Kolumbus ja toiseuden ongelma
Kristoffer Kolumbusta (1451 - 1506) pidetään eurooppalaisessa
historiankirjoituksessa Amerikan löytäjänä ja löytöretkien
käynnistäjänä. Kolumbus lähti elokuussa 1492 ensimmäiselle
retkelleen. Hän saapui lokakuussa 1492 laivoineen Bahamasaarille.
Kolumbus uskoi tulleensa Intian edustalla sijaitsevalle saarelle. Sieltä
matka jatkui Kuuban kautta Haitiin. Kolumbus palasi takaisin Espanjaan
huhtikuussa 1493.
Kolumbuksen kohtaamia alkuperäisväestön edustajia alettiin
nimittää intiaaneiksi ja saaria Länsi-Intiaksi. Kolumbus
kuvasi kohtaamaansa alkuperäisväestöä mm. seuraavasti:
"He kaikki kulkevat ympäriinsä yhtä alastomina kuin heidän
äitinsä on heidät maailmaan synnyttänyt". Hänen
mukaansa kaikilla miehillä oli "hyvä ruumiinrakenne, erittäin
kaunis olemus ja hyvin miellyttävät kasvonpiirteet; heidän
hiuksensa olivat melkein yhtä paksut kuin hevosen häntä
ja lyhyeksi leikatut".
Kolumbus
ei suinkaan tarkastellut alkuperäisväestöä tasavertaisina
ihmisinä, vaan hän näki heidät alusta lähtien
tulevina palvelijoina, jotka omaavat hyvän ymmärtämyksen.
Kolumbuksen mukaan "he kykenivät hyvin nopeasti toistamaan kaiken,
minkä puhuin, ja uskon, että heidät olisi helppo käännyttää
kristinuskoon, sillä näyttää, että he eivät
kuulu mihinkään lahkoon".
Laivapäiväkirjassaan Kolumbus kirjasi näkemyksensä
siitä, kuinka helppoa olisi alistaa alkuperäisväestö
espanjalaisten valtaan seuraavasti: "He eivät ole aseistettuja...,
he eivät tiedä mitään aseenkäytöstä
ja ovat jopa melko pelkurimaisia: tuhat heistä ei tarjoaisi vastusta
kolmelle meidän miehellemme..."
He olivat Kolumbuksen mielestä soveltuvia "pelto - ja muihin töihin,
jotka olisivat välttämättömiä". Samalla hän
edellytti, että he omaksuisivat espanjalaisten valloittajien tavan
asua, pukeutua vaatteisiin ja uskonnon.
Kolumbuksen välittämä kuva "uuden maailman" asukkaista
koki lyhyessä ajassa suuren muutoksen. Vaikka Kolumbukselle alkuperäisväestö
oli alusta lähtien "villejä", niin hän torjui aluksi mm.
syytökset kannibalismista. Kullan ja rikkauden tavoitteleminen ja
intiaanien vastarinta käänsivät Kolumbuksen mielipiteen
jyrkästi toiseen suuntaan. Neljännen matkansa (1502 - 1504) aikana
Kolumbus kuvasi intiaaneja kannibaaleiksi, villeiksi ja sieluttomiksi olennoiksi.
Taustalla oli Kolumbuksen halu saavuttaa tavoittamattomat rikkaudet orjakaupan
kautta.
Saksalainen tutkija ja Kolumbuksen elämänkerran kirjoittaja
Hans Koning toteaa, että Kolumbuksen ja hänen kummankin veljensä
herruutta Hisponialo saarella voidaan kuvata vain termeillä "raakuus,
kulta, terrori ja kuolema". Tätä tukee espanjalaisen papin Bartolomé
de Las Casasin (1474-1566) kertomus Kristoffer Kolumbuksen veljen Bartolomén
toimista saarella, joita Casas kuvaa kirjassaan Historia generall de las
Indias. Vuonna 1496 Bartolomé Kolumbus määräsi ensimmäiset
kuusi ihmiset poltettavaksi varoituksena muille ja rangaistukseksi siitä,
että he hautasivat maahan Kristuksen ja Neitsyen kuvat, jotka heille
oli lahjoitettu. Uruguaylainen kirjailija Eduardo Galeanon mukaan intiaanit
olivat haudanneet kuvat siinä uskossa, että uudet jumalat hedelmöittäisivät
maan, johon he olivat kylväneet maissia, maniokkia, bataattia ja papuja.
[JJ] |