• Rasismi nykyajan ongelmana
• Kulutuksen kehitys

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Kulutuksen kehitys

Yhteiskuntarakenteen muuttuessa ja teollisuuden entisestään kehittyessä myös kuluttajan asema alkoi hahmottua. Hänestä tuli se, joka piti teollisuuden hengissä ja jonka suosiota tavoiteltiin yliampuvin mainoslausein. Kun ihmisillä toisen maailmansodan jälkeen teollistumisen seurauksena alkoi olla enemmän rahaa käytettävissään, teollisesti valmistettujen tuotteiden markkinat kasvoivat. Lapsille piti antaa kaikki, mitä itsellä ei ollut koskaan mahdollisuutta saada. Rahan ja tavaran virran elpyminen ja kulutuksen kiihtyminen antoivat mahdollisuuden häivyttää sodan varjoja ja kuva ihmisen persoonasta ja sosiaalisesta asemasta välitettiin muille ostettujen tavaroiden kautta ja kulutusvalinnat tehtiin pönkittämään omaa egoa.

Asia on vielä nykypäivänäkin näin, etenkin nuorten kohdalla jopa enenevässä määrin. Yhä kasvava tuotevalikoima ja elämäntyylien kirjo antavat mahdollisuuden yhä suurempaan

individualismiin. Markkinavoimat käyttävät sumeilemattomasti hyväkseen nuorten tarvetta kuulua joukkoon, mutta olla silti oma persoonansa. Lamasta huolimatta nuoret käyttävät enemmän rahaa kuin koskaan ja ovat omaksuneet vanhempiensa kulutusvimmaisen elämänasenteen. Ne nuoret, joilla on rahaa, ostavat merkkivaatteita, elektroniikkaa, matkustelevat ja saavat nautintoa laatutietoisuudesta. Heillä on varaa käyttää lehdistöstä lainattua lausahdusta "Minä voin maksaa kahvistani tai oluestani hieman enemmän, jos paikka miellyttää."

Ne nuoret, joilla ei ole rahaa, kiertävät kirpputoreja ja pyörivät kuluttamisen ympärillä aivan samalla tavalla kuin varakkaammatkin, mutta pienemmällä budjetilla. Kaupoissa kiertely on mukavaa ajanvietettä, ja keskustan ihmisvilinässä voi ottaa millaisen identiteetin ikinä tahtoo. Oma pukeutumistyyli on nuorelle tärkeä viestimiskeino ja laumatunnus. Valitsemalla itse, millaisen kuvan persoonastaan ympäristölleen antaa, tuntee paremmin hallitsevansa sen reaktioita. Ja uuden tavaran ostopaikasta, hinnasta ja ostoretkellä nähdyistä ihmisistä riittää hyvin jutunjuurta. Vaikka kahdella ihmisellä ei paljon yhteisiä nimittäjiä olisikaan, todennäköisesti molemmat käyvät shoppailemassa silloin tällöin.

Vanhemmat vauraat eivät enää pröystäile muskeliveneillä (se oli 80-luvulla), vaan satsaavat laatuviineihin ja "hillityn kalliiseen eleganssiin". Vähemmän varakkaat haaveilevat kuluttamisesta ja säästävät rahaa suurempia elämänlaatua kohottavia investointeja varten. Vaikka lama köyhensi ihmisiä, se ei kuitenkaan muuttanut pohjimmaista asennetta kuluttamista kohtaan. Se on edelleenkin persoonan muodostaja, unelmien kohde ja hyvän elämän mitta. Nyt vain kulutetaan eri tavalla; pikkurihkama ja etelänmatkat ovat ehkä muuttuneet pidemmän tähtäimen hankinnoiksi.
 

