• Rasismi - Vääristyneitä tavoitteita ja sopeutumisongelmia - Teemu Palokangas

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Rasismi - Vääristyneitä tavoitteita ja sopeutumisongelmia

Rasismi ja sen tiedostaminen ei ole kuitenkaan mikään uusi ilmiö. Jo ennen ajanlaskumme alkua Rooman valtakunnassa vaikuttanut suuri poliitikko, filosofi ja kirjailija Cicero on puhunut rasismia vastaan. Hän on sanonut: "Ne, jotka väittävät, että meidän on rakastettava omia maanmiehiämme eikä vierasmaalaisia, hajottavat ihmiskunnan veljeyttä, mikä taasen johtaa hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tuhoon."

Ciceron ajatuksessa on varmasti perää, asia vain ei ole niin kovin yksinkertainen. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ulkomaalaiskysymys ei pyöri sen ympärillä, rakastammeko me ulkomaalaisia vai emme. Tärkeitä ovat sen sijaan poliittiset ja taloudelliset kysymykset, vasta niiden jälkeen kysytään yksittäisten ihmisten asenteita.

Asenteet rasismia kohtaan jakaantuvat kahden ääripään välille. Toisaalta voi nähdä televisiossa oululaisen Mikael Aallon kävelevän natsipuvussa nahkapäiden ympäröimänä Oulun keskustassa etsien "mutiaisia hakattavaksi". Toisaalta voi lukea Kalevan nuortenpalstaa Pressiteekkiä, jossa "YX GIMMA -85" ja vastaavat nimimerkit kysyvät: "Mix ulkomaalaisii pitää vihata ja haukkuu, kun ne on ihan kivoi?" Virallisemmin ääripäät voidaan nimetä äärimmäiseksi rasismiksi ja sitä vastaan kehittyneeksi anti-rasismiksi.

Ääriasennoitumisen huonona puolena on se, että oman kannan alkuperäinen syy hämärtyy. Voidaan puhua rasismista vääristyneenä tavoitteena, jota on selvennetty seuraavassa kuvassa.

esim. kaikki ulkomaalaiset ovat mallikansalaisia ja heitä on kohdeltava sen mukaan:

Yksilö ja hänen arvonsa

Yksilön pyrkiessä kohti tavoitearvoaan, on kyse terveestä pyrkimyksestä. Tavoitearvon perusteella tehty uusi tavoite voi kuitenkin olla pahasti vääristynyt, sillä siinä yksilön oma järjenkäyttö on vain välillisesti mukana. Asenteen vääristymä voi tehdä varovaisesti ulkomaalaisiin suhtautujasta kiihkorasistin tai optimististä ajattelemattoman anti-rasistin. Tällaista suhtautumista esiintyy paljon varsinkin nuorten keskuudessa. Äärisuhtautujilla on monesti pohjimmiltaan paljon vähemmän sanottavanaan kuin niillä, joiden kanta ei ole selvä. Kiihkoilijoiden tapa näyttää mielipiteensä on vain huomattavasti näkyvämpi.

On kuitenkin tärkeää huomioida se, että asennoituminen ulkomaalaisiin noudattelee suuressa määrin ns. gaussin käyrää. Valtaosa ihmisistä kuuluu neutraaliin osa-alueeseen. Heidän mielipiteensä voivat heilahdella puolin ja toisin. Vallitsevat trendit muuttavat tätä jakaumaa hienoisesti koko ajan. Positiivisena muutoksena voidaan nähdä se, että ihmiset ovat yhä varmempia mielipiteistään, ja yhä useammin mielipiteet ovat rakentavasti ulkomaalaismyönteisiä. Tämän muutoksen rinnalla tapahtuu myös toinen, negatiivisempi muutos. Ääriliikkeet kasvattavat kannatustaan ja ovat yhä näkyvämmin esillä. Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa, joissa yhteiskunnan tasolla erityisesti pakolaisiin on suhtauduttu suopeammin, on tuon tuostakin levottomuuksia. Kahakoita on paitsi niinsanottujen isänmaallisten ja ulkomaalaisten välillä, myös rasistien ja heidän vastustajiensa välillä. Suomessa ollaan mahdollisesti menossa samaan suuntaan, kun rajat aukeavat ja ulkomaalaisten määrä lisääntyy. Tästä on jo näyttöäkin. Joensuun rasistien aktiivinen toiminta on ollut tiedotusvälineissäkin paljon esillä.

