• Vietnamin venepakolaiset
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

 
 
 
 
 
 
 
 

 

Vietnamin venepakolaiset

Tuhannet ihmiset lähtivät Vietnamista pyrkiäkseen asettumaan johonkin muualle. Nämä "venepakolaiset" olivat merirosvojen, myrskytuulien ja Vietnamin naapurivaltioiden armoilla ajelehtivia ihmisiä, joiden hätä oli varmasti aito ja todellinen. Tilannetta kuitenkin pyrittiin häikäilemättä käyttämään poliittisena lyömäaseena Vietnamin Sosialistista Tasavaltaa vastaan. Läntiset tiedotusvälineet ja niiden taustalla olevat poliittiset tahot totesivat huomattavasti tarkoituksenmukaisemmaksi kuvata vain näiden ihmisten hädänalaista asemaa ja kokemuksia kuin pyrkiä selvittämään tämän vakavan ongelman taustaa. Kuitenkin pakolaiskysymystä voidaan lähteä selvittämään vain kiinnittämällä huomiota ongelman syihin.

Päävastuun syntyneestä tilanteesta kantavat Yhdysvallat ja muut länsivallat sekä Kiina, jotka järjestelmällisesti toimivat maastamuuttajien virran paisuttamiseksi, kylvämällä säännöllisillä radiolähetyksillään pelkoa, ennakkoluuloja ja vääriä odotuksia tuhansien vietnamilaisten keskuuteen. Maastamuuttajat eivät paenneet poliittista, yhteiskunnallista tai rodullista sortoa. He muuttivat pois vuosikymmeniä kestäneen sodan runtelemasta synnyinmaastaan äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Jyrkkä yhteiskunnallinen muutos, yhteiskunnallisen aseman lasku, sopeutumattomuus uusiin oloihin, ennakkoluulot, vaikeat taloudelliset olot, työttömyys ja halu hakeutua maasta jo aikaisemmin muuttaneiden sukulaisten luo sekä läntisten tiedotusvälineiden ja Kiinan propaganda ovat eräitä niistä tekijöistä, jotka saivat tuhannet ihmiset muuttamaan Vietnamista.

Historiallista taustaa

Miltä tilanne näytti Vietnamissa historiallisena huhtikuun 30. päivänä vuonna 1975, jolloin Saigon ja koko Etelä-Vietnam vapautettiin kokonaan, mikä päätti 30 vuotta jatkuneen sodankäynnin? Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1945 maa oli rauhantilassa, mikä sekin on sittemmin osoittautunut suhteelliseksi.Vuosikausien ajan jokainen vietnamilainen eli peläten jatkuvasti talonsa, puutarhansa tai lapsiensa päälle putoavia pommeja ja kranaatteja, paikallisia palkkasotilaita tai vieraita joukkoja, jatka tulivat tappamaan, polttamaan ja raiskaamaan. Vihdoinkin he pystyivät elämään rauhassa omistautuen rauhanomaiselle työnteolle.

Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1859 maasta tuli vapaa ja itsenäinen oltuaan 116 vuoden ajan ranskalaisten ja sitten amerikkalaisten siirtomaaherruuden alla. Tärkeää on myös, että ensimmäistä kertaa vuoden 1954 jälkeen maan etelä- ja pohjoisosa olivat jälleen yhdistyneet. Rauha, itsenäisyys, jälleenyhdistyminen ja vapaus liikkuttivat vietnamin kansaa noina historiallisina päivinä.

Ihminen ei kuitenkaan elä vain tunteillaan. Noiden sotavuosien jälkeen maa oli pelkkää raunioiden ja kärsimysten kenttää. Otan esille muutamia esimerkkejä havainnollistaakseni tilannetta. Pelkästään Etelä-Vietnamissa 15 000 kylästä tuhottiin 9 000 kylää. Pohjoisessa vahingot eivät olleet sen vähäisempiä. Vietnamin alueelle pudotettiin 14 miljoonaa tonnia räjähteitä, joista aiheutui noin 25 miljoonaa pommikraateria, eikä monillakaan alueilla jäänyt yhtään kattoa ehjäksi. Noin miljoona karjaeläintä teurastettiin; Yhdysvaltojen sodanjohto noudatti ranskalaisten upseerien aloittamaa käytäntöä tarkoituksenaan saattaa maaseudun väestö nälänhätään. Aineelliset vahingot eivät ole kuitenkaan sotien ainoita seuraamuksia. Vielä vakavampia ovat inhimilliset menetykset ja sotien aiheuttamat yhteiskunnalliset ja henkiset tuhot.

On ymmärrettävää, minkä takia vapautuksen päivänä Etelä-Vietnamissa oli 
- yli miljoona työtöntä, 
- satoja tuhansia prostituoituja ja huumausaineiden orjia, 
- kymmeniä tuhansia rikollisia, 
- miljoona tuberkuloosin uhria, 
- useita satoja tuhansia sukupuolitaudeista kärsiviä ja 
- neljä miljoonaa lukutaidotonta henkilöä

Niille, jotka eivät näissä vaikeissa olosuhteissa olleet kiinnostuneita sodan runteleman maansa jälleenrakennustyöstä, ainoa ulospääsytie tilanteesta oli siirtyminen johonkin muualle asumaan.