Ympäristövaikutukset

Tavallinenkin kansalainen tietää tiedotusvälineitä seuraamalla jonkinlaisen huolen luonnon kestävyydestä heränneen. Luonnonsuojelu mielletään periaatteessa hyväksi asiaksi, mutta käytännön toteutus unohdetaan - ainakin uuden auton ostamisen ajaksi. On ristiriitaista, että koulussa pyydettäessä luonnonsuojelua kannattavat nostamaan kätensä, valtaosa tekee sen, mutta koulun kellojen soidessa syöksyy kaupungille shoppaamaan ja jatkaa sen kummemmin murehtimatta vanhempiensa tallaamaa tietä. Vanhempi väki välttää luonnonsuojelua, koska "siihen ei ole varaa".

Luonnonsuojeluinvestoinnit koetaan markkinataloutta heikentäviksi - ja markkinataloushan on pidettävä pyörimässä hinnalla millä hyvänsä. Ihmettelemme vain, mikä on tämä jumalainen markkinatalous, jota ruokimme kaiken aikaa. Maalaisjärjellä ajatellen talous on olemassa ihmistä varten, eikä päin vastoin. Kukaan ei vain tunnu muistavan sitä. Niinpä kulutamme, kulutamme, kulutamme..

Maailmanlaajuinen kulutusihanne on paljolti amerikkalaisvaikutteinen. Keskivertojenkki tuottaa 4 kiloa ongelmajätteitä päivässä, juo enemmän limua kuin vettä, käyttää tunnissa sen verran energiaa kuin 7,7 dynamiittikilon räjähdyksessä, ajaa autolla keskimäärin 48 km päivässä ja syö joka päivä teelusikallisen synteettisiä maku-, säilöntä- ja väriaineita.

Viime aikoina on puhuttu paljon uusiutumattomien luonnonvarojen hupenemisesta. Se ei ole ihme, kun ajattelee esimerkiksi kaikkien tutkielman alkuun lueteltujen tavaroiden valmistamista. Sen sijaan, että ihmiset kierrättäisivät materiaaleja, hankkisivat tavaroita kimpassa tai lainaisivat tavaroita toisilleen, he kuluttavat energiaa ja raaka-aineita valmistaessaan turhia tuotteita ja raataessaan saadakseen muun valmistamaan turhan tuotteen.

Kulutushyödykkeiden hävittäminen on ongelma sinänsä. Muovi ja metalli eivät maadu, ja kierrätystä on niiden osalta valitettavan vähän. Kuitenkin suurin osa kestokulutushyödykkeistä on valmistettu juuri näistä raaka-aineista. Metsät ja vesistöt nähdään nekin tuotantolaitosten tapaisina, jotka tuottavat aineellista hyötyä ja työpaikkoja. On mielenkiintoista lukea laskelmia, jotka osoittavat esimerkiksi luonnontilaisen metsän taloudellisen hyödyn olevan yllättäen suurempi, kuin jos metsä hakattaisiin. Jos ajatus luonnon ja muiden eliöiden elämän itseisarvosta tuntuu naiivilta, rationaalisen länsimaisen ihmisen kannattaisi miettiä omia hyötynäkökohtia uudelleen.
 

Shoppailuviettiteoria

Ennen muinoin ihmisen oli henkiinjäämisensä kannalta edullista kerätä mukaan kaikki mahdollinen tavara ja säilöä se. Sitähän saattoi joskus vaikka tarvita. Nykyajan ihmiselle tavaroiden hankkiminen on tehty hyvin helpoksi. Supermarketissa voi poimia viikon eväät siististi vakuumipakattuina varttitunnissa. Tämä ei kuitenkaan riitä täyttämään ihmisen aivoissa henkiinjäämisvälineiden hankintaa varten syntynyttä tarvetta. Tämän vuoksi ihminen välttämättömät ruokaostokset tehtyään harhailee kaupungilla katselemassa, josko sieltä löytyisi "jotain kivaa". Tämä rasittaa kukkaroa ja ympäristöä. Ehdotammekin, että kaupoista saisi jälleen ostaa omaan tonkkaan, munia omaan kennoon ja ryynejä omaan pussiin. Pussien ja purnukoiden kanssa pelaaminen säästää luontoa (kertakäyttöisyys vähenee) ja tyydyttää shoppailuvietin turhaumaa.

Kirsti Jyrkkä ja Silja Pesonen
Madetojan musiikkilukio