  |
|
|
|
|
|
Suomalaiset ja "mongoliväite" Useat
ulkomaiset rotututkijat luokittelivat suomenkieliset suomalaiset 1800-luvulla
ja 1900-luvun alussa mongoliseen rotuun. Suomessa tämä ns. mongoliväite
koettiin kiusallisiksi. Siihen oli kaksi syytä. Rotuteorioissa mongolista
rotua oli vanhastaan pidetty alempiarvoisena kuin kaukasialaista rotua.
Kehitysopillisten katsomusten vakiinnuttua mongoleja ryhdyttiin pitämään
kehityksessä jälkeenjääneenä rotuna. Sortokauden
jälkeen mongolisuus yhdistettiin venäläisyyteen. Kansalaissodan
jälkeen siihen yhdistettiin kommunismi, "punaisuus". Tilannetta pahensi
se, että suomenruotsalaisten ja ruotsinruotsalaisten keskuudessa levisivät
J.A. Gobineaun opit germaanisen
rodun ylemmyydestä.
Kun suomalainen rotututkimus eli lyhyen kukoistuskautensa 1920- ja 1930-luvulla, oli sen yhtenä tavoitteena vastata mongoliväitteeseen. Suomalaiset fyysiset antropologit ja rotututkimuksen harrastajat vastasivat siihen eri tavoilla. Eräät vakuuttelivat, että ongelmaa ei ole, koska kukaan "merkittävä" antropologi ei enää väitä suomalaisia mongoleiksi. Näin arveli mm. lääkintöneuvos F.W. Westerlund. Saman kannan omaksui anatomian professori Yrjö Kajava. Muutamat tutkijat ajattelivat, että jos jonkun Suomessa oli oltava mongoli, niin olkoon se saamelainen, jonka kautta mongolista rotuaineista oli voinut välittyä myös suomalaisiin. F.W. Westerlund pohdiskeli tällaista mahdollisuutta, ja samoin päätteli Suomen tiedeakatemin antropologisen toimikunnan puheenjohtaja J.J. Karvonen, jonka mukaan "satu" suomalaisista mongolien kirjoilla oli käynyt mahdottomaksi ylläpitää. Karvonen kirjoitti, että "korkeintaan voisi sanoa, että osassa suomalaisia on sikäli mongolista ainesta, mikäli ne ovat sekoittuneet lappalaisiin." [PI] |