  |
|
|
|
|
|
Nationalismi ja rasismiNationalismi tarkoittaa kansallisuusaatetta, joka syntyi kansallisvaltioiden muodostumisen myötä 1700-luvulla. Englantilaisen tutkijan Elie Kedourien mukaan nationalismin oppi jakaa ihmiskunnan erilaisiin kansoihin ja edellyttää että kansat muodostavat itsenäisen valtion. Se väittää, että tiettyyn kansaan kuuluvat saavuttavat vapauden ja täyttymyksen ylläpitämällä kansalleen ominaista identiteettiä (yhteisyyttä, samastumista). Kielellisen ja rodullisen nationalismin välillä ei ole mitään tiukkaa rajaa. Nationalismin opissa kieli, rotu, kulttuuri ja joskus jopa uskonto ovat saman alkuperäisenä pidetyn yksikön, kansan, ulottuvuuksia.Eräät tutkijat kuten Aira Kemiläinen ja Montserrat Guibernau ovat tähdentäneet nationalismin poikkeavan ratkaisevasti rasismista. Guibernaun mielestä rasismi ja nationalismi ovat vastakkaisia ilmiöitä, vaikka eräisiin nationalismin muotoihin on liittynyt muukalaisvihaa ja rasismia. Rasismi syntyi hänen mukaansa "poissulkemisen oppina", joka perustui tiettyjen ryhmien poissulkemiseen ja näiden alistamisen oikeuttamiseen. Nationalismista hän kirjoittaa, että se "haluaa elvyttää kansan, saada sen kulttuurin kukoistamaan ja sen väestön tuntemaan sitoutumista yhteiseen projektiin, joka ylittää heidän oman elinikänsä. Nationalismissa on kysymys paremman tulevaisuuden rakentamisesta ja unelmoimisesta tuleville sukupolville. Rasismi ei yritä rakentaa mitään." Nationalismi saattaa muuttua kansalliskiihkoksi. Rotuteorioita on käytetty historian kuluessa monesti tällaisen kiihkon nostattamiseen. Jo juutalaisvainot Espanjassa ja Portugalissa 1300- ja 1400-luvulla liittyivät esiasteisten kansallisvaltioiden muodostamiseen. Vainoja nimittäin säesti vaatimus veren ja polveutumisen puhtaudesta, razasta. "Rodulla" ja kansalla/kansakunnalla (nation) on käsitteinä ollut osittain sama merkityskin. "Kansakunta" on "rodun" tavoin viitannut mm. espanjassa ja muinaisranskassa alku- ja syntyperään. 1800-luvulla kansallisuusaate ja rotuteoriat kiistelivät siitä, kummalla on parempi peruste ihmiskunnan luokitteluun ja ryhmien erilaisuuden selittämiseen. Samanaikaisesti käsitys yhtenäisestä eurooppalaisesta rodusta korvautui näkemyksellä, että eurooppalaiset jakaantuvat useampiin rotuihin. Se liittyi toisaalta kansallisvaltioiden muodostumiseen ja toisaalta yhteiskunnallisten erojen luonnollistamiseen ja oikeuttamiseen. Natsismissa yhdistyivät saksalainen nationalismi ja väite germaanisen rodun ylemmyydestä. Saksalais-ranskalaisessa sodan propagandataisteluissa 1870-luvulla käytettiin aseena rotuteorioita. Lähempääkin löytyy esimerkkejä nationalismin ja rotuoppien yhdistämisestä. Suomessa muutamat jyrkät ruotsinkieliset ja -mieliset pyrkivät sekä 1800-luvulla että 1900-luvun alussa vetoamaan rotuoppeihin. Heidän mielestään suomenruotsalaisilla oli säilytettävä johtava asema yhteiskunnassa, koska he kuuluivat "kulttuuria luovaan" germaaniseen rotuun toisin kuin suomalaiset, jotka he laskivat mongoliseen rotuun. [PI] |