajoittaminen omaan isänmaahan, jossa isällä on synnynnäinen oikeus elää, on ainoa kuljettavissa oleva tie". Se olisi "suuren humanismin ja suuren arvostuksen teko muita kansallisia kulttuureja ja omaa identiteettiä kohtaan".

Tällä tavalla pyritään ruokkimaan biologisesti perusteltua, rasistista ulkomaalaisvihaa, joka on kääritty kulttuurisen identiteetin suojaamisen tunnuksen ja humanismin taakse. Tarkoituksena on kanavoida yhteiskunnallista tyytymättömyyttä rasistisen ulkomaalaisvihan uomaan ja sitä kautta mobilisoida se uusfasistisluonteisten poliittisten liikkeiden käyttövoimaksi. Ne julistavat monikulttuurisen yhteiskunnan kehittymistä kulttuurien sodaksi ja etnisten ryhmien välisten konfliktien taistelutantereeksi.

Yleisesti tämän vastapainoksi on asetettu vaatimus monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Kulttuurisen monimuotoisuuden vaatimus on välttämätön. Ensinnäkin läntisen Euroopan maat ovat aina olleet monikulttuurisia, vaikkakin kansallisvaltioiden syntymisen yhteydessä vähemmistökulttuureja on hävitetty tai pyritty hävittämään. Toiseksi Länsi-Euroopan useat maat joutuvat nyt vastaamaan omaan historiansa "synteihin", kun niiden entisistä siirtomaista on siirtynyt suuressa määrin väestöä. Kolmanneksi maailmantalouden globalisoituminen ja maailmanlaajuisen eriarvoisuuden kasvu ajaa laajoja väestöpiirejä liikkeelle.

Kulttuurisen eristäytymisen vaatimus johtaisi myös kehityksen näivettymiseen. Kehittyvät kulttuurit "eivät ole koskaan olleet eriytyneiden kulttuurien tulosta, vaan aina kulttuurien asia, jotka tahtoen tai tahtomattaan erilaiset pelit toistensa kanssa ovat yhdistäneet...", toteaa ranskalainen tutkija Levi-Strauss. Edelleen hän painottaa, että "yksikään kulttuuri ei ole yksin; jokainen kulttuuri asettuu aina koalitioon toisten kulttuurien kanssa, ja vain tämä mahdollistaa kumulatiivisen kehityksen". Euroopan kehityksen yksi keskeinen kehitystekijä on kautta aikoja ollut se, että Eurooppa on ollut "erilaisten vaikutusten kohtaus- ja fuusiopiste; kreikkalaiset, roomalaiset, germaaniset ja anglosaksiset perinteet, arabialainen ja kiinalainen vaikutus." Eristäytyminen olisi kohtalokasta. Levi-Strauss esittääkin teesin: "Ainoa kohtalo,..., joka ihmisryhmää kohtaa ja joka voi estää sen luonnon koko kehittymisen, on olla eristetty."

Toisaalta on muistettava mitalin toinen puoli, josta Levi-Strauss kirjoitti seuraavasti: "Maailmansivilisaatio ei voi olla mitään muuta kuin kulttuurien maailmalaajuinen rinnakkaiselo, joista jokainen säilyttää originaliteettinsä." Tässä on myös ilmeisesti oikeistoradikalistisen teorian rationaalinen ydin, joka mukaan vaaditaan "kansojen rinnakkaiseloa" ja jokaiselle kulttuurille mahdollisuutta omaleimaiseen kehitykseen. Nykyinen talouden globaalikehitys on tukahduttamassa kaikki ne kulttuurilliset elementit, jotka eivät ole assimiloitavissa tai integroitavissa markkinatalouden ehtojen puitteisiin. Mutta oikeistoradikalismin konseption taustalla ei ole suinkaan aito huoli kulttuurisen identiteetin säilymisestä Afrikassa, Aasiassa tai Latinalaisessa Amerikassa, vaan se on ideologisesta perustelua Eurooppa-linnakkeen muodostamiselle ja Pohjoisen ylivallalle Etelän suhteen. Oikeistoradikalismin ideologit vaativat kaikenlaisen kehitysavun ja aineellisen tuen lopettamista kolmannen maailman kansoille leimaten sen pyrkimykseksi hallita vieraita kansoja ja levittää läntistä sivilisaatiota maailmanlaajuisesti. Teollistuneiden maiden katsotaan voivan etnopluralismin nimissä sanoutua irti kaikesta vastuustaan kolmannen maailman köyhyydestä ja ympäristötuhosta ja perustella ideologisesti linnake-Eurooppaa.

[JJ]