Maastamuuttajat

Ensimmäinen näiden pitkien sotavuosien muuttotulva ajoittui vuoteen 1954. Geneven sopimuksen mukaan ranskalaiset joukot uudelleenryhmittyivät 17. leveyspiirin eteläpuolella. Noin 800 000 ihmistä seurasi heitä etelään; sotilaita, poliiseja, virkamiehiä ja kauppiaita. Suuri osa muuttajista oli katolilaisia. Katolilaisten muuttoon johtaneen kampanjan poliittisena tavoitteena oli turvata Etelä-Vietnamin hallintoa johtaneelle katolilaiselle Ngo Dinh Diemille kansan tukea sekä poliittisella että sotilaallisella tasolla. Etelään muuttaneiden katolilaisten tehtävänä oli toimia amerikkalaisten rahoittaman, varustaman ja kouluttaman armeijan runkona. Loput muuttajista sijoitettiin strategisesti tärkeille alueille.

Vuonna 1973 allekirjoitetun Pariisin sopimuksen jälkeen Thieun hallituksen kukistumista pelkäävät amerikkalaiset laativat suunnitelman satojen tuhansien ihmisten evakuoimiseksi. Tämän uuden muuttoaallon tehtävänä oli toimia tekosyynä kampanjalle Vietnamin vallankumoushallituksen saattamiseksi epäilyksen alaiseksi ja pohjan luomiseksi ulkomailla toimiville oppositioliikkeille ja jopa pakolaishallitukselle. Thieun hallituksen nopea kaatuminen ja vallankumouksellisten voimien äkillinen voitto jättivät amerikkalaisille hyvin vähän aikaa suunnitelman toteuttamiseksi. Noin 150 000 ihmistä siirrettiin maasta täydellisessä epäjärjestyksessä. Pakolaistulvaan kuului useita kenraaleja ja muita armeijan upseereita, jotka olivat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, poliittisten puolueiden sekä uskonnollisten lahkojen johtajia, rikkaita kauppiaita, sekä ennen kaikkea ihmisiä, joilla ei olisi pitänyt olla mitään syytä paeta, mutta jotka joutuivat paniikin valtaan amerikkalaisten psykologisen sodankäynnin asiantuntijoiden levittäessä huhuja joukkomurhista, verilöylyistä, pakkotyöstä ja pakkoavioliitoista nuorten tyttöjen ja sotilaiden välillä ja niin edelleen.

Pakolaistulva tuli ennenkaikkea Kaakkois-Aasian maiden rasitukseksi. Rikkaiden maiden hallitukset, ennen muuta USA:n hallitus valikoi vain parhaiten koulutettuja henkilöitä pakolaisten joukosta, jättäen loput muiden huoleksi.

Muuttajien osalta tapahtumien kulku oli seuraava: Rikas kauppias haluaa lähteä Vietnamista. Huomattavaa käteissummaa vastaan maanalainen järjestö kuljettaa hänet ja hänen perheensä satamakaupunkiin, jossa heidät piilotetaan johonkin aamulla merelle lähtevistä veneistä. Merellä he siirtyvät suurempiin laivoihin, jotka kuljettavat heidät naapurimaihin. Sivistyneistön, erityisesti teknistä ammattitaitoa omaavien ei tarvinnut maksaa matkastaan mitään, koska tavoitteena oli synnyttää "aivovuotoa" Vietnamista ulos.

Tutkittaessa maastamuuttoa huomaamme sen aiheuttaneen kahden tyypin ongelmia: 
1) Poliittiset ongelmat: kuka on vastuussa aiheutuneesta inhimillisestä kärsimyksestä? Mistä on kysymys kansainvälispoliittisesti? 
2) Humanitaariset ongelmat: miten vähentää maastamuuttoon liittyviä inhimillisiä ongelmia parhaalla mahdollisella tavalla?

Sitoumuksistaan huolimatta Yhdysvallat ei milloinkaan osallistunut tuhotun maan jälleenrakentamiseen. Vaikeiden luonnononnettomuuksien edelleen pahennettua Vietnamin tilannetta länsivallat ja Kiina eivät halunneet auttaa tuhojen korjaamisessa ja niiden aiheuttamien yhteiskunnallisten ongelmien lievittämisessä. Vastuu pakolaisista kuuluu siis ennen kaikkea USA:lle ja Kiinalle.

Vietnamin hallitus ei pakottanut ketään lähtemään maasta. Eikä se myöskään pidätellyt ketään, joka halusi lähteä. Pakolaisten lähtö, joukossa lääkäreitä ja insinöörejä, aiheutti luonnollisesti vaikeuksia Vietnamin taloudelle ja koko yhteiskunnalle.

Elina Lahti

LÄHDE: Suomi-Vietnam-seura ry:n julkaisu "Maastamuuttajat"