• Saamelaiset
    • Saamelaiskulttuurin murros sodan jälkeen

      •  
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

 
 
 
 
 
 
 
 

 

Saamelaiskulttuurin murros sodan jälkeen 

Toinen maailmansota, saamelaisten joutuminen evakkoon ja Lapin jälleenrakentaminen muuttivat rajusti Suomen saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria. Samalla lailla kuin saamelaisalue jälleenrakennettiin kokonaan suomalaiseksi, suomalaisten tyyppitalojen mittojen mukaan, alkoivat suomalaiset ihanteet ja arvot näkyä saamelaisten arkipäivässä. 

Muutos näkyi pukeutumisessa, suomalaisten tarvekalujen hankkimisessa ja suomen kielen käytössä. Tärkeimpiä evakkoajan tuomia vaikutteita elinkeinoissa oli maanmuokkauksen ja -viljelyn läpimurto esimerkiksi Tenolla. Jälleenrakennus totutti saamelaiset ansiotyöhön. Yhdessä rahatalouden ihanteiden kanssa se johti saamelaisten elinkeinopohjan murtumiseen ja maatalouden ihannoimiseen poronhoidon kustannuksella.

Suurimpia tekijöitä saamelaisten sulauttamisessa oli koululaitos. Vuoden 1946 oppivelvollisuuslaki lakkautti vanhan katekeettajärjestelmän, jossa saamenkielen taitoiset opettajat olivat kiertäneet erämaissa asuvien oppilaiden luona. Syrjäalueiden asukkaat velvoitettiin lähettämään lapset kuntakeskusten kouluihin. Suuret koulukeskukset, asuminen asuntoloissa sekä suomeksi annettu, suomalaisen kulttuurin arvoja korostava opetus vieroittivat saamelaislapsia tehokkaasti omasta taustastaan ja kulttuuristaan.

Sota-aika toi mukanaan myös saamelaisten kannalta myönteisiä seurauksia. Toisen maailmansodan syttyminen oli ollut myös kansalliskiihkoisen ja rasistisia piirteitä saaneen politiikan haaksirikko. Sodan jälkeen käsitykset ihmisarvosta sekä pienten kansojen ja vähemmistöjen oikeuksista vahvistuivat. YK:n peruskirjassa kiinnitettiin vakavaa huomiota alkuperäiskansojen oikeuksiin.
  
Sota-aika ja erityisesti saamelaisten joutuminen evakkoon Keski-Pohjanmaalle viritti saamelaisissa myös yhteistunnetta ja kansallista ajattelua. Ennen sota-aikaa Suomen neljä saamelaisryhmää olivat eläneet suhteellisen eristäytyneinä toisistaan. Evakkoaikana saamelaiset huomasivat olevansa samaa kansaa samantyyppisine pukuineen, ajatuksineen, vieläpä kielineen. Yhteistunne johti myös järjestäytymiseen: pääsiäisenä 1945 perustettiin Keski-Pohjanmaalla Samii Litto (saamelaisten yhdistys) ajamaan saamelaisten asioita. 
[VPL]