  |
|
|
|
|
|
Aristoteles orjuudestaAristoteles (384-322 ekr.) oli Antiikin monipuolisin filosofi ja tiedemies, jonka tuotanto käsittelee lähes kaikkia tieteenaloja. Aristoteleen valtiofilosofian mukaan ihminen on luonnostaan sosiaalinen olento, joka saattoi ainoastaan yhteisön jäsenenä täysin kehittyä ihmisenä. Hänen mukaansa valtion kansalaisten lukumäärä on huomattavasti pienempi kuin sen asukkaiden määrä, sillä näistä suuri osa on orjia ja ulkomaalaisia. Aristoteles, jonka aikakautena talouselämä perustui orjatyöhön, kehitti opin luonnollisesta orjuudesta. Sitä on pidetty orjuuteen perustuvan yhteiskunnan klassisena puolustuksena. Aristoteles torjui mm. sofisti Alkidamaksen näkemyksen, että luonto ei ole tehnyt ketään orjaksi. Aristoteleen mukaan luonto oli määrännyt tietyt henkilöt orjuuteen. Ihmisen orjuuttaminen saattoi Aristoteleen mukaan olla oikeudenmukaista silloin, jos on ihmisiä, jotka soveltuvat puutteellisen järkensä takia vain välineeksi. Teoksessaan Politiikka hän perustelee kantaansa seuraavasti: "Se, joka kykenee ajattelukykynsä perusteella näkemään edeltä käsin, mitä on tehtävä, on luonnostaan hallitsija ja luonnostaan käskijä, ja se, joka kykenee ruumiillisesti tekemään nämä asiat, on hallittu ja luonnostaan orja." Hänen mukaansa "luonto on halunnut tehdä vapaat ja orjat ruumiiltaan erilaisiksi".
Sota oli antiikin aikana yleisin keino hankkia orjia. Aristoteleen mukaan "orjien oikeudenmukainen hankkiminen on eräänlaista sodankäyntiä tai metsästystä". Mutta tavoitteena ei kuitenkaan tullut olla kaikkien sotavankien orjuuttaminen, vaan orjuus on niiden kohtalo, "jotka ansaitsevatkin olla orjia". Espanjalainen historioitsija Juan Ginez de Sepulveda (1490-1574) pyrki Aristoteleen argumentointia hyväksikäyttäen perustelemaan intiaanien fyysistä ja psyykkistä alempiarvoisuutta ja orjuuttamista. Valistusajan yksi kuuluisimmista ranskalaisista ajattelijoista Jean-Jaques
Rousseau (1712-1778) puolestaan kritisoi voimakkaasti Aristoteleen
näkemyksiä luonnollisesta orjuudesta.
|
