• Modernin rasismin kukoistuskausi
• Darvinismi ja rotuteorioiden kehitys

[Sisällysluettelo]
[Asiahakemisto]
[Sanahaku]

Darvinismi ja rotuteorioiden kehitys

Darvinismi synnytti rotuteorioiden kehityksessä uuden laadullisen tason. Ruotsalainen tutkija Sven Lindqvist toteaa: "Darwinin jälkeen laajat piirit omaksuivat rodun aivan ratkaisevaksi."

Darvinismin ydin on evoluutioajatus. Darwinin evolutiomallin mekanismi on seuraava:

-eliölajeissa on luontaista muuntelua

-yksilöt tuottavat enemmän jälkeläisiä kuin ympäristö pystyy elättämään

-taistelu olemassaolosta

-luonnollinen valinta (selektio) l. kelvollisinten eloonjääminen

-lajin muutos

Käsite taistelu olemassaolosta oli peräisin Thomas Malthusin (1766-1834) väestökasvua koskevasta teoriasta. Malthus väitti, että väestö lisääntyy geometrisessa sarjassa (2,4,8,16), mutta ravinnon tuotanto hitaammin aritmeettisessa sarjassa (1,2,3,4,5). Tämä puolestaan johtaa taisteluun ravinnosta, jossa voimakkaampi perii voiton. Näin syntyi olemassaolon taistelun rinnalle käsite luonnollisesta valinnasta.

Darwin sovelsi Malthusin teoriaa kasvi- ja eläinmaailmaan, kun Malthus oli soveltanut sitä ihmisyhteiskuntaan. Olemassaolon taistelun käsite löytyy keskeisesti Darwinin ajatteluun vaikuttaneelta Herbert Spenceriltä (1820-1903), joka oli yksi aikansa merkittävimmistä englantilaisista sosiaalifilosofeista. Spencer muotoili ennen Darwinia ajatuksen "olemassaolon taistelusta" sosiaalisella alueella. Kirjassaan Social Statics (1850) hän yhdisti vapaan kilpailun periaatteen ja biologian tiedot. Hän vastusti Malthusin tavoin ehdottomasti valtiollista apua köyhille, jotka Spencerin mielestä olivat soveltumattomia ja siksi heidän olisi kadottava. Sillä luonto haluaa, että parhaat selviytyvät. Spencer näki taistelun johtavan positiiviseen valintaan, erityisesti ihmisten kohdalla. Hänen mielestään vapaa kilpailu takaa parhaiden eloonjäämisen ja vähempiarvoisen tuhoutumisen. Siten olemassaolon taistelu oli hänelle ensinnäkin luonnon laki ja toiseksi edistyksen instrumentti.

Spencerin panos darvinismiin oli erityisesti termi 'kelvollisten eloonjääminen'. Darwin kirjoitti asiasta seuraavasti: "Olen nimittänyt tätä lakia, jonka mukaan jokainen pieninkin muunnos säilyy, jos on hyödyllinen, luonnolliseksi valinnaksi, osoittaakseni sen suhdetta ihmisen harjoittamaan valintaan. Mutta Herbert Spencerin... käyttämä... 'kelvollisten eloonjääminen' on täsmällisempi..."

Spencer oli esittänyt 1850- luvun alkupuolella ilmestyneissä teoksissaan ajatuksen sopivempien eloonjäämisestä (Survival of the fittest).

Ennen Darwinia 'rotu' nähtiin rotuteorioissa toisistaan erottuvina tyyppeinä, jotka olivat muuttomattomia tai ainoastaan hitaasti ja vähäisesti muuttuvia ympäristön, kasvatuksen jne. vaikutuksesta. Rotujen kehitys oli mahdollista ainoastaan niiden sekoittumisen kautta, joka merkitsi korkeampiarvoiselle rodulle tuhoisaa kehitystä. Synnynnäinen alempiarvoisuus merkitsi sitä, että tiettyjen rotujen ei ollut mahdollista nousta ja saavuttaa kehityksessä sivilisaatioastetta. Rotuteoreetikot ennen Darwinia (ja myös Darwinin jälkeen) kielsivät 'alempiarvoisten' rotujen kehityskyvyn ja mahdollisuuden, että 'hankitut ominaisuudet periytyvät'. Darwinin teoria mahdollisti siis periaatteessa rotujen dynaamisen kehityksen. Rotu ei ollutkaan enää mitään lopullista, vaan oli alisteinen jatkuvalle lajin muuntumiselle luonnollisen valinnan kautta. 'Rotu'-käsite menetti pysyvyytensä ja oli muutoksille alisteinen pitkän aikavälin prosesseissa. Siinä mielessä darvinismista ei ole johdettavissa automaattisesti rasistisia rotukonstruktioita.

