Miten on mahdollista, ettei niillä jotka hoitavat näitä asioita vuodesta toiseen ole minkäänlaisia vastauksia. Kysymyksiä heillä sitä vastoin on aina. Samoja kysymyksiä kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen... Ja minä istun heidän selkänsä takana, tai heidän sivullaan sillä aikaa kun he tuijottavat koneeseen. Ehkä he eivät uskalla katsoa minuun. Jos he katsoisivat minuun, heidän olisi pakko alkaa keksiä vastauksia, eikä vain kysymyksiä." 

Turvapaikanhakija "Josef" Ann-Christine Marttisen kirjassa Lasku, pakolaisnuorten elämää Suomessa 

"...muutama vinkki, puhelinsoitto tai muu pienikin apu kynnyksen ylittämiseen voi pelastaa nuoren ihmisen elämänkulun. Hän ei eksy vieraan byrokratian viidakkoon, vaan pääsee muiden ikäistensä tavoin itse jatkamaan asioidensa hoitoa oman kapisiteettinsa mukaisesti." 

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anja Forssén Laskussa 

 

[Ensimmäinen]   [Viimeinen]