• Vuosi 1492 ja rasismi
    • Vuosi 1492 ja rasismin ongelma
[Edellinen]   [Seuraava]

 

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

 
 
 
 
 
 
 
 

 

Vuosi 1492 ja rasismin ongelma

Vuosi 1492 muodostaa maailmanhistorian yhden keskeisen käännekohdan. Kristoffer Kolumbuksen (1451 - 1506) löytöretket käynnistävät prosessin, joka yhdisti pitkällä aikavälillä eri kansakunnat osaksi maailmankulttuuria ja -taloutta. Ihmiskunnan eri kansojen historiat yhdistyivät maailmanhistoriaksi. Toisaalta löytöretket olivat alkua ekspansiolle, joka johti Euroopan maailmanlaajuiseen siirtomaaherruuteen 1800-luvun lopulla. Vuosi 1492 ja Kolumbuksen nimi ovat myös erottamattomasti yhteydessä kolonialismin alkuun, alkuperäisväestön alistamiseen ja orjuuttamiseen Amerikassa ja Afrikassa sekä "ihmiskunnan historian suurimpaan kansanmurhaan" (Tzvetan Todorov).

Vuotta 1492 voidaan pitää alkusysäyksenä euroamerikkalaisen modernin rasismin synnylle. Kehityksen taustalla oli kaksi prosessia: Espanjan juutalaisten karkotus 1492 ja Euroopan löytöretkistä alkanut ekspansio.

Juutalaisten karkotus oikeutettiin yhdistämällä perinteiseen kristilliseen antijudaismiin "puhtaan veren" vaatimus. Myöhemmin sama periaate vietiin Espanjan hallitsemiin siirtomaihin, joissa ainoastaan "puhdasveriset" espanjalaiset ja heidän jälkeläisensä (kreolit) saattoivat olla hallitsevissa asemissa. Siten "veren puhtauden" periaatteesta tuli Espanjan siirtomaaalueilla ensimmäisen modernin rotu-kasti-yhteiskunnan perusta. Juutalaisten karkotuksen yhteydessä levitettiin ensimmäistä kertaa laajasti juutalaisvastaista kirjallisuutta. Se valmisteli pohjaa myöhemmin kehittyvälle modernille rasismille. 

Toinen keskeinen modernin rasismin muotoutumiseen vaikuttanut seikka oli vuonna 1492 käynnistynyt Euroopan ekspansio, jonka myötä kehittyi "moderni euroamerikkalainen rasismi" (I. Geiss). Vanhan ja uuden maailman välillä vallitsi rasismin kehityksessä monivuosisatainen työnjako. Uusi maailma luovutti reaalihistorialliset kehitysehdot rasismille, jonka ytimen muodosti transatlantinen orjakauppa. Sitä vastoin vanha maailma eli Eurooppa otti tehtäväkseen rasismin teoreettis-tieteellisen työstämisen.

Ranskalaisen tutkijan Leon Poliakovin mukaan "suuret löytöretket olivat länsimaisen mentaliteetin kehitykselle ratkaisevat". Avoin ja/tai piilevä rasismi leimasi laajalti eurooppalaisten siirtomaavaltojen väestön suhtautumista hallitsemiensa alueiden alkuperäisväestöön vuosisatojen ajan. Kolumbus kirjoitti laivakirjaansa 14.10.1492: "Viidenkymmenen miehen avulla voisin Teidän Korkeutenne alistaa heidät (intiaanit - J.J.) ja pakottaa heidät kaikkeen". Vuonna 1534 julkaistussa teoksessa "Weltbuch" todettiin Afrikassa elävän "monia ihmeellisiä ja villejä ihmisiä", joista kirjoittajan mukaan ei voida useinkaan sanoa, voidaanko heitä kutsua ihmisiksi. Tästä alistamisen ja halveksunnan asenteesta tuli Euroopan siirtomaavaltojen vallitseva näkemys Amerikan ja Afrikan alkuperäisasukkaista vuosisadoiksi.