Ajan hengen mukaisesti darvinismia hyödynnettiin rasististen rotukonstruktioiden kehittelyyn. Ensinnäkin lähtökohtana oli evoluutioajatus ja sen siirtäminen ihmisen kehitysprosessiin ja ihmisrotujen syntyyn. Evoluutioteoria mahdollisti hypoteettisesti oletuksen yksittäisten ihmisrotujen epätasaisesta kehityksestä, joka määräytyi ympäristöolosuhteiden ja muiden tekijöiden kautta. Tämä evoluution rotuteoreettinen tulkinnan lähtökohta oli se, että ihmiskunnan syntyhistorian yhteydessä yksittäiset ihmisrodut olivat alisteisia erityisten olosuhteiden vuoksi toisistaan eroaville selektioperiaatteille eli luonnolliselle valinnalle, joka johti toisten kehittymiseen nopeammin kuin toisten. Tällä epätasaisella kehityksellä ei ollut niin kauan minkäänlaista merkitystä, kun kyseiset ihmisrodut elivät eristyksissä toisistaan, mutta niin pian kuin ne joutuivat toistensa kanssa tekemisiin kehittyi niiden välille kilpailusuhde.

Merkitystä rotuteoreettisten pohdiskelujen kannalta darvinismi sai, kun evoluutioajatteluun yhdistyi selektioperiaate (olemassaolon taistelu, kelvollisemman eloonjääminen). Ensinnäkin sillä oli kohtalokas merkitys puhuttaessa kansojen/rotujen suhteista. Kyseisen tulkinnan mukaan kansat/rodut taistelivat keskenään olemassaolosta ja ainostaan kehittynein eli kelvollisempi säilyi. Darwin esitti kirjeessään Lyellille vuonna 1859 tämän kohtalokkaan ajatuksen. Luonnollinen valinta saattaa olla käynnissä ihmisrotujen välillä, "jolloin vähemmän älylliset rodut tuhoutuvat". Ruotsalainen tutkija Lindqvist toteaakin: "Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta."

W.Winwood Reade, Lontoon Maantieteellisen ja Antropologisen seuran jäsen ja Pariisin Geologisen seuran kirjeenvaihtajajäsen, näki teoksessaan Savage in Afrika (1864) mustan rodun kohtalon tässä valossa. Ranska ja Englanti jakavat Afrikan. Hänelle oli selvää, että kosteat alueet ojitetaan, autiomaat kastellaan ja työvoimana toimivat afrikkalaiset, jotka todennäköisesti kuolevat sukupuuttoon. Hänen näkemyksenä oli lakoninen:

"Meidän on opittava katselemaan tällaista lopputulosta tyynin mielin. Se tarjoaa havaintoesimerkin siitä hyvää tekevästä luonnonlaista, jonka mukaan vahvojen on hävitettävä heikot."

Lontoon Antropologinen seura järjesti väittelytilaisuuden alempien rotujen tuhoutumisesta 19.1.1864. Tilaisuudessa A.R. Wallace, kehitysopin toinen keksijä, väitti että mitä alempi jokin rotu on, sitä enemmän se tarvitsee maata elatukseensa. Kun eurooppalaiset, joiden energia on muita suurempaa, ottivat maat haltuunsa, voivat alemmat rodut pelastua vain sivistymällä nopeasti. Alempien rotujen häviäminen on vain ajan kysymys. Myöhemmin Wallece tarkensi näkemystänsä: Eurooppalaisen ylivoimaiset fyysiset, moraaliset ja älylliset ominaisuudet aiheuttavat sen, että hän lisääntyy villin kustannuksella, "täsmälleen samoin kuin eurooppalaiset rikkaruohot levittäytyvät Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan ja tukahduttavat kotoperäiset lajit elinvoimallaan ja suuremmalla kyvyllään elää ja lisääntyä."

[JJ]