  |
|
|
|
|
|
Rasismi ja sotaKun kansojen voimavarat ensimmäisessä maailmansodassa organisoitiin ennennäkemättömään surmaamiseen, organisoitiin myös keskitetty valtiollinen sotapropaganda. Joukkotiedotuksen kaikki silloinen taito ja välineistö alistettiin totaalisen sodan päämäärille; omien siviilien ja sotilaiden taistelutahdon lujittamiseen.Kun Saksa oli hävinnyt ensimmäisen maailmansodan, osa kansasta oli katkera Saksan kokemista aluemenetyksistä ja tappioista erityisesti Ranskalle. Lisäksi sodanjälkeiset vuodet aiheuttivat Saksassa valtavan inflaation ja suurtyöttömyyden. Näille yhteiskunnallisille ongelmille piti löytää syntipukki. Juutalaisvastaisuudella oli pitkät perinteet jo 1300-luvulta saakka. Hitlerin kansallissosialismin yksi perusperiaate oli jyrkkä antisemitismi, juutalaisvastaisuus. Hän teki juutalaisista ja kommunisteista syypäitä Saksan kansan surkeaan tilaan: työttömyyteen ja köyhyyteen. Neuvostoliitto, bolshevismi ja slaavilaisuus olivat kansallissosialismin vihollisluettelossa jo heti liikkeen synnystä lähtien. "Kommunismi merkitsee yritystä väkivalloin ja lopullisesti riistää länsimailta niiden persoonallinen luonne ja alistaa ne", Hitler kirjoitti.
Hitler lupasi kaikille töitä ja lupasi myös puhdistaa Saksan kansan vieraista aineksista, eli juutalaisista ja kansainvälisestä kommunismista. Näin Saksasta tulisi puhdas arjalainen kansa, joka rakentaisi maastaan vauraan ja voimakkaan. Tämä vetosi erityisesti työttömiin ja köyhään keskiluokkaan. Rinnalleen Hitler sai erittäin taitavan propagandistin Goebbelsin, joka valjasti kaikki tekniikan viimeiset keinot natsipropagandan välineeksi: radion, elokuvan, lehdistön, valtavat lavastetut joukkokokoukset jne. Yksi ajatus, jota Hitler ja Goebbels suosivat, oli Saksan kansan elintilan (Lebensraum) laajentaminen - ja nimenomaan itäänpäin, koska Saksa oli rannikkovaltio ja idässä oli raaka-aineita. Sitäpaitsi natsien kansallisideologiaan kuului, että slaavilaiset olivat alempaa rotua, melkeinpä juutalaisiin verrattavia syöpäläisiä. Kansalliskiihko yleensäkin sai runsaasti vastakaikua sotienvälisenä aikana. Jo ennen Hitleriä oli Italiassa vallan kaapannut Mussolinin johtama fasistinen liike. Espanja joutui 1930-luvun loppupuolella Francon diktatuurin alle tasavaltalaisten hävittyä kansalaissodan. Myös Suomeen tämä heijastui kommunismin pelkona ja äärioikeistolaisena Lapuan liikkeenä 1930-luvun alussa. Kansallissosialistisen aatteen kannattajia Suomessa oli IKL:ssa, Isänmaallisessa Kansanliikkeessä. Liikkeen pää-äänenkannattaja Ajan Suunta "antaa jopa ohjeita siitä, miten venäläisistä saa jotenkin siedettäviä hajunsa puolesta: suomalainen suopa ja runsas hikoilu 60 asteen lämmössä tekevät jo paljon asiaa". Hitlerin huomiota herättävin piirre näihin aikoihin oli hänen taitonsa kiihottaa kansaa ja hänen poliittinen vaistonsa. Kaikki käy selvästi esille hänen kirjassaan Taisteluni (julkaistiin 1925), poliittisessa ja omaelämänkerrallisessa teoksessa, jossa hän määrittelee kansallissosialismin. Ensimmäisen kerran sen ohjelma on esitetty lyhennettynä versiona helmikuussa 1920 Saksalaisen työväenpuolueen 25 kohdan ohjelmassa. Rauli Roininen
|
