  |
|
|
|
|
|
Rousseau, Jean-Jacques (1712 - 1778)Jean-Jacques Rousseau oli valistusajan yksi kuuluisimmista ranskalaisista ajattelijoista. Hänen yksi keskeinen perusnäkemyksensä oli se, että luonto on tehnyt ihmisen hyväksi ja yhteiskunta on tehnyt hänet pahaksi. Rousseaun mukaan luonto on tehnyt ihmisen vapaaksi ja onnelliseksi, mutta ihminen on kaikkialla orjana kahleissa. Pääteoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta Rousseau kritisoi voimakkaasti Aristoteleen näkemystä ihmisten luonnollisesta eriarvoisuudesta ja hänen oppiaan luonnollisesta orjuudesta. Rousseaun mukaan yhdelläkään ihmisellä ei ole luonnollista käskyvaltaa toisen ihmisen suhteen. Hänen mukaansa Aristoteles teki seurauksesta syyn. Rousseau perustelee asiaa seuraavasti teoksessaan:"Jokainen orjuudessa syntynyt ihminen syntyy orjuuteen, mikään ei ole sen varmempaa. Orjat menettävä kahleissaan kaikki, yksinpä halunkin päästä niistä irti,... Jos siis on olemassa luonnostaan orjia, niin johtuu se siitä, että on ollut orjia vastoin luontoa." Syynä orjuuteen ei ollut joiden henkilöiden luonnollisuus orjuuteen, vaan väkivalta. Rousseun mukaan ihmiset syntyvät vapaina ja heidän vapautensa kuuluu ainoastaan heille. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta määrätä sitä. Orjuus merkitsee Rousseaulle luopumista ihmisyydestä, jota ei mikään voi korvata. Rousseau kumoaa myös Aristoteleen näkemyksen sotavankien orjuuttamisen oikeudesta. Hänen mukaansa sodassa on kysymys valtioiden välisistä suhteista, jolloin yksityiset henkilöt ovat ainoastaan sattumalta vihamiehiä. Sodassa tavoitteena on vihollisvaltion murskaaminen, joka voidaan saavuttaa joskus myös tappamatta ainoatakaan sen jäsentä. Sota ei Rousseaun mukaan anna oikeutta muuhun kuin siihen, mikä on tarpeen sen päämäärän saavuttamiseksi. Se ei anna oikeutta teurastaa voitettuja kansoja eikä tehdä heistä orjia. Näkemys sodan mukaanaan tuomasta orjuuttamisoikeudesta on kaikkiaan järjetön. Rousseaulle "orjuus ja oikeus ovat toisilleen vastakkaisia; ne tekevät toisensa tyhjiksi". |