Tällä hetkellä ei liene aivan perätöntä väittää, että suurin osa suomalaisista ei ole juuri ollut tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Häviävän pieni osa on niitä, jotka tuntevat jonkun ulkomaalaisen. Siksi on kai luonnollista, että varsinkin nuoret ilmentävät perittyjä asenteita. Omakohtaisen kokemuksen puuttuessa on helpompi omaksua vanhempiensa tai läheistensä asenne, kuin asettua sitä vastaan.

Syy siihen, miksi suvaitsevaisuus ja rasismi ovat olleet julkisissa keskusteluissa viime aikoina paljon esillä, ei ole varmasti yksiselitteinen. Cicero puhuu rasismista ihmiskunnan veljeyden hajottajana. Ehkä lisääntynyt keskustelu johtuu tietoisesta veljeyden lisäämisestä. Eurooppa integroituu, rajat aukeavat ja tiedotusvälineet mahdollistavat reaaliaikaisen yhteyden mihin maailmankolkkaan tahansa. Teknologia rakentaa perustuksia todelliselle maailmankansalaisuudelle. Ongelmaksi muodostunee se, haluammeko me veljiksi ja maailmankansalaisiksi. Tämä ongelma on vaikuttamassa osaltaan suvaitsevaisuus-keskusteluun ja ihmisten epätietoisuuteen.

Toinen tekijä lienee postmoderni yhteiskuntamme. Tästä jälkiteollisesta vaiheesta kirjoittaa Kalevassa 18.2.1997 Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra Risto Haulos. Hänen mukaansa ajalle tunnusomaista on "elämän muuttuminen mosaiiikkimaiseksi tai sirpaleiseksi." Leimaavaa on myös perheiden pirstoutuminen. Ydinperhe on yhä harvinaisempi. Tästä voidaan päätellä, että ihmisten on etsittävä uusia arvoja vanhojen, pirstoutuneiden tilalle. Yksi näistä vahvistuvista arvoista on suvaitsevaisuus. Äärimmilleen vedettynä voidaan ajatella, että ihminen etsii katoavan perheen tilalle Ciceron mainitsemaa ihmiskunnan veljeyttä, jättimäistä uusperhettä. Kuten perheenjäsenten välillä, myös eri kansallisuuksien välillä on eripuraa. Tämä ilmenee rasismina, joka tuntuu siis olevan ainoastaan sopeutumisongelma. Se, miten pitkälle rasismi kitketyy ajan myötä, on hieman epäselvää.

Cicero puhuu rasismista hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden tuhoajana. Tämä on ehkä hieman vanhentunut käsitys, vaikka osittain tottakin. Oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden toteutuminen riippuu niin monista muistakin asioista. Pohjimmiltaan suurin vaikuttaja on tietysti ihminen itse, mutta yhteiskunta haluaa lainsäädännön ja politiikan keinoin ohjailla yleistä toimintatapaa.

Kauan pinnalla ollut suvaitsevaisuuskysymys on varmasti aiheellinen. Valtioiden rajat hämärtyvät ja maailma muuttuu ainakin mielikuvien tasolla yhtenäisemmäksi ja pienemmäksi alueeksi. Muutos herättää ilman muuta keskusteluja ja rasismikysymys on yksi tärkeimmistä. Rasismi ilmenee yhä selkeämmin ääriliikkeiden kasvattaessa kannatustaan. Totta on kuitenkin se, että suhteet ulkomaalaisiin ovat suomalaisille vielä suhteellisen vieraita. Asenteet syntyvät siis ilman varsinaista kokemuspohjaa. Ne voivat olla perittyjä asenteita tai jostain syystä vääristyneiden tavoitteiden synnyttämiä harhakäsityksiä. Rasismin ilmeneminen voi olla myös seurausta postmodernin yhteiskuntamme uudistuvista arvoista. Viisainta kaikkien muutosten keskellä on varmasti säilyttää oma järki, eikä lähteä mukaan äärimmäisyyksiin, joista ei juuri rakentavaa hyötyä ole. On viisaampaa vaikuttaa ja sopeutua muutoksiin ja hyötyä niistä, kuin kiihkoilla puolesta tai vastaan. Kuten Tansanian presidentti Julius Nyerere on sanonut: "Kansakunta, joka kieltäytyy oppimasta vieraista kulttuureista ei ole muuta kuin idioottien ja hölmöjen kansakunta". Älkäämme olko sellaisia.

Teemu Palokangas