Sen reaalisena taustana oli eurooppalaisen ekspansion sotilaallinen, kulttuurinen ja poliittisen ylivoimaisuus, joka näyttäytyi eurooppalaisten valtana ei-eurooppalaisten kansojen ylitse. Toisaalta erityisesti orjuus synnytti halveksuntaa.


Kuva: Tatu Siekkinen ja Mikko Kivelä

Eurooppalaisten valloittajien näkemys valloitettujen alueiden alkuperäisväestön jäsenistä ihmisen ja eläinten välimaille sijoittuvina olentoina muodosti kuuluisan ranskalaisen historioitsijan Tzvetan Todorovin mukaan välttämättömän henkisen edellytyksen intiaanien tuhoamiselle Amerikassa. Viidenkymmenen vuoden aikana eurooppalaisten valloituspolitiikan tuloksena tuhoutui Amerikan 80 miljoonasta asukkaasta (n. 1500) arviolta 70 miljoonaa (noin vuonna 1550). Todorovin mukaan "20. vuosisadan yhtäkään suurta joukkomurhaa ei voi verrata tämän verityön kanssa".

Siirtomaajärjestelmän luominen synnytti mukanaan 'maailmanmarkkinat' orjakaupalle. Orjien tuominen muutti täysin

Amerikan etnisen koostumuksen. Intiaanien sijaan Afrikasta tuodut mustat orjat muodostivat uudeksi yhteiskunnan pohjakerroksen. Uusi käsite "Negro" samaistettiin nopeasti "orjan" käsitteeseen. Mustien orjuuttaminen synnytti varhaisessa vaiheessa eräänlaisen kehäpäätelmän, jonka mukaan neekerit olivat orjia, koska he olivat alempiarvoisia - alempiarvoisia he olivat, koska he olivat orjia. Orjakauppa ulottui aluksi ei-kristillisiin kansoihin ja vähitellen rasistinen asennoituminen poisti kaikki moraaliset estot. Monivuosisatanen orjakauppa merkitsi hirvittäviä kärsimyksiä miljoonille afrikkalaisille. Arviolta 10 miljoonaa afrikkalaista saavutti elävänä Amerikan mantereen. Kuljetuksissa Atlantin yli kuoli arviolta 20 prosenttia afrikkalaisista, jotka oli tarkoitus myydä orjamarkkinoilla. Lukematon määrä afrikkalaisia murhattiin jo heidän vangitsemisensa yhteydessä. Arvokkaimpia orjia olivat 15 - 25 vuoden ikäiset miehet ja naiset. Usein kylän muut asukkaat surmattiin kylmäverisesti. Arviolta vuosisataisen transatlantisen orjakaupan uhrien kokonaismäärä nousee jopa 100 miljoonaan.

Englantilainen kirjailija William Howitt (1792 - 1879) kirjoitti vuonna 1838 eurooppalaisten siirtomaapolitiikasta seuraavasti: "Ne raakamaisuudet ja inhottavat ilkityöt, joita ns. kristityt rodut ovat suorittaneet maailman kaikissa kolkissa ja kaikkia kansoja kohtaan, jotka niiden on onnistunut orjuuttaa, ylittävät ne kauhuteot, joita mikä tahansa rotu, olkoonpa se miten villi ja sivistymätön, säälimätön ja häpeämätön tahansa, on suorittanut millä hyvänsä historian kaudella." Samalla tavalla asiaa arvioi esimerkiksi Saksan evangelinen kirkko maaliskuussa 1991 ottaessaan kantaa vuonna 1992 vietettyyn "Amerikan löytymisen 500-vuotispäivään" ja todetessaan seuraavaa: "Ns. löytöretki oli julma valloitus; siinä oli kysymyksessä - Etelä-Amerikan näkökulmasta katsottuna - vieraan kulttuurin invaasio, jonka seurauksena 150 vuoden aikana n. 100 miljoonaa ihmistä menetti henkensä, kansoja hävitettiin sukupuuttoon ja kulttuureja tuhottiin."

[JJ]