  |
|
|
|
|
|
AuschwitzTammikuun 27. päivänä 1945 neuvostoarmeijan joukot vapauttivat "kaikkien aikojen suurimman ihmisten tuhoamisleirin" (Auschwitzin komendantti Rudolf Höss) 7000 jäljelle jäänyttä vankia. Auschwitz oli ehtinyt toimia 1689 päivää, jona aikana murhattiin 1,1 - 1,5 miljoonaa ihmistä. SS:n murhakoneiston uhriksi joutui keskimäärin 710 henkeä joka päivä. Uhreista noin miljoona oli Euroopan juutalaisia. Sen lisäksi Auschwitzissa surmattiin mm. 75 000 puolalaista, 21 000 romania ja 15 000 neuvostoliittolaista sotavankia. Murhattujen lopullista lukua ei koskaan tulla saamaan selville.SS:n johtaja Heinrich Himmler antoi käskyn huhtikuussa 1940 rakentaa Oswiecimin kylän lähelle keskitysleirin puolalaisia poliittisia vankeja varten. Kesäkuun 14. päivänä 1940 leirille saapuvat ensimmäiset vankit. "Te ette ole saapuneet parantolaan, vaan saksalaiseen keskitysleiriin, josta ei ole muuta tietä ulos kuin krematorion savupiippu", tervehti heitä SS-upseeri Karl Fritzsch.
Kesällä 1941 Himmler totesi Auschwitzin komendantille Hössille, että "Johtaja on antanut määräyksen juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisemista" ja paikaksi oli valittu Auschwitz mm. hyvien liikenneyhteyksien vuoksi. Elokuussa 1941 Adolf Eichmann vieraili Auschwitzissa keskustelemassa tuhoamisohjelman toteuttamisesta. Rudolf Hössille ja Adolf Eichmannille oli selvää, että naisten ja lasten murhaamista ei voitu toteuttaa ampumalla, koska se olisi SS-miehillekin ollut liian suuri psyykkinen rasite. Syyskuussa 1941 surmattiin Auschwitzissa 600 neuvostoliittolaista sotavankia ensimmäisen kerran Zyklon-B:llä, jota valmisti IG-Farbenin hallinnassa ollut DEGESCH-yhtiö ja sitä toimitti IG-Farbenin alainen firma Tesch & Stabenow. Helmikuussa 1942 saapui Auschwitziin ensimmäiset juutalaiset, jotka oli määrä tappaa kaasukammiossa. Siitä alkoi Auschwitz-Birkenaussa (Auschwitz II) juutalaisten systemaattinen kaasuttaminen ja ruumiiden polttaminen. Ranskalainen tutkija ja entinen Auschwitzin joukkomurhien kyseenalaistaja Jean-Claude Pressac on osoittanut, että tuhoamiskoneiston tekniseen rakentamiseen osallistui ainakin 12 siviiliyritystä. Auschwitzin kuolemankoneisto toimii aina marraskuuhun 1944 asti. Viimeisenä suurena ryhmänä Auschwitzin murhakoneistoon joutuivat kesällä 1944 noin 450 000 Unkarin juutalaista.
Marraskuun 26. päivänä 1944 Heinrich Himmler määrää kaasukammioiden ja polttouunien tuhoamisen. SS räjäytti tammikuun 20. päivänä 1945 polttouunit II ja III ja kahta päivää myöhemmin polttouuni I:n, joka oli ollut vielä siihen asti toiminassa. Myös muut rikosten jäljet yritettiin peittää mm. polttamalla asiakirjat. Neuvostojoukkot löysivät SS:n jäljiltä vielä mm. lähes 350 000 miesten pukua, 850 000 naisten asustetta, 38 000 paria miesten ja 5 200 paria naisten kenkiä. Euroopan juutalaisten kansanmurhan ja ns. "mustalaiskysymyksen lopullista ratkaisun" olisivat olleet alkua kansanmurhapolitiikalle, joka oli tarkoitus voitoisan sodan jälkeen suunnata slaavilaisia kansoja vastaan tavoitteena "tuhatvuotisen" fasistisen vallan luominen Atlantilta Uralille. Natsijohdon piirissä oli olemassa Auschwitzin laajentamisesta Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen. Hitlerin Saksan ja sen liittolaisten tappio esti tämä fasistisen dystopian toteutumisen. [JJ] |
Helmikuussa
1941 Hermann Göring vaatii kirjeessään Himmlerille, että
Auschwitzin keskitysleirin on asetettava 8 000 - 12 000 orjatyöläistä
kemianalan suurkonsernin IG-Farbenin rakennusprojektin käyttöön.
Joulukuussa 1940 IG-Farbenin johto oli tehnyt päätöksen
rakentaa Auschwitzin lähistölle synteettisen kumin ja öljyn
tuotantolaitoksen. Projektin mittavuutta kuvaa se, että tehtaan arvioitu
energiankulutus olisi ollut suurempi kuin koko Berliinin. IG-Farbenin ja
SS:n välille syntyi yhteistyösuhde. IG-Farben oli valmis investoimaan
IG-Auschwitziin 900 miljoonaa valtakunnan markkaa ja SS takasi orjatyövoiman.
Auschwitz laajeni nopeasti IG-Farbenin orjatyövoimaleirinä vuoden
1941 aikana. IG-Farbenin tarpeita varten perustettiin Auschwitzin yhteyteen
oma keskitysleiri Monowitz (Auschwitz III).
