• Modernin rasismin kukoistuskausi
• Comte Joseph Arthur de Gobineau

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Gobineau, Comte Joseph Arthur de (1816-1882)

Gobineau oli aatelissuvun jäsen ja maailmankatsomukseltaan hän oli rojalisti. Hänen isänsä oli upseeri, äiti taas oli Ludwig XV:nnen aviottoman pojan tytär. Gobineaun suku uskoi polveutuvansa Ottakar Jarlista, joka 800-luvulla oli valloittanut osan Normandiaa.

Gobineaun teos oli taisteluteoria demokratiaa vastaan. Hänen tavoitteena ei ollut perustella orjuutuksen oikeutta tai muiden rotujen alistamisen välttämättömyyttä, vaan hän halusi ennen kaikkea puolustaa aateliston etuoikeuksia ja feodaaliyhteiskuntaa nousevaa porvaristoa ja porvarillista yhteiskuntaa vastaan. Gobineaun mielestä tasa-arvon vaatimus symboloi rotujen sekoitusta ja veren epäpuhtautta. Hänen mukaansa "normaalina aikoina" epätasa-arvo on itsestäänselvyys.

Gobineaun luoma rotuhierarkia vastasi tuon ajan Ranskan aateliston haavetta vallankumouksen myötä kadonneen yhteiskunnan takaisin palauttamisesta. Sen mukaan kansojen joukossa oli erotettavissa kolme pysyvästi eriarvoista ihmisrotua: valkoiset, keltaiset ja mustat. Valkoinen rotu oli Gobineaun mukaan rotujen "aatelisto". Sen sisällä oli olemassa valkoisen rodun valiojoukko eli arjalaiset, jotka ansaitsivat muista erotukseksi oman nimen. Gobineaun mukaan lähes kaikki vanhat korkeakulttuurit olivat joko arjalaisten tai heidän kanssaan sekoittuneiden kansojen aikaansaannosta. Kulttuuri saattoi säilyä hänen mukaansa kukoistavana ja valtio voimakkaana ainoastaan, jos arjalaisten mahtiasema ko. kansan keskuudessa säilyi. Kun kulttuurin ylläpitäjät rappeutuivat, menettivät rotupuhtautensa sekoittumalla muihin rotuihin, kulttuuri taantui, ja valtio heikkeni.

Yleisessä rotuteoreettisessa ajattelussaan Gobineau sijoitti suomalaiset keltaiseen rotuun, johon kuuluivat myös tataarit ja mongolit. Keltaisessa rodussa yhdistyivät Gobineaun mukaan puhdas käytännöllinen hyötyajattelu ja taipumus keskinkertaisuuteen. Keltaisen rodun edustajat muodostivat hänen mukaansa kansanjoukon ja pikkuporvarisäädyn, jonka jokainen hallitsija haluaisi yhteiskuntansa perustaksi. Mutta hänen mukaansa keltaisen rodun edustajat eivät ole kykeneviä luomaan sivistystä ja kulttuuria. Suomalaisten luokittelu keltaiseen rotuun perustui göttingeniläisen lääketieteen professorin Johann Friedrich Blumenbachin rotuluokitteluun vuodelta 1776.

Gobineualla oli myös oma näkemyksensä skandinavialaisesta arjalaisesta yhteiskunnasta. Se oli rotuteoreettinen utopia, jossa aatelisto olisi jälleen yhteiskunnan valtahierarkian huipulla, sen alapuolella talonpoikaisto ja porvaristo sekä alimmaisena nousevan teollisuusyhteiskunnan työväestö. Gobineaun mukaan arjalainen yhteiskunta oli jakautunut seuraavasti:

1) jaarlit eli herrat, jotka olivat arjalaisia,

2) kaarlit eli talonpojat - sekarotuista valkoista väestöä, slaavit, keltit ja jotunit ja

3) orjat, tummanruskeaa ja epämuodostunutta väkeä, josta tuntee suomalaiset.

Gobineaun näkemykset suomalaisista ala-arvoisena rotuna kulkevat aina nykyaikaan asti. Ranskalainen rotututkija Francois de Fonette on esittänyt vielä vuonna 1979 Gobineaun näkemyksen seuraavasti: Jos Ranskassa nähtiin pienikokoisia ihmisiä, joilla oli suuri pää ja neliskulmaiset vakavat kasvot sekä vinot silmät, niin syynä oli Gobineuan mukaan varma suomalaisveri.

Gobineuan näkemys tulevaisuudesta oli pessimistinen: tulevaisuudessa veren/rotujen sekoittuminen johtaisi kulttuurin tuhoon.

Puhtaita rotuja ja erityisesti puhtaita arjalaisia ei maailmassa enää ollut, kaikki hänen aikansa sivistys oli sekoittumisen tulosta. Arjalaisten arvokas, luomiskykyinen 'veri', oli käytetty loppuun ja ihmiskunta tulisi kehittymään kohti tuhoaan.

[JJ]