• Modernin rasismin kukoistuskausi
    • Anders Retzius
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]



 
 
 
 
 
 
 
 

 

Anders Retzius (1796-1860)

Ruotsalainen Anders Retzius oli Tukholman Karoliinisen instituutin anatomian professori. Rotutkimuksessa hänet tunnetaan parhaiten ns. Retziuksen kalloindeksistä, yksinkertaisesta menetelmästä erityyppisten kallojen luokittelemiseksi. Se korvasi Johann Friedrich Blumenbachin silmännvaraiseen arviointiin perustuneen menetelmän, johon oltiin yleensä tyytymättömiä.

Retziuksen indeksi, leveys-pituus-indeksi, on kallon suurimman leveyden ja suurimman pituuden suhde kerrottuna sadalla. Retzius ryhmitteli rodut pitkäkalloisiin/kapeakalloisiin (dolikokefaaleihin) ja lyhytkalloisiin/leveäkalloisiin (brakykefaaleihin). Lyhytkalloisin luettiin ihmiset, joiden indeksi oli 80 tai enemmän. Retziuksen indeksi oli ensimmäinen kallon eri osien mitoista laskettujen indeksien joukosta. Myöhemmin myös indekseihin perustuvia luokkia lisättiin. Luokkien rajatkin vaihtelivat eri tutkijoilla.

Yleensä pitkäkalloisuutta pidettiin henkisen kyvykkyyden ja ylemmyyden tuntomerkkinä siksi, että valkoisessa rodussa ja erityisesti sen pohjoisessa (teutonisessa, germaanisessa, arjalaisessa) haarassa oltiin havaitsevinaan eniten pitkäkalloisia ihmisiä. Myöhemmin tämä teoria romahti, kun todettiin, että erityisen pitkäkalloisia ovat eskimot ja eräät afrikkalaiset heimot.

[PI]